tässä kaksi, joista toinen meillä oli kutsussa:
Kädet ovat oivat toverit
ja kaikki sormet.
Ne kumartaa ja vilkuttaa
jos tahtoo niin.
Käsillä voi tarttua kiinni,
voi heittää,
voi kaikkea koskettaa:
isän silmää, äidin nenää.
Onnellinen olla voi,
kun on kädet.
Ja milloin on surullinen-
sellaista sattuu:
on nälkä, on yksin
tai märkä-
niin sormet lohduttaa.
Ne voi työntää suuhun
ja kaiken unohtaa.
-Katri Vala-
Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss' on sepposenseljällään,
suu pieni ja hampaaton.
Se naurua on!
Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa.
Näin kyselen turhaan lapseletain.
Se nauraa vain.
Se on maitoa pullollaan.
sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.
-Aaro Hellakoski