Rovaniemellä synnyttäneiden kokemuksia

[Omppu81]

Hei,
itse olen jo yhden lapsen synnyttänyt Lapin keskussairaalassa ja alkusyksystä toivottavasti menen synnyttämään toista. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan muiden rovaniemellä synnyttäneiden kokemuksi. Oma ensimmäinen synnytys meni onneksi suhteellisen hyvin, mutta nyt uuden raskauden myötä olen alkanut miettimään myös tuota ensimmäistä synnytystä. Josta mieleen jäivät hyvin kätilön sanat kun kysyin välilihan leikkaamisesta eli kysyn kätilöltä että jos väliliha joudutaan leikkaamaan kai silloin puudutetaan, johon kätilö vastasi että siinä vaiheessa kipu on niin kovaa että siinä kivussa leikkaaminen ei enään tunnu miltään. Tuolloin olin 5cm auki ja ajattelin armonaikaa olevan vielä 5cm, etukäteen pelkäsin todellakin tuota välilihan leikkausta jota ei sitten onneksi tehty. Lisäksi yksi kätilö suhtautui lääketieteelliseen kivunlievitykseen melko jyrkästi, naiset ovat ennenkin synnyttäneet ilman lääkkeitä, joiden käyttö ei ole synnytksessä itsetarkoitus, oli hänen kommentti epiduraali toiveeseen. Mutta kyseisen henkilön työvuoro onneksi loppui juuri sopivasti ja saimme uuden kätilön eli tästäkään ei päässyt aiheutumaan isompaa mielipahaa.
Muutoin omasta synnytyksesta jäi kohtalaisen hyvä mieli, mutta nyt pari ystävääni on hiljattain synnyttänyt rovaniemiellä ja heidän kokemuksessa ovat olleet surkeita. Siksipä haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä hyvistä ja huonoista kokemuksista.
Ja seuraavalla kerralla haluaisin kivunlievitystä ponnistusvaiheessa eli olen päättänyt pyytää pudendaali puudutuksen, mutta mielin vain että saakohan sitä rovaniemellä??

 

[kinuski90]

Itse synnytin syyskuussa 2011 esikoiseni Lapin keskussairaalassa. Synnytys oli käynnistetty ja supistukset olivat todella rajuja. Kätilöt kyselivät ja kuuntelivat toiveistani kivunlievityksen suhteen, enkä todellakaan kohdannut mitään "no ei ennenkään mitään kivunlievityksiä ollut" -asennetta, vaan rohkaistiin kokeilemaan jos tuntuu siltä. Itse sain pakaraan laitettavia kipulääkkeitä, ilokaasua sekä epiduraalin. Yksi kätilö kokeili jotain akupainantaa, paineli siis jaloistani jotain hermopisteitä tms. mikä myös auttoi. Minulle tehtiin episiotomia imukupin takia, mutta todellakin väliliha puudutettiin ennen leikkaamista.

Ainoa miinus ja asia joka jäi harmittamaan oli se, ettei kukaan tuntunut ottavan todesta kun pelkäsin että vauva on iso eikä mahdu syntymään alakautta (minulla oli siis insuliinihoitoinen raskausdiabetes). Painoarvioissa olin toki kulkenut ja vauva arvioitiin normaalikokoiseksi, mutta voivathan nekin heittää. Ponnistusvaiheeni kesti 1,5 tuntia ennen imukuppia ja kun olin todella väsynyt jo 18 tuntia kestäneen synnytyksen takia ja itkien sanoin monta kertaa etten jaksa enää, niin kätilö vain tiuskaisi ettei tässä nyt itkut auta että ponnistat vaan. Tuntuu, ettei minua kuunneltu muussa kuin kivunlievitykseen liittyvissä asioissa. Vauva ei ollut laskeutunut ennen ponnistusvaihetta kunnolla, joten pelkäsin senkin takia vauvan olevan liian iso mahtuakseen alakautta ja jouduin ponnistelemaan kahta kauheammin: ensin lähtökuoppiin ja sitten ulos.

Kaikkiaan synnytykseni oli ihan positiivinen kokemus, vaikka nuo pari asiaa jäikin harmittamaan. Seuraavan raskauden kohdalla toivottavasti pelkojani kuunnellaan paremmin eikä vain sivuuteta olankohautuksella. Olisin todella halunnut keskustella jonkun kanssa asiasta, josko se vaikka olisi vähän lieventänyt pelkoani.

 

[henna11]

Minä synnytin Lapin keskussairaalassa heinäkuussa esikoispojan. Minulle tarjottiin ahkerasti kivunlievitystä ja kätilöni kehui hirveästi epiduraalia ja suositteli sen ottamista. Minä sain myös ensin pakaraan laitettavaa kipulääkettä, sitten hengittelin ilokaasua jonkin aikaa ennekuin sain epiduraalin. Mulla kipu ei päässyt missään vaiheessa kovinkaan voimakkaaksi kivunlievitysten ansiosta, mulla on oikeasti ollut kivuliaampia migreenikohtauksia kuin mitä synnytykseni oli

Kuten edellisellä niin myöskään mun vauva ei ollut laskeutunut ja vasta tunnin ponnistamisen jälkeen alkoi vähän tukkaa näkyä, mutta siinä vaiheessa tuli jo lääkäri paikalle ja imukupilla poika autettiin ulos. Välilihan leikkausta en tuntenut lainkaan, eikä myöskään imukupin laitto sattunut. Tikkauksen aikanakin kyseltiin, että tekeekö kipeää, mutta olin niin hyvin puutunut, että ei mulla mitään hätää ollut.

Kaiken kaikkiaan mulla jäi ihan positiiviset fiilikset mun synnytyksestä ja sen hoidosta. Kaikki kohdalle sattuneet kätilöt oli tosi osaavia ja kannustavia, samoin synnytystä hoitanut lääkäri.

 

[taruolento]

Pistäkäähän ihmiset lisää kokemuksia!