Monet rokotuksin ehkäistävät taudit ovat käyneet hyvin harvinaisiksi tai hävinneet kokonaan Suomen erinomaisen rokotuskattavuuden ansiosta. Tämän päivän vanhemmat eivät ole nähneet rokotuksin ehkäistäviä tauteja ja niiden aiheuttamia komplikaatioita. On ymmärrettävää, että kysymykset rokottamisen tarpeellisuudesta nousevat esiin. Kun pelkoa taudista ei enää ole, kiinnittyy huomio rokotuksen todellisiin tai epäiltyihin riskeihin. Internetin tietotulva on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että vastaanotolle yhä useammin saapuu ristiriitaisista tiedoista hämmentynyt asiakas.
Rokottajan on tärkeä muistaa, että rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia. Rokotuspäätöksen pitää perustua riittävään ja oikeaan tietoon rokottamisen hyödyistä ja haitoista sekä rokottamatta jättämisen riskeistä. On tärkeää keskustella avoimesti rokotusten tarpeellisuuden kyseenalaistamisen syistä ja oikaista mahdolliset virhekäsitykset. Siksi on välttämätöntä, että rokottaja itse on perillä rokotuksin ehkäistävistä taudeista, niiden komplikaatioista sekä rokotteiden todellisista haittavaikutuksista. On tärkeää kunnioittaa asiakkaan näkökantaa ja myös mahdollista lopullista päätöstä jättää itsensä tai lapsensa rokottamatta.
Tavoite molemmilla tahoilla on yhteinen: asiakkaan itsensä tai hänen lapsensa paras mahdollinen terveys.
Harhakäsityksiä rokotuksista
'Hyvä hygienia ja ravitsemus riittävät tautien ehkäisyyn.'
Parantunut hygienia ja ravitsemus auttavat merkittävästi tartuntatautien torjunnassa, kuitenkin vasta rokotukset ovat hävittäneet taudit maastamme. On tauteja, joiden tarttuminen riippuu paljon hygieenisistä oloista (esim. Hepatiitti A), ja toisaalta tauteja, joiden tarttumisessa hygienialla ja ravitsemuksella on vähemmän merkitystä (esim. hinkuyskä ja influenssa). Tuhkarokko on myös hyvä esimerkki: jos ei rokotettaisi ketään, kaikki sairastuisivat.
'Suurin osa tauteihin sairastuneista ovat rokotettuja - rokotukset eivät tehoa.'
Mikään rokote ei suojaa sataprosenttisesti. Rokotettujen joukossa on aina henkilöitä, joille suojaa ei kehity. Epidemiatilanteessa sairastuvat ensin rokottamattomat ja nämä vajaasuojaiset rokotetut, joita toki on suurempi osa kuin täysin rokottamattomia. Samaan aikaan kuitenkin sairastumatta jää se enemmistö, joille rokotteesta on kehittynyt tehokas suoja.
'Rokotteet aiheuttavat kroonisia sairauksia (esim. diabetes, autismi, MS-tauti, allergiat), jopa kuolemia.'
Näyttöön perustuva tutkimustieto ei tue tätä väitettä. Kuitenkin aika ajoin julkisuuteen virtaa sensaationhakuisia väitteitä siitä, että rokotteilla olisi yhteys vakaviin kroonisiin sairauksiin. Usein kyse on taudeista, joiden syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Näin syytä lähdetään etsimään sairastuneiden muista yhdistävistä tekijöistä, jolloin rokotetta on helppo epäillä, sillä niitä on lähes jokainen saanut. Esimerkiksi MPR-rokotteen on väitetty olevan yhteydessä autismiin. Ensimmäinen MPR-rokotus annetaan lapsille useissa maissa lapsen ollessa 12-18 kuukauden ikäinen. Tämä on juuri se ikä, jolloin ensimmäiset autismin oireet muutenkin ilmaantuvat, joten ei ole yllättävää, että muutama autismitapaus yhdistetään lapsen saamaan MPR-rokotukseen. Autismia on myös ollut jo kauan ennen kuin MPR-rokotus otettiin käyttöön. Kyseessä on siis ilmeisesti kahdesta erillisestä mutta samaan ikäkauteen ajoittuvasta tapahtumasta.
'Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat harvinaisia, rokotteet ovat turhia.'
Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat käyneet harvinaisiksi juuri rokotteiden ansiosta, ja ne pysyvät loitolla juuri niin kauan kuin rokotuskattavuus pysyy riittävällä tasolla. Nykyinen rokotuskattavuus sallii aina muutaman rokottamattoman. Jos rokotuskattavuus huononee, taudit tulevat takaisin.
'Rokotteet sisältävät myrkyllisiä aineita.'
Rokotteet sisältävät apuaineita, joita tarvitaan rokotteiden tehon ja säilyvyyden varmistamiseksi tai sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Rokotteet sisältävät hyvin pieniä määriä mm. alumiinia ja formaldehydiä. Määrät ovat niin pieniä, että ihminen saa jo elinympäristöstään, mm. liikennepäästöistä, huoneilmasta sekä ruuan ja juoman mukana, huomattavasti suuremman määrän näitä aineita. Rokotteiden apuaineet ovat ongelma vain harvojen niille herkistyneiden henkilöiden rokottamisessa.
'Tautien sairastaminen ja vaihtoehtoiset hoidot ovat rokotteita tehokkaampia ja turvallisempia.'
Rokotteet ovat luontoa jäljittelevä keino saada suoja rokotuksella ehkäistävää tautia vastaan mahdollisimman vähin oirein ja komplikaatioin. Esimerkiksi tuhkarokko ei ole harmiton lastentauti, vaan sen komplikaationa voi olla aivotulehdus ja jopa kuolema. Rokote tätä tautia vastaan sen sijaan ei ole aiheuttanut kuolemia, koska rokotevirus on heikennetty. Todennäköisyys saada tuhkarokkotaudista aivotulehdus on 1:1 000, rokotteesta sen todennäköisyys on 1:1 000 000. Rokotteita myös on kehitetty entistä turvallisemmiksi, esimerkiksi kokosoluisesta hinkuyskärokotteesta on luovuttu ja siirrytty soluttomaan, vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaan rokotteeseen, tehon kärsimättä. Vaihtoehtohoitojen tehosta tautien ehkäisyssä ei ole tieteellistä näyttöä.
'Yhdistelmärokotteet ylikuormittavat immuunijärjestelmää.'
Ihminen kohtaa lukuisia mikrobeja heti syntymästä lähtien. Lapsi syntyy kohdun steriileistä oloista immunologinen kyky jo valmiiksi sisäänrakennettuna kohtaamaan ympäristön uudet antigeenit. Synnytyskanavan läpi tullessaan lapsi kohtaa noin 400 valkuaisainetta, joille hän voi immunisoitua. Jo yhdessä hyttysenpistossa, hyttyslajista riippuen, lapsi saa 6-10 erilaista valkuaisainetta käsiteltäväkseen ihon alle. Itse asiassa on arvioitu, että pienellä vauvalla on teoreettinen kapasiteetti tuottaa vasta-aineita jopa 10 000 eri rokotteelle samanaikaisesti annettuna, vielä silloinkin jos oletetaan, että kukin rokote sisältää 100 antigeenia. Lisäksi on todettava, että lapset myös saavat nykyisten uudenaikaisten rokotteiden aikana elimistöönsä yhä vähemmän antigeeneja kuin ennen. Ymmärryksen lisääntyessä on mikrobeista pystytty löytämään ja eristämään suojan syntymiselle olennaiset osaset, jolloin rokotteessa annetaan vain näitä, esim. muutamia pinta-antigeeneja kokonaisten tapettujen mikrobien sijaan.
Rokottajan on tärkeä muistaa, että rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia. Rokotuspäätöksen pitää perustua riittävään ja oikeaan tietoon rokottamisen hyödyistä ja haitoista sekä rokottamatta jättämisen riskeistä. On tärkeää keskustella avoimesti rokotusten tarpeellisuuden kyseenalaistamisen syistä ja oikaista mahdolliset virhekäsitykset. Siksi on välttämätöntä, että rokottaja itse on perillä rokotuksin ehkäistävistä taudeista, niiden komplikaatioista sekä rokotteiden todellisista haittavaikutuksista. On tärkeää kunnioittaa asiakkaan näkökantaa ja myös mahdollista lopullista päätöstä jättää itsensä tai lapsensa rokottamatta.
Tavoite molemmilla tahoilla on yhteinen: asiakkaan itsensä tai hänen lapsensa paras mahdollinen terveys.
Harhakäsityksiä rokotuksista
'Hyvä hygienia ja ravitsemus riittävät tautien ehkäisyyn.'
Parantunut hygienia ja ravitsemus auttavat merkittävästi tartuntatautien torjunnassa, kuitenkin vasta rokotukset ovat hävittäneet taudit maastamme. On tauteja, joiden tarttuminen riippuu paljon hygieenisistä oloista (esim. Hepatiitti A), ja toisaalta tauteja, joiden tarttumisessa hygienialla ja ravitsemuksella on vähemmän merkitystä (esim. hinkuyskä ja influenssa). Tuhkarokko on myös hyvä esimerkki: jos ei rokotettaisi ketään, kaikki sairastuisivat.
'Suurin osa tauteihin sairastuneista ovat rokotettuja - rokotukset eivät tehoa.'
Mikään rokote ei suojaa sataprosenttisesti. Rokotettujen joukossa on aina henkilöitä, joille suojaa ei kehity. Epidemiatilanteessa sairastuvat ensin rokottamattomat ja nämä vajaasuojaiset rokotetut, joita toki on suurempi osa kuin täysin rokottamattomia. Samaan aikaan kuitenkin sairastumatta jää se enemmistö, joille rokotteesta on kehittynyt tehokas suoja.
'Rokotteet aiheuttavat kroonisia sairauksia (esim. diabetes, autismi, MS-tauti, allergiat), jopa kuolemia.'
Näyttöön perustuva tutkimustieto ei tue tätä väitettä. Kuitenkin aika ajoin julkisuuteen virtaa sensaationhakuisia väitteitä siitä, että rokotteilla olisi yhteys vakaviin kroonisiin sairauksiin. Usein kyse on taudeista, joiden syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Näin syytä lähdetään etsimään sairastuneiden muista yhdistävistä tekijöistä, jolloin rokotetta on helppo epäillä, sillä niitä on lähes jokainen saanut. Esimerkiksi MPR-rokotteen on väitetty olevan yhteydessä autismiin. Ensimmäinen MPR-rokotus annetaan lapsille useissa maissa lapsen ollessa 12-18 kuukauden ikäinen. Tämä on juuri se ikä, jolloin ensimmäiset autismin oireet muutenkin ilmaantuvat, joten ei ole yllättävää, että muutama autismitapaus yhdistetään lapsen saamaan MPR-rokotukseen. Autismia on myös ollut jo kauan ennen kuin MPR-rokotus otettiin käyttöön. Kyseessä on siis ilmeisesti kahdesta erillisestä mutta samaan ikäkauteen ajoittuvasta tapahtumasta.
'Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat harvinaisia, rokotteet ovat turhia.'
Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat käyneet harvinaisiksi juuri rokotteiden ansiosta, ja ne pysyvät loitolla juuri niin kauan kuin rokotuskattavuus pysyy riittävällä tasolla. Nykyinen rokotuskattavuus sallii aina muutaman rokottamattoman. Jos rokotuskattavuus huononee, taudit tulevat takaisin.
'Rokotteet sisältävät myrkyllisiä aineita.'
Rokotteet sisältävät apuaineita, joita tarvitaan rokotteiden tehon ja säilyvyyden varmistamiseksi tai sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Rokotteet sisältävät hyvin pieniä määriä mm. alumiinia ja formaldehydiä. Määrät ovat niin pieniä, että ihminen saa jo elinympäristöstään, mm. liikennepäästöistä, huoneilmasta sekä ruuan ja juoman mukana, huomattavasti suuremman määrän näitä aineita. Rokotteiden apuaineet ovat ongelma vain harvojen niille herkistyneiden henkilöiden rokottamisessa.
'Tautien sairastaminen ja vaihtoehtoiset hoidot ovat rokotteita tehokkaampia ja turvallisempia.'
Rokotteet ovat luontoa jäljittelevä keino saada suoja rokotuksella ehkäistävää tautia vastaan mahdollisimman vähin oirein ja komplikaatioin. Esimerkiksi tuhkarokko ei ole harmiton lastentauti, vaan sen komplikaationa voi olla aivotulehdus ja jopa kuolema. Rokote tätä tautia vastaan sen sijaan ei ole aiheuttanut kuolemia, koska rokotevirus on heikennetty. Todennäköisyys saada tuhkarokkotaudista aivotulehdus on 1:1 000, rokotteesta sen todennäköisyys on 1:1 000 000. Rokotteita myös on kehitetty entistä turvallisemmiksi, esimerkiksi kokosoluisesta hinkuyskärokotteesta on luovuttu ja siirrytty soluttomaan, vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaan rokotteeseen, tehon kärsimättä. Vaihtoehtohoitojen tehosta tautien ehkäisyssä ei ole tieteellistä näyttöä.
'Yhdistelmärokotteet ylikuormittavat immuunijärjestelmää.'
Ihminen kohtaa lukuisia mikrobeja heti syntymästä lähtien. Lapsi syntyy kohdun steriileistä oloista immunologinen kyky jo valmiiksi sisäänrakennettuna kohtaamaan ympäristön uudet antigeenit. Synnytyskanavan läpi tullessaan lapsi kohtaa noin 400 valkuaisainetta, joille hän voi immunisoitua. Jo yhdessä hyttysenpistossa, hyttyslajista riippuen, lapsi saa 6-10 erilaista valkuaisainetta käsiteltäväkseen ihon alle. Itse asiassa on arvioitu, että pienellä vauvalla on teoreettinen kapasiteetti tuottaa vasta-aineita jopa 10 000 eri rokotteelle samanaikaisesti annettuna, vielä silloinkin jos oletetaan, että kukin rokote sisältää 100 antigeenia. Lisäksi on todettava, että lapset myös saavat nykyisten uudenaikaisten rokotteiden aikana elimistöönsä yhä vähemmän antigeeneja kuin ennen. Ymmärryksen lisääntyessä on mikrobeista pystytty löytämään ja eristämään suojan syntymiselle olennaiset osaset, jolloin rokotteessa annetaan vain näitä, esim. muutamia pinta-antigeeneja kokonaisten tapettujen mikrobien sijaan.
