röyhtäyttämisestä ja vieressä nukkumisesta kysymys

[äidiksi tuleva...]

Heippa,

Esikoista kun odottelen niin päässä pyörii vaikka mitä kummaa. Niinpä ajattelin että te joilla jo äitinä on kokemusta, voitte taas auttaa tyhmissä kysymyksissä...

Eli ensin röyhtäyttämisestä. Että kun sanotaan että se on tärkeää joka syötön jälkeen ja silti monet sanoo että vaan imettää vauvaa yöllä vieressä ja niin siíhen molemmat nukahtaa että eikö pidä röyhtäyttää kanssa? Ja voiko vauva tukehtua jos nukahtaa imemiseen ja sitten pulauttaakin selällään.... minulla ei ole kokemusta vielä niin hälventäkää huoliani ... )))

Toinen kysymys on vieressä nukuttaminen. Kun sanotaan että äidillä vaisto kyllä pitää huolen ettei vauvan päälle mene ja sen uskon, mutta entä ne peitot yms...? Siis kun sanotaan että on varottava ettei vauva saa päälleen peittoja, imetystyynyjä yms niin miten sen sitten estää jos itsellä kuitenkin on peitto. Taas varmaan tosi toope kysymys mutta kiitos jos viitsitte kertoa miten nämä hommat toimii....

T. äidiksi tuleva

 

[Tässäpä muutama vastaus]

Röyhtäyttämisestä: nykyään ainakin meille laitoksella sanottiin, että vauvaa ei tarvitse röyhtäyttää. Kuitenkin jos tuntuu, että masussa on ilmaa tai pulauttelee jne. niin kannattaa silloin röyhtäyttää. Samalla linjalla oli neuvolatätikin, mutta meinasi että yöllä ei kannata alkaa vauvaa turhaa herettelemään röyhtäyttämällä, jos siihen herää. Jos ei, niin sitten ok. Päivisin kyllä röyhtäytän, tosin meidän tyttö ei läheskään aina röyhtäise, mutta yöllä en vaan imetän ja nostan samantien nukkumaan kun on vielä unessa.

Vastasyntynyttä nukutetaan aina kyljellään eli jos sattuu pulauttamaan, se tulee ulos eikä ole pelkoa että vauva siihen tukehtuisi.

 

[vierastaja]

Minä en koskaan voinut syöttää vauvaa makuultaan niin että olisimme molemmat nukahtaneet siihen, koska jos vauvaa ei röyhtäyttänyt, hän oksensi vähän ajan kuluttua ja sylki ulos kaiken nielemänsä maidon. Eli minä siis syötin istualtaan vaikka vauva nukkuisikin vieressä. Ei öisin tarvi herättää vauvaa röyhtäsemään, vaan ainakin miellä riittää että nostaa pystyasentoon. Eli käytännössä nostin sylistä joko omaan sänkyyn tai viereen, ei sen suurempia toimenpiteitä.

Vauva nukkuu aina kyljellään, tosin meidän vauva kääntyi jo vastasyntyneenä rerkästi selälleen ja niinpä hänet piti tavallaan kiilata kyljelleen pyyherullalla tai peitolla. TUo peitto-onglema meillä on ratkaistu niin että vauvalla on aina oma peitto, nukkuipa sitten vieressä tai omassa sängyssä. Silloin ei ole pelkoa että vetäist oman peittosi vauvan pään yli ja muutenkin imetystyynyt ynnä muut ylimääräiset nostetaan pois sängystä kun on syöty.

Tuo röyhtäyttämisjuttu on muutenkin hyvin lapsikohtaista. Sairaalassa neuvottiin röyhtäyttämään tarvittaessa nostamalla vauva olalle. neuvolassa taas sanoivat että ei saa röyhtäyttää olalla kun se rasittaa vauvan selkää, vaan kääntää lapsi selkä vasten omaa vatsaa ja pitää siinä lasta pystyasennossa. Meidän oli pakko röyhtäyttää, kun maitoa tuli suihkuamalla ja kuplat aiheuttivat vauvalle kipua.

 

[Tässäpä muutama vastaus]

Siis ei tarvitse herättää röyhtäyttämään, mutta meidän neiti ainakin herää jos nostan pystyasentoon ja röyhyä kun ei varmasti tule ellei taputtele takapuolelle ja se herättää varmasti... Siksi en röyhtäytä yöllä. Meillä tosin ei röyhtäyttäminen välttämätöntä olekaan.

 

[äidiksi tuleva]

Eli ilmeisesti se on vähän vauvakohtaista tämäkin että tarviiko röyhtäyttää...
En tiennyt että vauvat nukutetaan kyljellään, kaikissa kuvissa ne on selällään... opinpa taas jotain uutta. Siis opettaahan ne nämä asiat sitten laitoksella mutta tiedättehän kun on äidiksi tulossa, kaikki asiat mietityttää... ) Kiitos!

 

[Alessia]

Mä aina alkuaikoina nukahdin yösyötön aikana, mistä on tavallaan jäänyt sellainen paniikki päälle, että lähes joka yö herään siihen että alan etsiä vauvaa peittojen alta... Kunnes tajuan, että sehän on omassa sängyssä. Koskaan ei kuitenkaan ollut vaaratilanteita, kun vauva oli vieressä. Tosin välillä, yritin tehdä hänelle tilaa hengittää painamalla sormella rintaa, ja sitten kun nukahdin, niin käsi valahti vauvan naamalle... (Ja saitkin jo kysymyksiisi vastaukset edellisiltä, joten nämä vähän asian vierestä!)

 

[oli pakko röyhtäyttää yöllä]

Minäkään en voinut koskaan yöllä nukahtaa imettämiseen juuri siksi, että vauva oli kyllä ekat 3 kk (suunnilleen) pakko röyhtäyttää syönnin jälkeen - muuten seurasi kamalat ilmavaivat ja huudot. Eli piti nostaa pystyasentoon, mutta kyllä se siitä aina nukahti uudestaan eli se ei ollut ongelma.

Ei me kyllä perhepedissä pystytty nukkumaan sitten muutenkaan, syynä se, että mulla oli hormonien takia semmoinen ylivalppaustila koko ajan, että heräsin vauvan pienimpäänkin äännähdykseen. Uskon kyllä että perhepeti on ihan turvallinen. Ainoa mikä voi olla ongelma on se, jos mies on tosi sikeäuninen. Silloin voi tietty laittaa vauvan äidin ja seinän väliin.

Kyljellään meidänkin vauva nukkui aluksi, jossain kohtaa alkoi sitten itse kääntymään selälleen. Joskus näin, kun vauva puklasi selällä ollessaan, ja puklu lensi sieltä ulos kaaressa suihkulähde-tyyliin eli kaipa ne on suunniteltu niin etteivät tukehdu

 

[meitsillä]

Mielestäni vauvalle turvallinen paikka perhepedissä on äidin ja seinän välissä. Meillä mies tiesi itse olevan sikeäuninen eikä sitten osannut nukkua ollenkaan kun vauva oli meidän välissä. Ja oma peitto vauvalle.
Ja juu, vauva nukutetaan kyljellään, vielä kylkeä vaihdellen nukkumisien välillä (ei siis tarvi nukkuvaa vauvaa alkaa kääntämään). Pyyhe vaan rullalle selän taakse ni ei käänny. Sitten kun osaa itse kääntyillä ja vaihtaa asentoa niin saa nukkua miten tahtoo.
En minäkään herättänyt röyhtäisemään jos nukahti tissille/pullolle.

Kyllä se oma rytmi löytyy!

 

[heips..]

En minä yöllä aina röyhtäyttänyt. Välillä tosiaan nukahdettiin molemmat, joten en alkanut röyhtäyttämään, koska se oli turhaakin, vauva ei herännyt eikä röyhtäissyt. Vauvan olonhan se tekee mukavaksi kun röyhtäyttää, jos vaikka jää ilmaa masuun pyörimään. Ei siitä huolissaan kannata olla, jos ei aina röyhtäytä.

Meillä lapsi nukkui sillä tavalla ensimmäiset 4kk, että hänen sängyn toinen laita oli irti ja sänky meidän sängyssä kiinni. Tämä siksi, koska tuntui turvallisemmalta, että lapsi on omassa sängyssä, jonne kukaan ei pääse kokonaan kääntymään, joten haliminen onnistui, muttei päälle meno. Osan öistä vauva oli välissä, välillä minun ja hänen sängyn välissä. Minusta tuo vaistohomma ei ole satavarma. ITselläni on joskus ollut käsi vauvan päällä yms. Ei kasvoilla, mutta päällä kuitenkin, vauva on kyllä ollut sen verran tarkka, että aina huutanut pois kaiken ylimääräisen häiritsemästä. ITse en ole nyt vauva-aikana nukkunut kertaakaan selkä vauvaan päin, sellainen vaisto on kyllä. Tuntuu,että unissaan kuuleekin vauvan paremmin, kun on kasvot häneen päin. Mutta mielestäni tuo hänen sänky meidän sängyssä kiinni ja laita pois on toiminut hyvin.
Nyt lapsi on opetettu jo omaan sänkyyn, kun alkoi ryömiä pois sieltä ilman laitaa ja oli ties missä aina. Aamuyöstä tulee yhä väliin, poika on nyt 8kk..

 

[heips..]

vielä tuosta miten päin lapsi nukkuu. Toisissa lähteissä sanotaan, että selällään, toisissa että kyljellään ja molemmista on ties mitä miinuksi löydetty. Niitä tyynyjähän on myytävänä, jotta ihan pikkuinen pysyisi kyljellään, mutta meillä oli aina peittoa ja tyynyä takana. Aika vähän aikaa pysyi meillä lapsi kyljellään, halusi aina selälleen ja oli turha huudattaa..

 

[yösyöppö]

Meiän vauva nukkui ja söi äidin kainalossa saman peiton alla ilman röyhtäytystä.. Kyljellään nukkui kun ei "pysynyt" selällään kun pienet jalat menivät vielä automaattisesti kippuraan.

Ap sitten aikanaan tulee kyllä huomaaman tarvitseekö hänen vauva röyhtäytystä öisin. Vauvalle voi hankkia unipussin niin ei tarvitse yrittää saada vauvaa ja äitiä saman peiton alle ja tällöin peitto ei tuota niin paljon vaaraa.

 

[Istuin]

Mä kyllä montakin kertaa meinasin jyrätä vauvan nukkuessani! Aluksi otin viereen sänkyyn, kun imetin yöllä. Pakko oli alkaa nouseen istumaan, kun olin niin koomassa nukahdettuani.

 

[minni74]

Kummallista. Meidän neuvolassa ja kaikissa sieltä tai synnäriltä saaduissa oppaissa sanotaan että vauvaa nukutetaan selällään. Tätä asiaa kun kysyttiin jo perhevalmennuksessa, niin meidän neuvolan "täti" sanoi, että selällään nukkuva vauva kääntää päänsä sivuun ja tämä pitää kyllä paikkaansa(meidän vauva ei ainakaan koskaan nuku selällään niin että kasvot ois kattoa kohti). Tällöin mahdolliset puklut valuvat suusta pois eikä vauva tukehdu. En tosin keksi mitään estettä nukuttaa vauvaa kyljelläänkään, mutta selällään nukkuminen lienee aika luonnollista, koska ilman pönkkäämistä vauva ei kyllä kyljellään pysy.

Meidän 4kk tyttö on nukkunut vieressäni kuukauden iästä asti, kun on se niin helppoa yösyöttöjen kans ja ihanaakin. Lisäksi mun selkävaiva on mielissään, kun ei tarvii nostella vauvaa öisin vieressä olevasta pinnasängystä. Miehen viereen en kyllä laittais vauvaa, kun hänellä on tapana pyöriä niin paljon unissaan.

 

[4:n äiti, ei kirj]

Itse olen nukuttanut kaikki lapset kainalooni/rinnalle, jo laitokselta asti. En ole röyhtäyttänyt jos vauva nukahtaa syödessään, pieni pukli ei haitannut jos alla on pehmeä rätti, joka on helppo vaihtaa.

Nukuttamisasennosta sen verran, että kun aikanani murehdin vähän samalla tavalla kuin ap, sanoi neuvolatäti-tätini ettei sillä asennolla ole niin väliä - kyljellään, selällään, mahallaan... Vauva nukkuu niinkuin haluaa ja jos on terve, ei mitään yön aikana tapahdu. Kätkytkuoleman syitä kun ei ole oikeasti saatu vielä selvitettyä (nyt veikataan aivojen hormoonitasapainoa aiheuttajaksi), niin turhaa itseään stressata noilla jutuilla. Lisäksi minulle on myös sanottu ettei terve, päihteetön äiti nukkuessaan kierrähdä vahingossa vauvansa päälle, ja kyllä minulla ainakin oli joku kumman hälykello, joka herätti ihan uskomattoman pienistä äänistä ja muista "häiriötekijöistä". Olo oli kuin koiralla

Uskalla vaan ottaa vauvasi lähellesi myös yöllä, tuntee turvaa ja ainakin minun oli helpompi olla kun nyytti oli heti vieressä "tarkastettavana" kun minä milloin mistäkin syystä hötkyilin...

 

[meidän vauva pysyi kyljellään...]

Kummallista. Meidän neuvolassa ja kaikissa sieltä tai synnäriltä saaduissa oppaissa sanotaan että vauvaa nukutetaan selällään. Tätä asiaa kun kysyttiin jo perhevalmennuksessa, niin meidän neuvolan "täti" sanoi, että selällään nukkuva vauva kääntää päänsä sivuun ja tämä pitää kyllä paikkaansa(meidän vauva ei ainakaan koskaan nuku selällään niin että kasvot ois kattoa kohti). Tällöin mahdolliset puklut valuvat suusta pois eikä vauva tukehdu. En tosin keksi mitään estettä nukuttaa vauvaa kyljelläänkään, mutta selällään nukkuminen lienee aika luonnollista, koska ilman pönkkäämistä vauva ei kyllä kyljellään pysy.

Näistä tuntuu olevan erilaisia suosituksia. Kätilöopistolla meille sanottiin että ilman muuta vastasyntynyttä nukutetaan kyljellään. Ja kyllä se siinä pysyi kyljellään, meidän vauva, ei kertaakaan tarvinnut laittaa selän taakse mitään! Ekat 2-3 kk vauva pysyi just tasan siinä asennossa mihin sen laittoi nukkumaan...

Jossain vaiheessa vauva alkoi sitten itsestään kääntymään selälleen emmekä yrittäneetkään enää "pakottaa" kyljelleen. Ja puklut lensivät kaaressa ulos tai sitten vauva käänsi pään sivuun. Meidän vauva kyllä saattaa nukkua selällään kasvot kattoa kohti...

 

[ap*]

Kiitos vastauksista... haluaisin nukuttaa viereen pienen mutta katsotaan sitten että uskallanko. )

 

[Kiinnostaa]

Meillä lapsi nukkui sillä tavalla ensimmäiset 4kk, että hänen sängyn toinen laita oli irti ja sänky meidän sängyssä kiinni. Tämä siksi, koska tuntui turvallisemmalta, että lapsi on omassa sängyssä, jonne kukaan ei pääse kokonaan kääntymään, joten haliminen onnistui, muttei päälle meno. Osan öistä vauva oli välissä, välillä minun ja hänen sängyn välissä. Minusta tuo vaistohomma ei ole satavarma. ITselläni on joskus ollut käsi vauvan päällä yms. Ei kasvoilla, mutta päällä kuitenkin, vauva on kyllä ollut sen verran tarkka, että aina huutanut pois kaiken ylimääräisen häiritsemästä. ITse en ole nyt vauva-aikana nukkunut kertaakaan selkä vauvaan päin, sellainen vaisto on kyllä. Tuntuu,että unissaan kuuleekin vauvan paremmin, kun on kasvot häneen päin. Mutta mielestäni tuo hänen sänky meidän sängyssä kiinni ja laita pois on toiminut hyvin.

Minkälainen tuo teidän sänkyviritelmänne on? Saako sellaisia ostettua valmiina vai oletteko itse rakentaneet? En ole toistaiseksi löytänyt mallia, josta saisi laidan kokonaan pois.

 

[toinen tollo]

Edelliselle: Meillä on Stokken Sleepy pinnasänky ja siitä otettu yksi laita pois, jäljelle jäi silti mukavasti kaarevat päädyt. Sitten sänky on lautakasaviritelmin nostettu oman sänkymme korkeudelle ja sidottu naruilla kiinni omaan sänkyymme. Myöhemmin sängyn voi ottaa pois lautojen päältä ja nostaa vain sängyn pohjaa, mutta ei vielä koska koemme vielä korkeat reunat tarpeelliseksi. En ole tutustunut muihin pinnasänkyihin, mutta kyllä kai niitä löytyy josta laidan saa irti koska tuo sivuvaunusysteemi on kai aika yleinen...

 

[+-0]

Mä en osannut imettää muuten kuin istualleen vauvan ollessa pieni. Joten öisin istuin sängynpäätyyn nojaten (ja nuokuin välillä...) kun vauva söi. Alkuun imetys kesti yli puoli tuntia, mutta myöhemmin vain n. 5 minuuttia. Mun oli pakko röyhtäyttää syönnin jälkeen, koska meillä vauvalla oli niin kovia ilmavaivoja, enkä uskaltanut jättää röyhtäyttämättä sen takia. Siis en halunnut aiheuttaa vauvalle enempää vaivoja. Istualleen kun imetin, niin oli helppo nostaa vauva olkapäälle, eikä hän siihen yleensä edes herännyt. Siitä sitten röyhyn jälkeen nostin omaan sänkyynsä, joka oli meidän sängyn vieressä. Vasta joskus vauvan ollessa n. puolivuotias alkoi makuullaan imettäminenkin sujua, mutta koska vauva nukkui/nukkuu omassa sängyssään, imetin yöllä edelleen istualleen.

Me siis yleensä nukuttiin eri sängyissä. Joskus otin vauvan meidän väliin, jos oli kovin levoton. En nukkunut siinä kyllä itse niin hyvin, joten mieluiten laitoin hänet omaan sänkyynsä. Vauva on nukutettu alusta asti kyljellään (semmoinen ohje saatiin neuvolasta ja synnytyssairaalasta), mutta sitten jossain vaiheessa muutaman kuukauden ikäisenä hän kyllä itse kiehnäsi itsensä selälleen unissaan. Sen jälkeen onkin annettu nukkua niinkuin itse haluaa. Tosin aina laskin hänet kyljelleen sänkyyn. (Alussa laitettiin selän taakse rullattu pyyhe tueksi.) Vielä nytkin 10 kk iässä vauva nukkuu parhaiten kyljellään.

 

[pii314]

Tuo vauvan nukkumisasento suositus näyttää vaihtelevan suuresti. Synnytin itse Amerikan itärannikolla kuukasi sitten ja ehdoton suositus sairaalasta on selällään nukuttaminen, mikä on myös täkäläisen pediatriliiton suositus. Perhepedistä ei puhuta vaan kehotetaan nukuttamaan lapsi aina omassa sängyssä selällään. Pikkuiseni on liikkuvaisena lapsena kääntynyt kyljelleen jo vajaan parin viikon ikäisenä, mutta en ole kyllä lasta takaisin selälleen käännellyt vaan antanut lapsen nukkua, jos on itse kääntynyt. Puklu valuu sen puolen olkapäälle, mihin päin pää on kääntynyt selällään ollessa, joten sitä ei sellään ollessa ainakaan meillä tarvitse varoa. Täällä pahimpana asentona pidetään mahallaan nukuttamista, joten "tummy timea" on meillä harrastettu hereillä ollessa valvotusti navan irtoamisen jälkeen. Perhepeteilyä olemme suomimallin mukaan harrastaneet, joskin muutaman tunnin yössä lapsi nukkuu myös omassa sängyssään.Otan lapsen viereeni aamuyösyötön jälkeen, koska on niin onnellinen viersesä ja nukkuukin paljon paremmin (ja äidilläkin jo ikävä). En ole röyhtäyttänyt lasta, jos on nukahtanut rauhallisesti viereeni, joskus kun pykertää nostan pystyasentoon, mikä on riittänyt. Eli olkapäätä vasten en ole juurikaan lasta laittanut.

 

[kookokoko]

Meillä esikoinen nukkui vauvana aina kyljellään (kuten minäkin nukun) ja kuopus selällään (kuten mieheni aina nukkuu). Jos käänsi kyljelleen/selälleen niin vauva kääntyi jo ihan pienenä itsestään mieleiseensä asentoon. Ja vastasyntyneellä pää on tosiaan aina nukkuessa kääntyneenä sivulle, joten pulautuksia ei tarvitse pelätä.

Esikoinen nukkui meillä perhepedissä, kuopus viihtyi paremmin omassa sängyssään. Laitoimme vauvan nukkumaan tyynyjemme väliin sängyn yläpäätyyn, kun oli vielä niin pieni, jolloin ei ollut vaaraa kääntyä vauvan päälle tai vauvan jäädä peittojen alle. Imettäessä nukahdin usein vauva kainalossa, mutta hyvin herkkäunisenä osasin ainoastaan silloin pikkuvauva-aikana nukkua todella hyvin vauvan vieressä kääntymättä mihinkään. Hikoilin molempien lasten synnyttyä ekat kuukaudet etenkin öisin todella paljon, joten en itsekään käyttänyt peittoa. Vauvoilla oli jalkaterätkin peittävät yöpuvut, joten eivät hekään kaivanneet peittoa enää päälleen.

Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista ennen omia lapsia, mutta siinä sitä hiljalleen oppi. Vauvat ovat niin erilaisia, kuopuksella samat konstit eivät tepsineet ollenkaan samoin kuin esikoisella.

 

[kateellinen köyhä]

Miten jollain on varaa Stokken Sleepy-sänkyyn? Samalla hinnallahan saa 10 hyvää pinnasänkyä Ikeasta.

Ja meillekin sanottiin heti sairaalassa, että vauva nukkuu selällään. Ei se kyljellään pysy ilman tukea.

 

[Kyljellään..]

Meille sanottiin synnärillä ja vielä terveydenhoitajakin sanoi, että aina laittaa vauva kyljelleen nukkumaan, sitten kun itse siitä osaa kääntyä,saa nukkua niin kuin haluaa. Ja mieluiten ensimmäinen kuukausi kyljellään nukkuminen tuettuna, jos tulee pulautusta, niin ei vedä sitä henkeen.

 

[Kiinnostaa]

Miten jollain on varaa Stokken Sleepy-sänkyyn? Samalla hinnallahan saa 10 hyvää pinnasänkyä Ikeasta.
quote]

Vain parasta lapselle ;-) Paljos tommonen maksaa sitten? Minä olen niin tohkeissani tämän lapsen kanssa, että en ole kauheasti mitään hintoja miettinyt ainakaan vielä. (Sitä paitsi emme millään voi saada tuhlattua vauvaan niin paljon kuin olemme miehen kanssa tuhlanneet baareihin. Nimim. ex-kapakkakissa... Sori meni ohi aiheen.)

Jonkinlainen sänkyviritelmä täytyy joka tapauksessa meidän kehitellä. Minua yksinkertaisesti hirvittää ajatus pienestä vauvasta samassa sängyssä, mutta mielelläni pitäisin vauvan sillä lailla lähellä, että hänet voi helposti kaapata kainaloon.

 

[Hintaa]

http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/2157#

Kyllä tuolla rahalla saisi paljoooon muutakin "vain parasta vauvalle".