Ristiriitaista

Mitenhän tämän aloittaisi...?
Olen ollut parisuhteessa kohta 7 vuotta. 2 lasta. Suhde on pikkuhiljaa kuollut kupsahtanut. Yhteistä vain lapset ja koti. Olen ehdottanut eroa, mutta mies ei halua. On tyytyväinen.Tuossa kesällä tein eroa tosissani, mutta mies alkoi suutuspäissään juomaan meidän rahoja ja teki lasten elämästä helvettiä. Eroprosessi oli pakko keskeyttää. Minulla on toinen suhde, josta kukaan ei tiedä. Oikein tai väärin, olen onnellinen näin. Ja kestän tämän elämäntilanteen. Tiedän, että monet teistä katsovat pahasti tälläistä toimintaa, mutta en minäkään hyväksi koe tilannetta jossa mies kahlitsee minut huonoon parisuhteeseen.

Sekavasti kirjoitettu, mutta niin on elämänikin!

 

eroa miehestäsi.

 

Mulla on kai vähän vastaava tilanne, ainakin tavallaan... Olen kyllästynyt siihen, että mies kaataa 100 % vastuusta niskaani, eikä edes koskaan osoita rakkauttaan... En usko, että on enää aikoihin minua rakastanut. Koska minä nimittäin olen yrittänyt, olen yrittänyt teoilla ja sanoilla näyttää, että toinen on tärkeä, olen kokeillut toteuttaa seksifantasiat, olen antanut omaa aikaa ja tilaa niin paljon kuin tarvii (ja se on siis erittäin paljon)... Mutta ei. Ja olen lapsemme kanssa käytännössä yksin.

Ja nyt yhtäkkiä olen lakannut itsekään tuntemasta mitään miestäni kohtaan, edes vihaa. Tunnen vain välinpitämättömyyttä. Aikanaan pelkäsin, että mies pettää, nyt tuntuu etten välittäisi vaikka hommailisi jokaisen vastaantulevan kanssa. Minä nimittäin itsekin olen mennyt ja rakastunut toiseen... Tämä toinen on oikeastaan pelkkä ystävä ja ihminen, jolle tilitän pahaa oloani. Hän aina kertoo kuinka mahtava ihminen loppujen lopuksi olenkaan... Mutta harmi vaan, en voi tätä miestä saada, eikä hän minua, ikinä...

 

erotkaa kummatkin

 

\

Mitenhän tämän aloittaisi...?
Olen ollut parisuhteessa kohta 7 vuotta. 2 lasta. Suhde on pikkuhiljaa kuollut kupsahtanut. Yhteistä vain lapset ja koti. Olen ehdottanut eroa, mutta mies ei halua. On tyytyväinen.Tuossa kesällä tein eroa tosissani, mutta mies alkoi suutuspäissään juomaan meidän rahoja ja teki lasten elämästä helvettiä. Eroprosessi oli pakko keskeyttää. Minulla on toinen suhde, josta kukaan ei tiedä. Oikein tai väärin, olen onnellinen näin. Ja kestän tämän elämäntilanteen. Tiedän, että monet teistä katsovat pahasti tälläistä toimintaa, mutta en minäkään hyväksi koe tilannetta jossa mies kahlitsee minut huonoon parisuhteeseen.

Sekavasti kirjoitettu, mutta niin on elämänikin!

Miksi eroprosessi oli pakko keskeyttää? Eikö miehesi käytös ollut juuri sellaista, että ero on oikein etenkin sinun ja lastesi kannalta? Ja mitä tulee "salasuhteeseesi", niin tuskinpa toinen osapuoli jaksaa kovin kauan sinun avioliittoasi, joten ero on edessä kuitenkin. Joko sinun ja miehesi tai sinun ja "salarakkaasi".