Riittävät syyt pysyä yhdessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhdessä neljättä vuotta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhdessä neljättä vuotta

Vieras
raatorehellisesti, syyt joiden vuoksi olen mieheni kanssa ja joita jäisin kaipaamaan jos eroaisimme:

- saan rahaa säästöön, kun mies on osallistumassa talouskuluihin.
- pelkään pimeää (hassua aikuiselta ihmiseltä) on turvallista kun joku nukkuu vieressä.
- mies korjaa autoani tarvittaessa.
- juttuseuraa miehestä ei oikein ole (ellei pysytä aiheiden kanssa esim. säässä tai kavereitten tekemisissä tai jossain muussa tyhjänpäiväisessä, ja sittenkin hänen mielipiteensä ovat mielestäni kökköjä) mutta on kuitenkin kiva välillä, että joku on kotona. ei oo iltaisin niin yksinäinen fiilis, vaikkemme yhdessä mitään teekään.
- miehestä saa hyvän lapsenvahdin, kun käyn iltaisin lenkillä. (meillä ei yhteisiä lapsia)
- mies osaa koota huonekalut ja ruuvata ruuvit seinään. multa ne ei oikein onnistu.

Tässäpä nämä. Sitä en tiedä, rakastanko häntä.. mitä sekin on.. alkuhuuma on mennyttä. Suurimman osan ajasta hän ja tekemisensä/mielipiteensä ärsyttävät minua ja mietin kuinka mukavaa olisi elää sinkkuna. Tosin välillä on päiviä, kun iskee halipula, ja on kiva kömpiä jonkun viereen.

Onnistuukohan tämä pidemmän päälle näillä eväillä. Vai onko tämä ihan normaalia? tätäkö se arkinen rakkaus on? (näin tylsää?!)
Tulevaisuuden suunnitelmat minulla ja miehelläni ovat aika erilaisia. tiedä sitten päästäänkö niistä koskaan sopuun, hioutuuko haaveet samaan suuntaan vai täysin erilaisiksi. vai ajautuuko vain toinen toisen tahdon mukaan.. ja onko se hyvä vai paha asia.
Esimerkiksi minä en tahdo enempää lapsia. (en sano 100% varmaksi, mutta tätä mieltä olen ollut jo useita vuosia) edellisen suhteen lapset riittävät minulle. Mieheni taas ehdottomasti haluaa omiakin lapsia joskus. Ymmärrän toki hänen kantansa, mutta en ala tekemään lapsia vain toisen mieliksi.
Mies tahtoo myös omakotitalon. minä olen ennemminkin kerrostaloihmisiä. Haluaisin kyllä kesämökin, mies taas sanoo sille jyrkän ein.
Minä haluaisin matkustella, nähdä maailmaa. mies ei tahdo, hänelle riittää Suomessa kiertely kesälomalla.
Yhteisiä kiinnostuksen kohteita meillä ei juurikaan ole. Esimerkiksi molempia kiinnostavaa harrastusta ei olla löydetty. Joten siis emme tee yhdessä oikeastaan yhtään mitään. No, käymme noin kerran kuussa ulkona syömässä, mutta ei sekään ole sillä tavalla "yhdessäoloa" kumpikin meistä vaan keskittyy nauttimaan hyvästä valmiista ateriasta, mutta ei meillä mitään yhteistä mukavaa keskusteltavaa ole..

Välillä (usein) mietin, lähtisinkö tästä suhteesta vai en. Tämä olisi ns. tuttua ja turvallista, joskus ihan mukavaakin.
Mutta toisaalta välillä sitten miettii, olisiko se sinkkuna eläminen lasten kanssa sittenkin parempi minulle. Ei tarvitsisi riidellä kenenkään kanssa... Tai ehkä korkeintaan lasten kanssa. Mutta tuo mieskin on välillä kuin yksi lapsista. Oma-aloitteisuutta ei löydy kotitöiden tekoon, ja kun sitten joudun käskemään niin sitten kiroillaan ja suututaan...
 
Olet ilmeisesti mennyt hyvin nopeasti yhteen edellisen suhteen jälkeen jos lapset ovat edelleen niin pieniä, ettet voi heitä yksin jättää lenkin ajaksi?

Et varmasti ole yksin noiden syiden kanssa. Varmasti aika moni on suhteessa ja jopa menee suhteeseen taloudellisen edun vuoksi. Mutta mikä mahtaa olla henkienen olo kun on myynyt itsensä? Vuodet menevät koko ajan eteenpäin, eikä mennyttä aikaa saa takaisin.

Nuo sinun haaveesi matkustella ympäri maailmaa. Onkohan niin, että ne todellakin ovat vain haaveita, sillä jos rahah takia olet yksissä, niin kuin talous kestäisi ulkomaan matkat sinulle ja lapsillesi? Vai pitäisiskö miehen maksaa teidän matkat? Jospa hän ei sen vuoksi haluakkaan lähteä minnekään, kun tietää joutuvansa maksumieheksi?
 
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä?

Eikös se ole kiva elää itselleen ja tehdä mitä tahtoo, tietäen että kotona on oma perhe kannustamassa ja elämässä itsekin?

Mä ainakin nautin siitä että on luotettava, turvallinen pysyvä ihmissuhde, vaikkemme jatkuvasti yhdessä olekaan. Panostamme samaan kotiin, samaan talouteen, lapsiin omilla tavoillamme. Silti meillä on molemmilla oma elämä.
 
Tekisipä mieleni laittaa tänä aloitus sinkkupalstalle ja sanoa, että olkaa vaan onnellisia omina itsenänne, kun ihmiset ovat näin surkeista syistä keskenään yhdessä. Että onnettomia ihmisiä löytyy varatuistakin.

Ei, ei se ole rakkautta. Sinä olet raatorehellisesti miehen kanssa siksi, että et oikein yksinkään osaa olla. Se on todella huono huono syy ja kertoo enemmänkin sinun ongelmistasi ihmisenä kuin muusta.

Onko aikuisuus hankalaa? Onko elämälläsi tavoitteita ja oletko tyytyväinen itseesi?

Millaisena näet tulevaisuuden?

Ota itseäsi nisklasta kiinni ja opettele olemaan itsenäinen, yksin.








 
Alkuperäinen kirjoittaja Tekisipä mieleni...:
Tekisipä mieleni laittaa tänä aloitus sinkkupalstalle ja sanoa, että olkaa vaan onnellisia omina itsenänne, kun ihmiset ovat näin surkeista syistä keskenään yhdessä. Että onnettomia ihmisiä löytyy varatuistakin.

Ei, ei se ole rakkautta. Sinä olet raatorehellisesti miehen kanssa siksi, että et oikein yksinkään osaa olla. Se on todella huono huono syy ja kertoo enemmänkin sinun ongelmistasi ihmisenä kuin muusta.

Onko aikuisuus hankalaa? Onko elämälläsi tavoitteita ja oletko tyytyväinen itseesi?

Millaisena näet tulevaisuuden?

Ota itseäsi nisklasta kiinni ja opettele olemaan itsenäinen, yksin.

Luulisin, että Sinkun elämää palstan väki viihtyy myös tällä palstalla.

Vapaamatkustaminen suhteessa on tylsää. Mieluummin elän itsenäisenä ja yksinäisenä naisena.

Olet ap. "hommaa uusi mies syndrooman" uhri. Varmasti moni tuttavapiirissäsi huokaisi helpotuksesta, kun hommasit uuden miehen. Ei tarvinnut enää kuunnella sinun ruikutusta yh-elämän kurjuudesta.

Suo siellä ja vetelä täällä. Kun sutta lähtee karkuun, tulee karhu vastaan.
Kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu tervaan.

Leave me alone laulaa Hanna kohta viisuissa. Minulta tulee 12 pistettä.
Odottelen innolla joko Ellit/Elämänkatsomus/Anopit hoi viestiketjun nimimerkki Lempi vuan on saanut käännettyä viisun sanat savon murteelle.

 
Liisukka 2: Mies EI joutuisi maksumieheksi, jos menisimme ulkomaanmatkoille. Työssäkäyvänä ja "vain puolet" talousmenoista maksavana saan rahaa säästöön, kuten syissäni kerroin, ja minulla on jo säästössä sen verran että pääsisimme useammallekin matkalle. Ja olen aikeissa maksaa itse itseni ja muksuni. maksan muutenkin omat menoni ja autoni kulut jne.

Nappisss: Ai miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kummallinen kysymys. Mistä sitten tulee parisuhteeseen me-henkeä tai yhteenkuuluvuutta, miten se toinen ihminen tulee tutuksi ja pysyy tuttuna, jos mitään ei yhdessä tehdä eikä ole mitään josta esimerkiksi keskustella, mitään yhteisen mielenkiinnon kohdetta? Tottakai meillä on omaa elämää, on omat harrastukset, omia kavereita, omat työt. Mutta tosiaan kaipaisin jotain yhteistäkin. Ei kai ole outoa toivoa jotain yhteistä ja keskusteltavaa miehensä kanssa? Enkä vaadi mitään mahdottomuuksia, olisi mukavaa saada mies vaikka lenkille kanssani kerran viikossa, siinähän sitä voisi jutella samalla niitä näitä. Mutta ei mies lenkille lähde kanssani. Eikä juuri mihinkään muuallekaan, mitä olen ehdotellut. Telkkaria tai elokuvia mies voi kanssani katsoa, mutta yleensä meitä ei kiinnosta edes samanlaiset elokuvat eikä sarjat..
 
"Onko aikuisuus hankalaa? Onko elämälläsi tavoitteita ja oletko tyytyväinen itseesi?

Millaisena näet tulevaisuuden?
Olet ap. "hommaa uusi mies syndrooman" uhri. Varmasti moni tuttavapiirissäsi huokaisi helpotuksesta, kun hommasit uuden miehen. Ei tarvinnut enää kuunnella sinun ruikutusta yh-elämän kurjuudesta."


Aikuisuus hankalaa? No ei. En oikein ymmärrä mitä tarkoitat kysymyksellä. Ihan normaaliahan tämä elämä on. On minulla tavoitteitakin. ei mitään suuria, mutta kuitenkin. kuten sanoin, tahtoisin matkustella, hankkia kesämökin jne, kasvattaa lapseni hyvin, että pärjäävät elämässään ja kokevat olevansa rakastettuja. Parisuhteen tahtoisi kuntoon, tai sitten ehkä elellä yksin lapsieni kanssa. en ole sinkkuelämää kauheasti ehtinyt koskaan kokea, joten en tiedä onko se sitä mitä haluaisin, vai ei. Nyt minulla on aika ihaileva asenne sinkkuuteen. Mikäs sen mukavampaa, päättää itse omat asiansa, tekemisensä. Siivota vaan omat jälkensä (ja lasten, mutta lasten jälkien siivoaminen ei ärsytäkään siinä määrin kuin miehen jälkien)
Olen suhteellisen tyytyväinen itseeni. Tai siis olen mielestäni ihan normaali, ok ihminen, vaikka minussakin on vikani ja puutteeni, myös niitä hyviä puolia löytyy.

Ja en todellakaan ole "hommaa uusi mies -syndrooman uhri" kuten joku epäili. En ole koskaan ruikuttanut yh-elämän kurjuutta. Edellisestä suhteesta kun erosin, olin päinvastoin hyvin tyytyväinen, ennemminkin hehkutin sitä ystävilleni. en ole mikään ystäville ruikuttaja-tyyppi muutenkaan. Enkä koe mitenkään tarvitsevani miestä elämässäni välttämättä. Eikö se käynyt ilmi alkuperäisessä kirjoituksessanikin? Luettelin syyt, mihin miestäni tarvitsen. Eivät nekään ole ylitsepääsemättömiä. Uskon ja tiedän, että tulisin hyvin toimeen yksinänikin. Taloudellisesti ja muutenkin. Olen aika itsenäinen ihminen, tulen omillani toimeen enkä edes alistu kenenkään siivelläeläjäksi.
 
AP:lle: minun veikkaukseni on, että sinä jo sisimmässäsi tiedät mitä tehdä. Ehkä toivot tältä palstalta saavasi motivaatiota ja tsemppiä suhteen päättämiselle. Usein jo asioiden ja suhteen epäkohtien kirjoittaminen ylös selkeyttää ajatuksia. Mielestäni kirjoituksistasi kuultaa läpi, että itsekin enemmän tai vähemmän tiedät, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta eikä kyseessä ole oikea parisuhde, pikemminkin jonkinlainen kämppis-viritelmä.

Toivottavasti sinulla on ystäviä, sukulaisia yms. muita läheisiä ihmisiä tukemassa mahdollisessa erossasi! Lisäksi ulkopuolistakin apua voi saada.
 
Mielestäni ap pohtii ihan asiallisia asioita, joita moni meistä varmasti jossain vaiheessa elämää ja parisuhdetta tulee pohtineeksi. Harmillista että tällaiset keskustelunavaukset eivät yleensä kirvoita kovin pitkiä ketjuja, sillä nykyihmisen kiireillä on helpompaa vastata vain sellaisiin ketjuihin, joissa aiheena on jokin todella räväkkä ja mieltä kuohuttava aihe. Moni asia elämässä ei kuitenkaan ole joko-tai vaan sekä-että.

Valitettavasti minulla ei ole neuvoa ap:lle. 'Jätä se sika' on pätevä vastaus moniin tällä palstalla esitettyihin ongelmiin, mutta ei välttämättä tähän. Sillä mitä kenenkin mielestä esim. parisuhteelta voi edellyttää, ei liene ap:lle mitään merkitystä. Jotenkin sinun ap tarvisi vain kaivaa itsestäsi esiin se, mitä lopulta haluat eniten ITSE. Tsemppiä itsetutkiskeluun!
 
jos mentäisiin ajassa taaksepäin, niin ap:n liitto muodostuisi aina paremmaksi. Eikä tarvi mennä kuin 60v taaksepäin, niin kaikki olisi loistavasti.
Aika vaikea meidän on tietää miten hauskaa ja miten paljon jalat irti maasta pitäisi olla, että ap olisi tyytyväinen.

onnellisuus on kyky nauttia elämästä, eikä sillä ole niin väliä millaista se elämä on noin karkeasti sanoen.
onnellisuus ja tyytyväisyys tuppaavat menemään sekaisin. Tyytyväisyys on tilannekohtaista ja ja kunkin ajan vaatimustaso. Tyytyväisyyden rajat voi asettaa ihan itse, mutta kieltämättä ympäristön paine, henkinen- ja fyysinenterveys ja oma vaatimustaso nostaa rimaa. Onnellisuus sitten joko on tai ei ole, siihen ei juurikaan voi vaikuttaa; se on kyky olla onnellinen.

Oikeastaan olisi kiva tavata onnellinen ihminen, taitaa olla mahdoton ajatus, koska useimmat ovat kuitenkin käyneet kaupassa ostamassa jotakin kivaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
jos mentäisiin ajassa taaksepäin, niin ap:n liitto muodostuisi aina paremmaksi. Eikä tarvi mennä kuin 60v taaksepäin, niin kaikki olisi loistavasti.
Aika vaikea meidän on tietää miten hauskaa ja miten paljon jalat irti maasta pitäisi olla, että ap olisi tyytyväinen.

onnellisuus on kyky nauttia elämästä, eikä sillä ole niin väliä millaista se elämä on noin karkeasti sanoen.
onnellisuus ja tyytyväisyys tuppaavat menemään sekaisin. Tyytyväisyys on tilannekohtaista ja ja kunkin ajan vaatimustaso. Tyytyväisyyden rajat voi asettaa ihan itse, mutta kieltämättä ympäristön paine, henkinen- ja fyysinenterveys ja oma vaatimustaso nostaa rimaa. Onnellisuus sitten joko on tai ei ole, siihen ei juurikaan voi vaikuttaa; se on kyky olla onnellinen.

Oikeastaan olisi kiva tavata onnellinen ihminen, taitaa olla mahdoton ajatus, koska useimmat ovat kuitenkin käyneet kaupassa ostamassa jotakin kivaa.

Niin siis ohi aiheen, mutta saapikos sitä kysäistä, että minkä ikäinen olet mies1? Edes noin suurinpiirtein.
 
Mulle riittää että: Puoliso on uskollinen.
Exä ei ollut uskollinen. Kaunis, seksikäs, älykäs, koulutettu oli kyllä. Ja seksiäkin riitti paruhteessa - jopa yli omien tarpeiden, koska piti mennä vieraitakin miehiä hässimään.

Nyxä ei ehkä ihan nyt ole vastaava, Seksiäkin on alle, mitä itse haluaisi. Mutta seksihalujen puute takaa uskollisuuden, mikä on tärkeintä parisuhteessa. Koska jos molemminpuolinen uskollisuus puuttuu, kaatuu myös parisuhde.

Melkein alkaa uskomaan muslimien uskoon naisten ympärileikkauksesta. Sillä pidetään vaimo omana, koska hän ei edes halua jotain muuta, siis miestä yleensäkään. Pärjätäänhän tässä käsipelilläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mulle riittää että::
Mulle riittää että: Puoliso on uskollinen.
Exä ei ollut uskollinen. Kaunis, seksikäs, älykäs, koulutettu oli kyllä. Ja seksiäkin riitti paruhteessa - jopa yli omien tarpeiden, koska piti mennä vieraitakin miehiä hässimään.

Nyxä ei ehkä ihan nyt ole vastaava, Seksiäkin on alle, mitä itse haluaisi. Mutta seksihalujen puute takaa uskollisuuden, mikä on tärkeintä parisuhteessa. Koska jos molemminpuolinen uskollisuus puuttuu, kaatuu myös parisuhde.

Melkein alkaa uskomaan muslimien uskoon naisten ympärileikkauksesta. Sillä pidetään vaimo omana, koska hän ei edes halua jotain muuta, siis miestä yleensäkään. Pärjätäänhän tässä käsipelilläkin.

joo minä taas uskon miehien kastroimiseen! Vehkeet pois, niin eivät pääse pettämään!!! Pysyvätpä omaisuutena kotona! Joillekin yksilöille myös lobotomia olisi tarpeen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Nappisss:
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä?

Eikös se ole kiva elää itselleen ja tehdä mitä tahtoo, tietäen että kotona on oma perhe kannustamassa ja elämässä itsekin?

Mä ainakin nautin siitä että on luotettava, turvallinen pysyvä ihmissuhde, vaikkemme jatkuvasti yhdessä olekaan. Panostamme samaan kotiin, samaan talouteen, lapsiin omilla tavoillamme. Silti meillä on molemmilla oma elämä.

Minä elin aikoinaan parisuhteessa, missä meillä puolisoilla ei ollut mitään muuta yhteistä kuin asunto ja kaksi lasta. Turvallinen ja luotettava, taloudellisesti loistava suhde mutta silti jotain puuttui.

Erosin suhteesta kaikkien kauhuksi (NIIN hyvä mies, ahkera ja kunnollinen) ja elin 15 vuotta sinkkuna. Hienoa aikaa. Opin vaihtamaan renkaat autoon, poraamaan reät seinään, ruuvaamaan lamput kattoon ja kiristämään vyötä, että pärjättiin yhden palkalla. Kaikista selviää ja kaikkea oppii kun vaan tekee. Ei ne miehet mitään ruudinkeksijöitä ole, jos ne osaa, miksei nainenkin. Ajattelin etten koskaan ota miestä enää "vaivoikseni". Mutta kun tuo jälkikasvu lähti maailmalle, ei ollutkaan niin kiva olla ihan yksin kotona.

Aloin katsella ympärilleni sillä silmällä ja löysin ihanan miehen. Meillä on vaikka mitä yhteistä. Molemmat tykkäämme olla mökillä, tykkäämme vaeltamisesta, luonnosta, vedestä. Ja asumisesta kerrostalossa. Halutaan helppoa asumista ja kesällä ollaan mahdollisimman paljon järven rannalla mökillä. Emme tykkää löhölomista vaan patkoimme ja kuljemme. On se vaan niin hienoa kun on ihminen, jonka kanssa viettää vapaa aikaa ja molemmat tykkää viettää sitä yhdessä ja samoissa merkeissä. Molemmat tekee myös kotona tasapuolisesti ja yhdessä siivotaan ja laitetaan ruokaa, että päästään nopeasti tekemään jotain muuta.

Viikonloppuja odotetaan innolla, kiireesti kotiin toisen luo ja sitten vaikka yhdessä fillaroimaan eväät mukana .... Nyt olen tosin viikonlopun "leskenä" kun mies joutui töihin. En ole saanut aikaiseksi mitään... en oikein osaa näköjään enää.


 

Yhteistyössä