[QUOTE="vieras";29167209]Niin. Sehän se on tärkein, että pääsee helpommalla. Lisäksi rintaruokitut nukkuvat kyllä ihan yhtä hyvin, jos maitoa tulee, eli tuo on täyttä huuhaata. Tietty jos aina välillä antaa korviketta kun "oma maito ei vaan riitä" ja sitten yrittää joskus pärjätä ilman korviketta niin eihän se maito välttämättä riitäkään pitämään lasta tyytyväisenä unessa.
Pullolle on syytä opettaa myös täysimetetyt, ihan sen takia jos tuleekin yllättävä meno, siinä oon samaa mieltä. Mutta turha kuitenkaan alkaa ihannoimaan jotain pulloruokintaa, ei siinä pääse oikeasti edes helpommalla jos vertaa onnistuneeseen imetykseen. Toki jos mielenterveys järkkyy imetyksen hankaluuden takia, niin sitten on syytä ajatella perhettä ja vaihtaa korvikkeeseen.[/QUOTE]
Olen samaa mieltä. Tosin kaikki rintalapset eivät vaan suostu ottamaan pulloa. Mun esikoinen otti pullosta pumpattua maitoa muutaman kerran, kun oli tarvetta. Nuorempi ei ota. Kohta tulee se 6kk täyteen ja alkaa syödä muutakin (=saa nestettä ruuan ja puurojenkin kautta) ja voi koittaa opettaa juomaan vettäkin rintamaidon lisäksi, niin en jaksa pullottomuudesta repiä enää stressiä

Vauva-aika on niin kovin lyhyt ja mua oikeestaan ihmetyttää, että nytkö kohta tää täysimetyskausi on jo päätöksessään. Yhtään ei huvita kiirehtiä soseiden kanssa sotkemiseen enkä ymmärrä, miten joku odottaa intopiukkana, että pääsee niitä vauvalle antamaan

Pl. nyt taas kaikki oikeat kasvuongelmat sekä refluksitaudit ja muut, ennenkuin joku ehtii tuostakin vetämään herneen nenäänsä.
Joku kirjoitti, että imetystä ihannoidaan liikaa. Musta tässä ketjussa on koitettu tsempata aloittajaa imetyksen pariin siksi, että se nyt vaan _onnistuessaan_ on todellakin helpompaa ja vähemmän aikaa ja energiaa kuluttavaa kuin kuukausia kestävä pullorumba. Ja joo, joskus onnistunut imetys vaatii sitä työtä, tuskaa, kyyneliä ja sinnikkyyttä. Mutta jos ja kun se palkitaan, huomaa kaiken vaivannäön olleen sen arvoista.
Itsellä on myös matalat ja leveät rinnanpäät, jotka eivät edes kunnolla mahtuneet vastasyntyneen suuhun alkuvaiheessa, kun olivat vielä turvoksissa ja kipeät. Vauvan napatessa rinnasta kiinni näin tähtiä ja imetin joskus kipulääkkeiden kanssa, mutta pikkuhiljaa ote parani ja vauvan kasvaessa myös vauvan suu kasvaa ja otteen saaminen helpottuu senkin vuoksi

Toisen kanssa osasin ohjata otetta oikeaan heti alusta asti ja hänen kanssaan imetys onkin sujunut ilman ylimääräisiä ongelmia.
Tsemppiä ap!
Ja tosiaan, ei se pullottelu tai korvikkeen antaminen tee kenestäkään huonoa äitiä. Itse olen vaan sitä mieltä, että imetystietoisuus on joillakin ihan lapsenkengissä ja neuvolasta saa harvoin tukea asialle. Lähinnä vaan tuputtavat lisämaitoa, joskus turhaankin "tarpeeseen".