T
Tuleva ikisinkku
Vieras
Olen risteyskohdassa. Entinen aviomieheni jätti minut 20 vuoden jälkeen, koska en ollut tarpeeksi jännittävä (hänen omat sanansa). En lähtenyt hänen kanssaan viikonloppuisin kapakkaan (lapset olivat pieniä eikä kapakat kiinnosta) ja hänen reissunsa lieveilmiöineen eli ieraissa käynti kylmensivät välimme.
Sitten seurustelin jokusen vuoden miehen kanssa, joka jätti minut kun hänen exänsä vuosien takaa halusikin hänet hetkeksi takaisin. Sitten erosivat, kun se ei sujunutkaan.
Molemmat heistä ovat viestitelleet, että ovat tehneet elämässä suurimman virheen, kun luopuivat minusta. Ja molemmat tahtoisivat jatkaa minun kanssani.
En ole suostunut siihen. Olen nyt ollut avoliitossa miehen kanssa pari vuotta ja hänen kanssaan on ollut hyvä olla, niin hyvä olla, etten sellaista en voinut kuvitellakaan. Mutta. Hänellä on entinen rakas, josta välimatka on vain erottanut. Mies sanoi alkuvuosina, että jos heillä ei olisi välimatkaa, he olisivat yhdessä emmekä me. Ja heidän yhteinen aikansa on hänen elämänsä ihaninta aikaa. Ja he ovat kuitenkin yhdessä, jos tulee sellainen tilanne, jossa he molemmat ovat vapaita. Nämä ovat miehen omia sanoja.
Koko meidän yhdessäoloaikamme he ovat olleet puhelinyhteydessä (eivät minun kuulteni, vaikka olen sitä pyytänyt). Ja nyt avomieheni meni tapaamaan tätä naista lomamatkallaan (kuulin sen aivan vahingossa). No tietty minä hermostuin, mutta se oli miehelleni liikaa. Hän sanoi lopettavansa meidän suhteemme, kun en ymmärrä heidän ystävyyttään.
Eli ero ja kaikki mitä eroruljanssiin kuuluu on nyt edessä. En ole nuori ja minulla on ollut ja on periaatteena, että muita ei tapailla eikä muutenkaan viritellä mitään muiden kanssa.
Olen ihan pihalla ja tulevaisuus ja jaksaminen pelottaa. Eli mikä ihme minussa on vikana, kun en riitä? Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja tykkään toisen hyvänäpitämisestä (enka nipota pienistä) .En jaksa,tahdo enkä uskalla enää uutta suhdetta enää. Olinko vainoharhainen niinkuin avomieheni (tai ex-sellainen) sanoi?
Sitten seurustelin jokusen vuoden miehen kanssa, joka jätti minut kun hänen exänsä vuosien takaa halusikin hänet hetkeksi takaisin. Sitten erosivat, kun se ei sujunutkaan.
Molemmat heistä ovat viestitelleet, että ovat tehneet elämässä suurimman virheen, kun luopuivat minusta. Ja molemmat tahtoisivat jatkaa minun kanssani.
En ole suostunut siihen. Olen nyt ollut avoliitossa miehen kanssa pari vuotta ja hänen kanssaan on ollut hyvä olla, niin hyvä olla, etten sellaista en voinut kuvitellakaan. Mutta. Hänellä on entinen rakas, josta välimatka on vain erottanut. Mies sanoi alkuvuosina, että jos heillä ei olisi välimatkaa, he olisivat yhdessä emmekä me. Ja heidän yhteinen aikansa on hänen elämänsä ihaninta aikaa. Ja he ovat kuitenkin yhdessä, jos tulee sellainen tilanne, jossa he molemmat ovat vapaita. Nämä ovat miehen omia sanoja.
Koko meidän yhdessäoloaikamme he ovat olleet puhelinyhteydessä (eivät minun kuulteni, vaikka olen sitä pyytänyt). Ja nyt avomieheni meni tapaamaan tätä naista lomamatkallaan (kuulin sen aivan vahingossa). No tietty minä hermostuin, mutta se oli miehelleni liikaa. Hän sanoi lopettavansa meidän suhteemme, kun en ymmärrä heidän ystävyyttään.
Eli ero ja kaikki mitä eroruljanssiin kuuluu on nyt edessä. En ole nuori ja minulla on ollut ja on periaatteena, että muita ei tapailla eikä muutenkaan viritellä mitään muiden kanssa.
Olen ihan pihalla ja tulevaisuus ja jaksaminen pelottaa. Eli mikä ihme minussa on vikana, kun en riitä? Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja tykkään toisen hyvänäpitämisestä (enka nipota pienistä) .En jaksa,tahdo enkä uskalla enää uutta suhdetta enää. Olinko vainoharhainen niinkuin avomieheni (tai ex-sellainen) sanoi?