Nii ja on se ny pöhköä ylentää hemmetin kaukaa tänne raahattu riisi.
Pastakin on okei jos se on tehty kotimaisesta vehnästä, kaurasta ja porkkanasta vaikkapa. Tai härkäpavusta osin.
Jep.
Aasialaisten ruokien riisi on kaukaa tuotu ja siinä on eettisiä ongelmia. Kannattaa ostaa EU:n alueella etelä-Euroopassa tuotettua luomuriisiä.
Aina ei tosin esim.Risella kerro riisin alkuperämaata, ja tuotantolinjoilla sotketaan eri maista tulleet riisit.
Velaksi viljelty basmatiriisi
15.4.2015|
RUOKA ,
VERTAILUT ,
YMPÄRISTÖ JA ETIIKKA
Basmatiriisin syömisessä on kaksi eettistä ongelmaa: suuret ilmastovaikutukset ja työntekijöiden karmea kohtelu.Teksti: Terhi Hautamäki Kuvat: Raisa Kyllikki Ranta, ICRT ja Istockphoto
Kaupan riisihyllyllä iskee tenkkapoo, jos ruuan tuotantotapa kiinnostaa. Riisi on ilmastopahis, jonka viljely kuluttaa tolkuttomasti vettä ja tuottaa jopa kymmeneksen maailman metaanipäästöistä.
Riisin voi toki korvata ekologisilla vaihtoehdoilla, kuten kotimaisella ohralla tai perunalla. Mutta pakkohan se on myöntää: aasialaisruuassa ohra ei mitenkään maistu yhtä hyvältä kuin aromikkaat basmati- ja jasmiiniriisi.
Valitettavasti juuri aasialaiseen riisiin liittyy pahoja eettisiä ongelmia, eikä ilmastohaitta ole ainoa niistä.
Selvitimme basmatiriisin tuotannon eettisyyttä kuluttajajärjestöjen kansainvälisenä yhteistyönä. Tutkijat vierailivat syyskuussa 2014 Intiassa basmatiriisin tärkeimmällä viljelyalueella Himalajan kupeessa.
Suomessa myytävästä basmatiriisistä suurin osa viljellään juuri tällä Intian basmativyöhykkeellä. Siellä myös työolot ovat kurjat.
Riisinviljely lämmittää ilmastoa
Heti alkuun täytyy todeta, ettei yksittäinen suomalainen voi riisinsyönnillään – tai syömättä jättämisellään – tuhota tai pelastaa maapalloa.
Suomessa keskivertokuluttaja syö reilut 5 kiloa riisiä vuodessa. Maailman mittakaavassa se on vähän. Puolet maailman ihmisistä syö riisiä päivittäin pääruuakseen, ja miljardi ihmistä tienaa riisillä elantonsa.
Indonesialainen syö noin 160 kiloa riisiä, kiinalainen 100 kiloa ja intialainen 80 kiloa riisiä vuodessa. Väestönkasvun takia riisin kulutuksen arvioidaan kasvavan jopa 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, mutta tuotanto ei tahdo pysyä perässä.
Riisin viljelyyn käytetään yli kolmannes maailman kasteluvedestä, josta on maailmanlaajuisesti suuri pula. Viljely veden peittämillä pelloilla synnyttää metaanikaasua ja aiheuttaa 5–10 prosenttia
maailman metaanipäästöistä.
Suurimmat ihmisen aiheuttamat metaanipäästöt syntyvät kuitenkin karjataloudesta. Metaani on hiilidioksidia paljon voimakkaampi kasvihuonekaasu, eli se lämmittää ilmastoa voimakkaasti.
Riisisadot ovat kärsineet vuosi vuodelta maaperän köyhtymisen ja vesipulan vuoksi. Sadot ovat riippuvaisia myös sään vaihteluista.
Pakko myydä tappiolla
Intian basmatialueella riisiä viljellään yleensä pientiloilla. Vientiin riisi päättyy välikäsien kautta. Viljelijät myyvät riisinsä paikallisille tukkukauppiaille, jotka myyvät sen taas eteenpäin.
Useimmilla pienviljelijöillä ei ole mahdollisuutta säilöä satoaan, joten heidän täytyy tyytyä kohdalle tulevaan tarjoukseen. Jos sato jää vähäiseksi, he saattavat jäädä viljelykulujen jälkeen tappiolle.
Sen sijaan tukkukauppiaat ja riisin käsittelylaitosten eli myllyjen omistajat voivat ostaa isoja määriä alehintaan ja myydä riisin voitolla sopivana ajankohtana.
Riisimyllyt ja vientiyritykset tekevät voittoa pitämällä kulut alhaisina. Työt tekevät Intian köyhimmiltä maaseutualueilta tulevat siirtotyöläiset, joilla teetetään 11-tuntisia päiviä ja joille maksetaan roposia. Maksimipäiväpalkka on 3,40 euroa, mutta siihen päästään vain sesongin parhaina aikoina.
Myös pienviljelijät palkkaavat siirtotyöläisiä, jos he eivät selviydy työstä oman perheen voimin. Usein halpaa työvoimaa löytyy epämääräisten, ilman lupaa toimivien välittäjien kautta. Työntekijöitä palkataan usein ilman työsopimuksia.
Tukien avulla poljetaan hintoja
Riistotyövoimaa käytetään niin kauan kuin kehittyvät maat joutuvat myymään riisiä polkuhintaan maailmanmarkkinoille. Muuten ne eivät pärjäisi kilpailussa, koska samaan aikaan rikkaat maat tuottavat halpaa riisiä.
Riisiä viljellään anteliaiden viljelytukien avulla esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Japanissa. Tukien ansiosta riisiä voidaan myydä vientiin alle tuotantokustannusten. Polkuhintojen seurauksista kärsivät kehittyvien maiden pienviljelijät ja vientiyritykset.
Moni viljelijä voi vain haaveilla siitä, että työllä pääsisi edes omilleen. Maatalousjätit, kuten Monsanto ja Syngenta, tarjoavat viljelijöille korkeakorkoisia lainoja siementen, lannoitteiden, torjuntaaineiden ja muiden tuotteidensa ostoon.
Lainat ajavat monet velkakierteeseen, josta voi selviytyä vain uuden lainan avulla.
Ei suojahanskoja köyhille
Pohjois-Intiassa Jaitun kaupungissa torjunta- aineita myyvä
Parveen Gayal on todellinen myyntitykki. Hän on päässyt useille maatalousfirmojen järjestämille matkoille palkkioksi hyvistä tuloksista.
Vastuullisuudesta hän ei piittaa. Hän ei kerro asiakkailleen, että torjunta-aineita ruiskuttaessa olisi hyvä käyttää suojakäsineitä. Lukutaidottomat viljelijät eivät tiedä, että terveysvaaroista kannattaisi kysyä.
”Viljelijät koskevat kaikenlaiseen likaan ja syövät samoilla käsillä. Eivät he välitä”, Gayal sanoo.
Gayal kertoo auliisti bisnesmallistaan, johon kuuluu myös rahan lainaaminen viljelijöille. Jos sato jää huonoksi ja velka maksamatta, viljelijät työskentelevät velan kuittaamiseksi.
Velkavankeus on eräs pakkotyön muoto. Se on laitonta, mutta silti yleistä Intiassa ja Pakistanissa. Maiden riisiviljelmillä työskentelee lukuisia ihmisiä, jotka korvaavat työllä maksamattomia velkojaan.
Silloin tällöin on paljastunut kuohuttavia tapauksia. Vuonna 2004 intialainen kansalaisjärjestö Asha for Education paljasti, että 25 riisimyllyllä Chennaissa pidettiin pakkotyössä lähes 10 000:ta työntekijää.
Monet olivat lukutaidottomia, ja he olivat työskennelleet samassa paikassa lapsuudestaan lähtien.
Vuonna 2010 intialaisen riisimyllyn omistaja tuomittiin lukuisten perheiden pitämisestä pakkotyössä.
Vuoden 2012 kesäkuussa toiselta riisimyllyltä pelastettiin 21 työntekijää, heistä 11 lapsia. Työntekijöitä oli pidetty epäinhimillisissä oloissa ja pakotettu työhön viiden vuoden ajan.
EU-riisi eettisempää
Suomessa myytävä basmatiriisi tulee useimmiten Intiasta, mutta eniten suomalaiset syövät pitkäjyväistä riisiä, jota viljellään pääosin Italiassa ja Espanjassa. EU-maissa kulutetusta riisistä jopa kaksi kolmasosaa on Euroopassa viljeltyä.
Emme tutkineet tällä kertaa eteläeurooppalaista tuotantoa, joten emme voi vertailla sen vastuullisuutta intialaiseen. Perusriisin keittäjää voi silti helpottaa tieto, että EU-maiden riisiä viljellään säännellymmissä työoloissa kuin intialaista basmatia.
Lisäksi Euroopan riisiviljelmillä hyödynnetään luomumenetelmiä ja pyritään käyttämään torjunta-aineita harkitusti kasveja säästävällä tavalla.
EU on myös kieltänyt joitakin haitallisia kemikaaleja, joita Intiassa yhä käytetään. Näihin kuuluu torjunta-aine parakvatti sekä maailmanlaajuisesti kielletty hyönteismyrkky endosulfaani. Tulli tutkii torjunta-ainejäämiä pistokokein.
Siitä saa tehtyä puuronkin tai vaikka sushia.