Ristiriidassa nämä tunteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Siiri80
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Siiri80

Jäsen
02.08.2004
47
0
6
Lähipiiriin syntyi tänään vauva, mutta nämä tunteet ovat itsellä ihan ristiriidassa. Onnellinen olen heidän puolestaan ja odotankin jo vauvan näkemistä, mutta kyllä taas suru nosti päätään ja rankasti.

kaksi km takana (2007 ja 2009) eikä tätä meidän lapsettomuutta olla tutkittu millään tavalla. Ylipaino kylläkin varmaan suurin syy. Mutta saako sitä olla näin surullinen, kun asian eteen ei ole tehty mitään.

Kuinka te muut selviätte niistä ensimmäisistä käynneistä itkemättä, mä melkein jo arvaan että jos ens viikolla mennään katsomaan vauvaa niin itkuhan siellä tulee. Ristiäiset on sitten se toinen koetinkivi. Yhdet ristiäiset tai oikeastaan kastetilaisuus meni sellaisen itkun vallassa ettei sitä voinut enää liikutukseksikaan laskea. Tekis mieli kieltäytyä menemästä etten taas nolaa puolta sukua itkuillani ja ottaa ne muutenkin aika koville tuollaiset juhlat minulle.

Noh näillä mennään, sainpahan taas purettua vähän sydäntäni
 
Sain viimeisen keskenmenon viime elokuussa ja kuukausi sen jälkeen kuulin mieheltäni että hänen veljensä saa esikoisensa samaan aikaan kun minun la olisi pitänyt olla.

En pystynyt kertaakaan näkemään raskaana ollutta kälyä,aina pakenin paikalta etten vaan joudu näkemään. Mahtoi ihmetellä kun ei kertaakaan nähnyt.

No nyt jouduin sitten käymään katsomassa vauvaa, varmaan ihmetteli kun en ollut kauhean kiinnostunut vauvasta, en ottanut syliin tai mitään. Mutta se on mun keino selvitä ja selvisinkin, itku tuli vasta kotona. En ole katkera tai mitään sellaista ja toki onnellinen heidän puolestaan.
Mutta mielestäni on minulla oikeus surra tavallani, kuten myös sinullakin.
 
Meillä miehen kahdelle veljelle syntyi vauvat viime vuoden lopussa toiselle marraskuussa ja toiselle joulukuussa me ollaan tuon marraskuussa syntyneen kummeja välillä tuntuu raskaalle olla vauvojen kanssa mutta paljon iloa pikkunen kummilapsi on meille tuonut ja on meille todella rakas <3<3<3<3 raskausuutiset ottaa aina koville mut kyl se si helpottaa ajan kaa :) meillä tuloksetonta yritystä miehen kanssa 12/08 lähtien ja nyt menossa ensimmäinen IVF hoito
 
Vuonna 2012 ja 2013 kuulin omasta mielestä liiankin monta vauvauutista ja joka kerta mielessäni kysyin, että millon on miun vuoro?!? Ystävien uutisista olin toki onnellinen heidän puolestaan, mutta se suru omasta lapsettomuudesta nousi heti pintaan, kun pääsi siitä tilanteesta pois.
Pakko siis myöntää, että mie oon ollut katkera monellekin ihmiselle heidän ihanista vauvamahoistaan. Yhden ystäväni ollessa raskaana, tietoisesti välttelin hänen seuraansa. Mikä johtui kylläkin siitä, että hän tiesi minun haluavan vauvaa ja siitä, että sitä ei meille ole suotu vaikka ollaan vuosia yritetty, niin hän jaksoi hehkuttaa omaa tilannettaan kuitenkin ja miulle se oli vaan yksinkertaisesti liikaa. Hän ei millään tavalla kysellyt miun tuntemuksia ja meidän tilanteesta mitään, joten päätin antaa hänen nauttia olostaan ja raskaudestaan ilman miun seuraa.
Nyt on munasolujen stimulointi itsellä menossa ja toivotaan, että pian miekin pääsen kauan haaveilemaan tilaan ja mekin saadaan oma vauva!
 

Yhteistyössä