Toggle sidebar

Ristiriitaiset tunnelmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minävain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"minävain"

Vieras
Menkat ovat myöhässä. Esikoinen on vuoden ja kolme kuukautta vanha. Ehkäisyä ei ole käytetty synnytyksen jälkeen ollenkaan, periaatteella, että toinen lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Pitkään oli aika lailla yhdentekevä fiilis, kun moonikset alkoivat, nyt niitä sekä toisaalta odottaa että pelkää. Joinakin päivinä miettii, miten jaksaisi kahden pienen kanssa, toisaalta taas olisi ihana saada pieni nyytti kainaloon ja vielä pienellä ikäerolla vanhempaan sisarukseen. Toissa kuussa kierto oli hiukan pidempi ja ehdin vähän säikähtääkin, että no joko nyt tärppäsi, mutta vaikka yhdenlainen helpotus, menkkojen alkaminen oli pettymyskin. Nyt on aika seesteinen olo, eli jos olen raskaana, se on vain iloinen uutinen.

Asiaa pähkäiltyäni olen todennut, että eniten taidan pelätä sitä, että esikoinen jää liian vähälle huomiolle jos syntyy pikkusisarus ja haikein mielin ajattelen, että sitten ei ehkä enää ole vain meidän kahden ihania sylittely- ja nuuskutteluhetkiä samoin kuin nyt. Ja pelkään, että jokin esikoisen "eka kerta" jää vauvan takia huomaamatta.

Joskus tuntuisi helpoimmalta voida olla mies, miehillä ei kai tämmöisiä omituisuuksia pyöri päässä?
 
Tuohon 9kk sopeutumisaikaan tartun kuin hukkuva oljenkorteen.

Eihän se toinen lapsi tule muuten kuin sillä, että antaa tulla vaan, mutta silti jännittää. Ja huomenna voi toisaalta sittenkin olla vaikka se menkkojen alkamispäivä. :| Jos on vaan erityisen pitkä kierto nyt. En tiedä, missä vaiheessa uskaltaisi testaillakaan. Toisaalta tekisi mieli päästä heti hehkumaan, jos tulee plussa, mutta jos ei tulekaan, päälle poksahtaa tyhmistelyfiilis aiheesta "aikuinen nainen antoi kroppansa huijata itseään." On tämä elämä helppoa taas :laugh:
 
Niin tuttuja ajatuksia!! Mut usko tai älä, hyvin ne esikoiset pärjää :D Meil esikoinen oli 1v10kk kun kakkonen syntyi ja nyt odotan kolmatta ja kakkonen täyttää just 1v kun tämä syntyy :D

Niin ja meilki menty tarkotuksella tulee jos on tullakseen ja sit nyt ku tärppäski näin pian ni olihan sitä alkuun pöllämystyny (eka ja toka ku ei nuin vain lähtenykkään). Mut tosiaan on onneksi se 9kk aikaa :D

Ristiriitaista eikö totta :D
 
Meillä on kolme lasta joiden kaikkien ikäero on kaksi vuotta. Paljon oli samoja mietteitä kuin sinulla. Järjestän niin, että voin jokaiselle ankaa joka päivä kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Tämä onnistuu parhaiten siten, että nukutan jokaisen lapsen erikseen. Myös miehen kanssa "jaetaan" lapsia, jotta saavat yksilöllistä huomiota. On myös ihana nähdä lasten välistä sisarusrakkautta.
 
Niin, toisaalta se toinen lapsi ei koskaan saa olla ainoa ja hyvä niin, ei lapsen ole hyvä olla yksin. Sisarukset ovat tärkeitä omille lapsilleni, on niin hienoa nähdä kuinka paljon rakastavat toisiaan :)
 
[QUOTE="vieras";22027467]Niin, toisaalta se toinen lapsi ei koskaan saa olla ainoa ja hyvä niin, ei lapsen ole hyvä olla yksin. Sisarukset ovat tärkeitä omille lapsilleni, on niin hienoa nähdä kuinka paljon rakastavat toisiaan :)[/QUOTE]

Tästä tuli mieleen yksi epävarmuuteni osasyistä, olen itse ainoa lapsi eli minulla ei ole näppituntumaa sitä kautta elämästä perheessä, jossa on enemmän lapsia. Mutta ajattelen, että mies saa kantaa kortensa kekoon, voin oppia häneltä sen, mikä ei tule luontojaan, hänellä kun niitä sisaruksia on.
 
Yllättävän hyvin kaksi pientä menee rinnakkain, kaikista peloista ja epäluuloista huolimatta :D On upeaa katsoa miten paljon sisarukset rakastavat toisiaan ja miten tärkeitä ovat toisilleen. Vauva pitää aina tarkistaa, tuttia laittaa suuhun ja kantaa pehmoleluja luokse, etsiä äidin kanssa pikkusiskon tärkeitä tavaroita jne. ja vauva taas nauraa riemuissaan kun sisko tekee tälle kukkuu-leikkejä ja hauskuuttaa leluilla. Sydän sulaa ja alun yöhuudot ja valvomiset kummasti unohtuu :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa