Rotarokotus-suosittelen!!!!!

Hei!
Minusta on tullut viimeisen kuluneen viikon aikana rotarokotteen puolesta puhuja, syystäkin. Haluan nyt kertoa teille pienten vauvojen vanhemmille oman tarinamme, rotaviruksen pahimmasta päästä. Josko joku edes miettisi rokotteenottoa uudelleen ja säästyisi tältä taudilta.

1v8kk ikäisellä pojallamme alkoi vatsatauti viikko sitten. Oksentelu ja ripuli oli rajua jo heti alkuunsa ja puolen päivän aikaan nousi myös korkea kuume. Yksityiselle lastenlääkärille menimme iltapäivällä näyttämään heikkokuntoista poikaamme. Saimme ohjeeksi osmosalin ja riittävän nesteytyksen sekä varulle lähetteen sairaalaan mikäli juoma ei maistuisi.

Poika kyllä joi runsaasti, mutta kaikki tuli ylös. Pari tuntia lääkärissä käynnin jälkeen poikamme muuttui veltoksi ja poissaolevaksi. Sairaalaan päästyämme poikamme olikin jo tajuton. Sairaalassa hänet laitettiin tietysti letkuihin ja hyvään hoitoon. Sitten menikin aikaa nukkuessa... Kolmantena päivänä poikamme availi silmiään ja sanoi pari sanaa. Viidentenä hän jo söi hiukan hedelmäsosetta, puhui enemmän ja kokeili jalkojaan, jotka eivät sitten toimineetkaan entiseen malliin...

Otetun aivokäyrän mukaan, aivoissa oli jotain poikkemaa ja lääkärien tämän hetkinen uskomus on, että poikamme oli saanut rotan aiheuttaman aivokuumee. Tämä sitten ilmeiseti oli myös vaikuttanut kävelykykyyn.

Viikon sairaalassa olon jälkeen pääsimme kotiin odottelemaan uutta aivokäyrän ottoa, selkäydinnäytteiden tuloksia ja harjoittelemaan kävelyä.

Poika on selvästi järkytyksissään sairaalassa olosta ja kaikista kokeista. Ennen hyvin nukkunut lapsi heräilee nyt vähän väliä hysteerisenä itkemään keskellä yötä=( Itsevarma ja reipas lapsi on haamu entisestään ja ihmeissään selkeästi myös muuttuneesta liikuntakyvystään.

Lääkärien mukaan rotamme oli pahin mahdollinen, mutta kaikille kuitenkin mahdollinen. Nyt sitten jännitämme vielä otettujen kokeiden tuloksia ja sitä kuntoutuuko lapsi ennalleen ilman kuntoutuksia. Ennuste on kohdallamme kuulema hyvä, sillä poika alkoi jo niin pian taudin jälkeen liikkua ja kuntoutua. Luin juuri keskustelua, jossa eräskin äiti kertoi lapsensa kuolleen aivokuumeeseen ja toisen lapselle oli tullut kehitysvamma. Täytyy siis olla onnellinen, että näinkin vähällä säästyimme.

Vaikka tauti ei näin rajuna monelle tulekaan, joutuu lapsia sairaalahoitoon rotan takia kuitenkin jatkuvasti. Omalta osaltani siis suosittelen rokotetta kaikille!

 
kiitos että kerroit teidän perheen raskaasta kokemuksesta sekä voimia ja pikaista paranemista teidän pienelle kullanmurulle. Meillä on juuri nyt tilanne kotona että on aika miettiä rokotteen ottamista ja nyt sinun tarinasi luettuani olen varma sen ottamisesta. Ensimmäinen lapseni oli rota-virus tutkimuksessa enkä tiedä saiko hän lumelääkettä vai sitä itseään mutta hänelle rotaa ei ole ainakaa tullut mutta en kyllä tahdo ottaa riskiä kuopuksen kohdalla kun nyt on saatavana varma suoja tautia vastaan. :hug: voimia!!!
 
Hurja tarina!! Hyvä että kerrot sen täällä, koska paljon "turhaa" epäilyä tuntuu rokotteen suhteen ihmisillä vielä olevan.
Olemme onnekkaassa asemassa, kun kaupunkimme tarjosi tänä vuonna syntyneelle tyttärellemme rotarokotteen ilmaiseksi. Esikoiselle sitä ei otettu, ei se tullut mieleenkään, ja nyt harmittaa, kun sitä ei kai voi enää ottaa (?), vauvoillehan sitä kai vain laitetaan. Siispä pesemme ahkerasti käsiä ja toivomme parasta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miinuska:
Rotan voi kuitenkin saada myös rokotteesta huolimatta. Ystäväni kaverin lapsi sai rotan rokotuksesta huolimatta sairaalasta.
Voi saada, mutta se on lievempi niillä, joilla on rokotus sitä vastaan. Eihän mitkään rokotukset anna 100% suojaa/varmuutta.
 
Minulla on kaveri (siis nyt 33v) joka sairastui aivokuumeeseen pikkuisena ja siitä ilmeisesti jäi kehitysvamma. Lukutaito ei koskaan oikein kehittynyt täysin normaaliksi... surullista. En tiedä oliko rotalla mitään tekemistä tämän kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nallekarkki:
Alkuperäinen kirjoittaja Miinuska:
Rotan voi kuitenkin saada myös rokotteesta huolimatta. Ystäväni kaverin lapsi sai rotan rokotuksesta huolimatta sairaalasta.
Voi saada, mutta se on lievempi niillä, joilla on rokotus sitä vastaan. Eihän mitkään rokotukset anna 100% suojaa/varmuutta.
näimpä. ite meinasin et otan mein pojalle rota-rokotuksen ja nyt oon siitä vielä varmempi ku ap:n jutun luin.
 
Toivottavasti poikanne selviää hurjasta taudista ilman pysyviä vammoja. Voimia ja jaksamista! :hug:

Meillä ei oo rota-rokotusta otettu, kun en tajunnu että se pitää niin nopeesti syntymän jälkeen ottaa, eikä neuvolassakaan mitään sanottu, joten kädet ristissä ollaan, ettei mitään tule.
 
en minäkään ollut edes kuullut koko rotasta ennenkuin vauvani oli jo 3,5kk... kauhunkuvia pyörii päässäni tämän ketjun luettuani :eek: toivottavasti mitään ei tule,olisin ottanut kyllä rota rokotteen jos olisin ajoissa ollut tietoinen... neuvolassa ei minullekaan sanottu yhtään mitään :'(
 
Voin ainakin vähän kuvitella miltä sinusta tuntuu. Oma poikani sai sairaalasta mukaan rota-viruksen ollessaan saman ikäinen kuin sinun lapsesi, eli 1v8kk- Me oltiin oltu hengenahdistuksen takia sairaalassa ja kotiutumisesta seuraavana päivänä alkoi ensin oksentaminen joka muuttui rajuksi seuraavana päivänä ja kauhea ripuli. Yritin juottaa mahdollisimman paljon et ei tulis kuivumista, yritin myös hoitaa osmosalilla, mutta seuraavana päivänä muuten puhelias ja reipas poikani vaan makasi velttona sylissäni eikä sanonut enää sanaakaan. En koskaan unohda sitä kun hän vain tuijotti yhteen kohtaan eikä reagoinut puheeseeni, silmät oli kuopilla ja silmänympärykset muutuivat tummiksi. Vietiin hänet sairaalaan jossa vietimme pari vuorokautta tiputuksessa kunnes hän alkoi tervehtyä. Ripulointi kesti silti vielä viikon kotonakin!! Nyt meillä on vauva (5vk) ja hänelle ehdottomasti otamme sen rokotteen jos sillä on pieninkin mahdollisuus estää saamasta tuota tautia tai edes lievittää sen oireita.
 
Kiitos teille kaikille ajatuksistanne!
Pieni miehemme on jo muutamassa päivässä kuntoutunut hurjasti. Ulkopuoliset eivä varmasti huomaisi suurtakaan puutetta hänen liikkumisessan. Aamulla käyntiinlähtö vähän takkuaa ja välillä humsahdellaan nurin, mutta meno on jo huomattavasti parempaa kuin pari päivää sitten.
Itkuisempi kaveri vielä on tavalliseen nähden kovinkin. Mutta eiköhän sekin ajan myötä ja turvallisella koti ilmapiirillä parane. Toisaalta asiaa ei kauhiasti helpota kuukauden ikäinen vauvamme, joka tarvitsee paljon myös hoitoa ja huomiota. Aika taiturointia on tämä kotielämä tätä nykyä.
Nyt todellakin odotellaan vielä tutkimustuloksia ja jännitetään uutta aivokäyrää. "Poikkeama" aivoissa voi neurologin mukaan hävitä muutamassakin viikossa, tai sitten ei koskaan. Nyt sitten toivotaan, ettei tutkimuksista tulisi enää mitään uusia ikäviä yllätyksiä ja aivotkin saisivat korjattua itse itsensä. Nyt näyttäisi siltä, että liikkuminen voisi ajanmittaan korjaantuvan itsestään ennalleen. Ja pientähän se fysioterapiassa käyntikin olisi.
Aurinkoista ja tervettä kevättä kaikille=)
 

Yhteistyössä