M
mcx-934
Vieras
Mies kuuluu kirkkoon ja halusi, että myös toinen lapsemme kastetaan. Minä siihen jo lupauduin ja nyt ahdistaa niin, etten unta saa. En pidä kirkollisista tapahtumista ja inhottaa ajatus, että taas pitäisi nököttää siellä kuuntelemassa papin höpinöitä. Ihan kuin olisin antamassa lapseni jonkinsortin uhrilahjaksi. Olisiko se liian omituista, jos jäisin pois koko tilaisuudesta? Miehen sukulaiset tietysti ihmettelisivät, mutta miksi mun pitäisi aina uhrautua ja kärsiä muiden mieliksi?
Entä pitääkö kastetilaisuuden jälkeen aina olla joku kahvitustilaisuus? En millään jaksaisi sellaista järjestää. Meille on kyllä varattuna kirkon seurakuntasali kasteen jälkeistä kahvitusta varten, mutta sekin tuntuu hassulle, kun en aio ketään kutsua kummien ja isovanhempien lisäksi. Miehenkin puolelta on vain pari ihmistä tulossa. Kotona en kuitenkaan missään tapauksessa halua pitää mitään juhlia.
Ihan älytöntä, että lapset pitää jo noin pieninä saada kirkon lampaiksi. Eikö olisi fiksumpaa, että jokainen voisi liittyä mihin lahkoon haluaa sitten aikuisena..
Entä pitääkö kastetilaisuuden jälkeen aina olla joku kahvitustilaisuus? En millään jaksaisi sellaista järjestää. Meille on kyllä varattuna kirkon seurakuntasali kasteen jälkeistä kahvitusta varten, mutta sekin tuntuu hassulle, kun en aio ketään kutsua kummien ja isovanhempien lisäksi. Miehenkin puolelta on vain pari ihmistä tulossa. Kotona en kuitenkaan missään tapauksessa halua pitää mitään juhlia.
Ihan älytöntä, että lapset pitää jo noin pieninä saada kirkon lampaiksi. Eikö olisi fiksumpaa, että jokainen voisi liittyä mihin lahkoon haluaa sitten aikuisena..