Rintasyövästä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nenna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tätini,kaksi serkkua ja ystävä on käynyt läpi. ystävä ja serkku parani,mutta toinen serkku ja tätiny kuoli(rintasyöpä kerkesi levitä,serkku sai juuri terveen paperit kunnes kuukauden päästä löyty pesäke lantiosta,se oli menoa sitten. tädilläni levisi syöpä keuhkoihin..)
 
Äidilläni leikattiin rintasyöpä neljä vuotta sitten ja sen jälkeen kaikki kontrollit olleet puhtaat. Eli kyllä siitä voi selvitä! Uusiutumisen mahdollisuus on tietenkin aina olemassa, mutta eihän sitä voi elää murehtimalla worst-case-scenariota. Nyt ainakin on kaikki paremmin kuin hyvin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :O:
Äidilläni todettiin rintasyöpä noin 4 v sitten ja nyt on "terveen" paperit, ainakin toistaiseksi. (Ja isälläni on haimasyöpä, hän ei tule selviämään.)

saanko kysyä millaisia hoitoja äitisi kävi läpi ja oliko rankkoja? siksi kyselen kun omalla äidilläni epäillään rintasyöpää ja me kaikki ollaan jo nyt aivan rikki tilanteesta....
 
En ole itse käynyt läpi, mutta muutama "tutun tuttu" on. Eräälläkin oli todella paha tilanne, sillä kasvain oli jo nyrkin kokoinen ja levinnyt kainaloihin. Ennuste oli huono, mutta kasvain saatiin pienennettyä ja lopulta leikattuakin ja nyt on muutama mennyt ilman syöpää. Ymmärtääkseni nykypäivänä hoidot ovat todella hyvät ja ennuste monesti hyvä :)

Tiedän ainoastaan yhden naisen joka kuoli rintasyöpään, mutta hän ei halunnut hoitoa joten se olikin tietysti ainoa lopputulos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nenna:
Alkuperäinen kirjoittaja :O:
Äidilläni todettiin rintasyöpä noin 4 v sitten ja nyt on "terveen" paperit, ainakin toistaiseksi. (Ja isälläni on haimasyöpä, hän ei tule selviämään.)

saanko kysyä millaisia hoitoja äitisi kävi läpi ja oliko rankkoja? siksi kyselen kun omalla äidilläni epäillään rintasyöpää ja me kaikki ollaan jo nyt aivan rikki tilanteesta....

Henkisestihän se onkin rankkaa koko lähipiirille, mutta sen olen nyt oppinut, että etukäteen ei kannata kauheasti murehtia, tai silloin leviää pää kun liikaa miettii ja pohtii kuinka tässä käy.
Niiden pirun tulosten odottelussahan meni jo tosi kauan, ja odottavan aika on pitkä. Äidilläni oli ensin leikkaus, mutta ei ollut ehtinyt levitä imusolmukkeisiin, joten ei tarvinnut sytostaatteja, eli tukka kesti päässä koko ajan. Sitten sädehoidot. Hormoonihoidot edelleen menossa.
Sädehoitoa oli leikkauksen jälkeen jotain reilun kuukauden ajan joka arkipäivä.
 
Mun anopilla oli rintasyöpä. Vuosi oli aika rankkaa kun hoitoja oli niin paljon, mutta nyt 3v myöhemminen hän on täysin terve:)

Toivon sinulle ap paljon paranemista ja voimia
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nenna:
hieman antaa toivoa nuo teidän "hyvät" uutiset... nyt se vain vielä tällä hetkellä, kun tuloksia odotellaan, tuntuu kuolemantuomiolta...

Siltä se toki tuntuu alkuksi, mutta onneksi se ei sitä sitten suurimmassa osassa tapauksia olekaan. Ja sitten kun hoitojaksot on ohi, niin sitä alkaa pelätä kontrolleja. Mutta ajan myötä pelko laantuu ja luottamus siihen, että tauti on selätetty vie voiton. Tsemppiä teille!

t. Se, jonka äiti selvisi
 

Yhteistyössä