ruman miehen kanssa seurustelu

["jaana"]

Juu, olen puolisen vuotta sitten eronnut ja tapasin pari vk sitten yhden erittäin mukavan lapsirakkaan miehen. Se on melko ujo, mutta siitä aistii lempeyden ja se on aivan ihana ihminen, sillä on lempeät spanielin silmät...nam.
Siinä on vain yksi vika, se ei ole hyvännäköinen, sillä on päälaella kalju ja sillä on aika iso vatsa eikä se ole kyllä järin rikaskaan, mut sen luonne kiehtoo, siinä on jokin joka vetää puoleensa... tämä jotenkin vaivaa sitä itseään vielä enemmän kuin mua...
voisitko sinä kuvitella eläväsi ei niin komean miehen kanssa? Loppuelämän?

 

[astrolabe]

Mieti ennemmin sitä, että ulkonäkö voi mennä hetkessä (esim. tapaturmaisesti), mutta luonne on pysyvämpää. Eikö se, että ihminen on ihana sinulle ja sinun kanssasi, tee hänestä hyvännäköisen? Olisiko kenkku, mutta komeampi kuoreltaan parempi vaihtoehto?

Minun silmissäni sulhaseni on maailman komein. Enkä kyllä varmaan ole mielipiteeni kanssa yksin. Ihaninkin hän on. :heart:

 

[Sanna80]

No mun ex-mies ei kyllä missään mister-kisoissa olisi pärjännyt eikä pari muutakaan eksää, mutta mun mielestä niissä oli jotain kiehtovaa, myös ulkonäössä. Nykyinen on keskivartalomahakas mutta muuten minusta komea, tykkään erityisesti hymystä ja käsivarsista... Mä en ole koskaan tajunnut, miksi MUIDEN mielipiteellä pitäisi olla mitään väliä jos nyt ei niin susiruma ole, että ei pysty esim. pussaamaan tai paneskelemaan ilman että tulee paha olo... Enkä mä itsekään mikään missi ole

 

[Ei se luonne]

Mieti ennemmin sitä, että ulkonäkö voi mennä hetkessä (esim. tapaturmaisesti), mutta luonne on pysyvämpää. Eikö se, että ihminen on ihana sinulle ja sinun kanssasi, tee hänestä hyvännäköisen? Olisiko kenkku, mutta komeampi kuoreltaan parempi vaihtoehto?

Minun silmissäni sulhaseni on maailman komein. Enkä kyllä varmaan ole mielipiteeni kanssa yksin. Ihaninkin hän on. :heart:

Kyllä se kiva luonnekin voi mennä lähes hetkessä. Yllättävät vastoinkäymiset, vakava sairastuminen yms. ja lempeän kumppanin sijaan viereltä löytyy katkera kitisijä.

 

["mitäh"]

Toivottavasti aloitus oli vitsi. Jos toisesta todella tykkää, se ulkonäkö tuppaa enimmäkseen miellyttämään myös. Niin ja harva meistä on erityisen hyvännäköinen. Tavallisen arkisia naamoja, jenkkakahvoja sun muuta.

 

[astrolabe]

Kyllä se kiva luonnekin voi mennä lähes hetkessä. Yllättävät vastoinkäymiset, vakava sairastuminen yms. ja lempeän kumppanin sijaan viereltä löytyy katkera kitisijä.

No joku aivokasvain tai muu vastaava aivoihin vaikuttava sairaus voi varmasti muuttaa luonnetta, samoin aivoihin kohdistunut vamma. Mutta perusluonne vaikuttaa siihen miten ihminen suhtautuu vastoinkäymisiin, eikö? Peruspositiivinen tuskin muuttuu katkeraksi kitisijäksi, koska se on hänen luonteensa vastaista?

 

[....]

Apua, mä kans rakastunut rumaan mieheen. Ei se miehen rumuus niin haittaa, mutta pelkään saavani hänen kanssaan RUMIA LAPSIA!!!! Kamalaa, jos niitä kiusataan koulussa ja kärsivät...

 

["jaana"]

se on avoimen ihastunut minuun...ei kyllä olla pussailtu eikä sänkyhommiakaan vielä... sillä on kiihottavan karvaiset käsivarret...söpö nauru... ehkä mä pussaan sitä ja katdon tuleeko niitä perhosia vatsaan vai annanko ylen..

 

["vieras"]

kun mä aikoinaan tutustuin mieheeni, se ei ollut ollenkaan mun mies silmää miellyttävän näköinen. Sillä oli huono iho, tosi ruma tukka, vaatetyyli oli aika mitäänsanomattoman tylsä ja oli sillä vähän ylimääräistäkin keskivartalossa. Silti sen luonne oli niin ihana, että me alettiin seurustelemaan.
Nyt monen monta vuotta myöhemmin sen tukka on tosi kivasti leikattu, iho on parantunut ja se pukeutuu tosi kivasti. Se on myös laihtunut. Ja siis mä en ole mitenkään tietoisesti miestäni muuttanut, vaan niin se vaan on muuttunut ajan myötä, ja kysynyt monesti mun mielipidettä joihinkin ulkonäköasioihin jolloin mulla on ollut mahdollisuus ehdottaa omaa silmääni miellyttäviä juttuja.

 

[astrolabe]

Apua, mä kans rakastunut rumaan mieheen. Ei se miehen rumuus niin haittaa, mutta pelkään saavani hänen kanssaan RUMIA LAPSIA!!!! Kamalaa, jos niitä kiusataan koulussa ja kärsivät...

Kiusaaja keksii kiusaamisen aiheen vaikka totuutta muunnellen, jos on kiusatakseen. Mediakin tekee ihan samaa. Tehdään lööppi, että jokin julkkis on täysin rappiolla ja sitten kuvassa tyyppi on jossain maitokaupassa ilman kiloa pakkelia.

Onneksi tähän on vastalääke, jonka voi istuttaa lapseen jo kehdossa. Terve itsetunto ja tietoisuus muista kuin ulkonäöllisistä avuista auttaa pitkälle. Hyväksyy erilaisuuden ja lapsi imee tämän itseensä. Hyvä ihminen on aina kaunis.

 

["Vieras"]

Toivottavasti mies ymmärtää pysyä kaukana susta. Jos edes mietit hylkääväsi hyvän miehen jonkun vatsan tai kaljun takia niin huh huh. Kaikilla miehillähän vähän vatsaa on, se on vaan seksikästä.

 

[hyih]

kannattaa muistaa, että rumalla ihmisellä on rumat jälkeläiset

 

[Ultramariini]

kannattaa muistaa, että rumalla ihmisellä on rumat jälkeläiset

ei pidä paikkaansa.

 

["mitäh"]

Jos nyt lähdetään siitä, että aloitus ei ole provo, niin mietitäänpä asiaa siltä kannalta, että tämä "ruma" mies on tosissaan kiinnostunut aapeesta mutta kirjoittelee vaikkapa suomi24:ssä arvioitaan ja empimisiään ap:n suhteen. "Kun on aika ruma nainen mutta tosi mukava" ja sitä rataa. Vaikkei koskaan tulisikaan tietoon tämmöinen toiminta, niin on aika haljua käytöstä kyllä.

 

[eräs vieras]

No joku aivokasvain tai muu vastaava aivoihin vaikuttava sairaus voi varmasti muuttaa luonnetta, samoin aivoihin kohdistunut vamma. Mutta perusluonne vaikuttaa siihen miten ihminen suhtautuu vastoinkäymisiin, eikö? Peruspositiivinen tuskin muuttuu katkeraksi kitisijäksi, koska se on hänen luonteensa vastaista?

No kokemuksesta voin kyllä sanoa, että masennus muuttaa ihmisen luonnetta aika rajusti. Tai en tiedä, että esittikö mun mies jotain muuta kuin mitä hän oli ne meidän ensimmäiset 9 seurusteluvuotta, ja sitten masennuksen myötä paljastuikin se "todellinen minä". Sanoisin että hyvin realistisesta ja jalat maassa -ihmisestä tuli erittäin katkera pessimistivalittaja.

 

["mää"]

No mä olen seurustellut usean todella ruman, siis todella vastenmielisen näköisen tyypin kanssa, mutta en ole "suostunut ajattelemaan niin pinnallisesti". Mutta jossain vaiheessa, kun se sokein ihastus laantuu, ja tulee riitojakin, se ällö naama rupeaa todella vituttamaan, ja siinä vaiheessa toivoo ettei koskaan olisi sen näköiseen tyyppiin erehtynyt.
Mutta mä en edes pientä vatsakumpua (enkä kyllä ole välittänyt isommastakaan, vaikka aika hurja ero mulla ja miehillä on rakenteessa ollut) tai kaljua lue rumiin piirteisiin, vaan mun miehet ovat olleet luokkaa gordon ramsay, mertaranta tai hjallis, jne., eli jotenkin mun mielestä häiritsevän näköisiä, plus paljon vanhempia kuin minä.
Toisaalta mulla on aika ihme maku, joku alan rickman kelpaisi mulle oikein hyvin, mutta tomppa cruiset ja george clooneyt ei.
Mutta siis pointti on jossain siinä, että miehen ei tarvitse olla komea, mutta jos sen naamassa on jotain mikä saa hiljaa mielessään suremaan joka kerta kun sitä katsoo, niin joskus tulevaisuudessa se asia saattaa muodostua liian suureksi. En alkais enää tällä kokemuksella siihen.