Riittääkö pk:ssa syliä lapselle?

Ja mä en kaipaa nyt mitään mutu-kommentteja sellaisilta, jotka hoitavat/ovat hoitaneet omansa kotona, vaan ensikäden kokemukseen perustuvaa tietoa. Onko päiväkodin pienten ryhmien hoitajilla tarpeeksi mahdollisuuksia ja aikaa pitää sylissä lasta, jos hän sitä tarvitsee?

 

ei ole

 

Hmm.. En ole päiväkodissa töissä vaan hoidan kotona kolmea vaippaikäistä ja voin sanoa, että ei mulla aina aika riitä. Lisäksi sellainen tietynlainen "höpsöttely" joita omien kanssa harrastaa jää hoitolasten kanssa vähemmälle.

Vastatkoon ne jotka on pk:ssa töissä.

 

No ei todellakaan ole syliä riittävästi pk:ssa ei ole parhaalla tahdollakaan mahdollista koska lapsia on liikaa ja hoitajia vähän.

 

yleensä päiväkodeissa jotkin hoitajat kiintyvät joihinkin lapsiin ja haluavat vain ottaa hänet syliin. Siis vastaus on ei. itse en haluaisi viedä lasta tämän takia päiväkotiin

 

Tää aihe särkee mun sydämen. Tai siis se, että miehen mielestä mun pitäis viedä tyttö syksyllä hoitoon (silloin 1.8v), kun isoveli aloittaa eskarin, niin samaan syssyyn sitten. MUTTA oon miettinyt just tota, että jos sille tulee paha mieli ja itkee siellä, eikä kukaan huomaa/ehdi lohduttaa, lohduttaa niin kauan, että oikeasti helpottaa. Itse olisin vielä vuoden kotona. Tyttö on niin pieni.. Pitääkö jo 1v:n tottua julmaan maailmaan?!

 

Ei ainakaan tuossa 2000-2004 vuosina ollut. Olin Pk:ssa töissä ja mielestäni käsiä oli liian vähän. 3 hoitajaa oli paikalla vain 10-14 välillä tai joskus jäätiin jopa klo 13 aikaan kahdestaan toisen hoitajan kanssa, kun joku hoitajista otti lyhennyksen. Eli Pk:ssahan yksi tulee aamuun, toinen välivuoroon ja kolmas iltaan. Lapsia on ryhmässä 12. Itse kyllästyinkin siihen, että henkilökuntaa oli liian vähän. En siis lapsiin. Ja vaihdoin alaa. Itse olen hoitanut lapseni kotona, vuorotellut mieheni kanssa . Nyt 4-vuotiaana on päiväkodissa noin kaksi päivää viikossa ja silloinkin n. 6 tuntia kerrallaan. Voisi kuvailla pienten puolen hoitoa, että on sellaista liukuhihnatyötä. Kyllä sitä joskus saattoi ehtiä vähän syliä lapselle antamaan, jos oli vähän lapsia paikalla tai työharjoittelijoita. Se riippuu niin päivästä. Sitä voi itse miettiä, jos on neljä alle 3 -vuotiasta vastuulla itsellään, että ehtiikö syliä antamaan. Ainoa, että ruoka tulee valmiina...

 

Ja piti vielä lisätä, että jos joku on sairaana, niin silloin saatetaan olla koko päivä kahden hoitajan kanssa lapsiryhmän kanssa. Naapuriryhmästä saattaa tulla joku auttamaan pukemisessa, kun lähdetään ulos. Ja se piti sanoa, että riippuu niin hoitajista ja pk:sta miten ehtii syliä antamaan. Esim. palkataanko sijaisia ja kuinka motivoituneita hoitajat on työhönsä.

 

Kyllä riittää! on varmasti paljon kiinni hoitajista, mutta meidän pk:ssä tuntuu kyllä lapsille aikaa riittävän ja niilä halejakin...

Syksyllä kun aloitti paljon uusia, oli melkein kaikilla hoitajilla koko ajan joku uusi lapsi sylissä tai lähellä, kun pikkuisia vähän pelotti. tilanne rauhoittui viikossa ja päivittäin näen silti lapsia sylissä kun tuon/haen omaani =)

 

ei riitä. tietty, jos sylin tarve korostuu (tulee itku ikävän/satuttamisen takia tms) niin sillon pääsee syliin ja siellä saa rauhoittua. Harvemmin ne kaikki 12 lasta itkee ihan samaan aikaan mutta tosiasia on, että ihan liian vähän päivän aikana pääsee syliin "muuten vaan". ryhmässä saattaa olla enemmänkin lapsia, jos osa on täyttäny 3v. monissa päiväkodeissa kylläkin pientenryhmässä on enemmän aikuisia, ku 3. esim. pk-apulainen saatetaan osoittaa ensisijaisesti pienille, joten on mukana osan päivästä -> yksi syli lisää
ite oon pienten puolella töissä..

 

Kuljin päivittäin vaunulenkillä lähipäiväkodin ohi aikaan, jolloin pienimmät lapset ovat ulkona. Ulkona lapsia oli yleensä alle kymmenen ja hoitajia kolme. Hoitajat seisovat ringissä ja jauhavat sitä itseään. Lapset kompastelevat päineen pitkin pihaa.

Eräänä pakkaspäivänä kävelin taas päiväkodin ohi ja sisäänkäynnin edessä betonilaatalla istui pieni poika ja itki sydäntäsärkevästi, hoitajat seisoivat kymmenen metrin päässä toisiinsa keskittyneenä. Mietin, että pitäiskö asiaan puuttua. Minä olin raukka ja aloin kiertämään lenkkini muualla, koska en kestänyt enää katsella.

 

Mun pojalle riitti, pienten ryhmässä. Ja nyt "isojen" ryhmässä (3 v ja yli) myös, oon nähnyt. Mutta ei tietenkään tuntikausia putkeen.

 

Kuljin päivittäin vaunulenkillä lähipäiväkodin ohi aikaan, jolloin pienimmät lapset ovat ulkona. Ulkona lapsia oli yleensä alle kymmenen ja hoitajia kolme. Hoitajat seisovat ringissä ja jauhavat sitä itseään. Lapset kompastelevat päineen pitkin pihaa.

Eräänä pakkaspäivänä kävelin taas päiväkodin ohi ja sisäänkäynnin edessä betonilaatalla istui pieni poika ja itki sydäntäsärkevästi, hoitajat seisoivat kymmenen metrin päässä toisiinsa keskittyneenä. Mietin, että pitäiskö asiaan puuttua. Minä olin raukka ja aloin kiertämään lenkkini muualla, koska en kestänyt enää katsella.

Puutu, jos vielä tuollaista näet.

 

Ei riitä. Parhaani tosin yritän.

 

Olen nähnyt monen monta kertaa että sylissä istuu minunkin poikani . Tuolle "sivustaseuraajalle" sellainen kuuma vinkki, että tulitko ajatelleeksi tätä: betonilattialla istunut pieni poika oli tehnyt jotain tuhmaa ja nököttikin nyt jäähyllä?

 

Mä sanoisin, että kyllä päivähoidon henkilökunta varmasti yrittää parhaansa, mutta ei riitä välttämättä aina, kun pieni lapsi syliä kaipaa. Ainakin nää on omia ja kuultuja kokemuksia, myös lasteni hoitajat ovat näin sanoneet.
Äitiyslomien ja hoitovapaan ajan olen pitänyt lapset kotona, mm. siksi koska uskon että mulla on paljon enemmän aikaa ja mahdollisuutta antaa huomiota esim. kolmelle lapselleni yhtäaikaa, kuin päivähoidossa hoitajien huomattavasti suuremmalle lapsimäärälle. Aina kun ei niitä sijaisiakaan saa ottaa, niin tiukoilla ovat monessa paikassa.
Jos olis mahdollista en veisi alle kolmevuotiasta lainkaan päivähoitoon, kun mun mielestä lapsi ei vielä siinä iässä hyödy hoidosta ja moni 3-5-vuotiaskin saa kaiken tarvitsemansa kotiympyröistä ja niistä sosiaalisista suhteista + virikkeistä mitä esim. kerhot ja puistot, kaveriperheet jne. voi tarjota. Mutta valitettavasti kotihoidontuelle jääminen ei kaikille ole vaihtoehto, tuki on niin kovin pieni (ellei halua myydä omistusasuntoa, autoa jne. ja hakea toimeentulotukea, jättää lainoja maksamatta jne.).

 

Riippuu niin tilanteesta. Alkusyksystä kun alottaa paljon uusia lapsia, ei syliä tahdo riittää, mutta sopeutumisen jälkeen on taas yleensä aikaa paremmin. Riippuu toki lapsista ja aikuisten asenteesta - valitettavasti löytyy myös henkilökuntaa, jotka ajattelevat, ettei lapsia tarvitse pitää sylissä, lopettavat nopeammin kun niiden antaa itkeä ikävää rauhassa (okei, yksi esimerkki, ei tälläsiä varmastikaan löydy montaa...).

Mutta yleisesti ottaen ihan liian tiukille on vedetty tilanne päiväkodeissa- henkilökuntaa ihan liian vähän verrattuna lapsilukumäärään. Mennyt liukuhihnatyöskentelyksi. Itse tässä juuri mietin, että milleköhän alalle sitä vaihtais hoitovapaan jälkeen, ei paljoa innosta töihinpaluu.

Huh, tulipa purkauduttua... Sorit! Ja on sitä hyviäkin päiväkoteja - oikeesti!

 

Olen nähnyt monen monta kertaa että sylissä istuu minunkin poikani . Tuolle "sivustaseuraajalle" sellainen kuuma vinkki, että tulitko ajatelleeksi tätä: betonilattialla istunut pieni poika oli tehnyt jotain tuhmaa ja nököttikin nyt jäähyllä?

Kyllähän asia on niin, että alle 2v lapsen kohdalla ei ole olemassa mitään syytä maailmassa, että tarvitsisi yksin istua itkemässä! Tuohon jäähylle laittaminen on muutenkin vähintäänkin kyseenalaista puuhaa, eikä pelkästään minun mielestäni.

 

...Mutta valitettavasti kotihoidontuelle jääminen ei kaikille ole vaihtoehto, tuki on niin kovin pieni (ellei halua myydä omistusasuntoa, autoa jne. ja hakea toimeentulotukea, jättää lainoja maksamatta jne.).

No ei nyt ihan noinkaan, että joutuisi asunnon tai auton myymään tai toimeentulotuelle. Minä olen kotihoidontuella ja mies on osa-aikavapaalla. Taloa ei jouduta myymään, eikä autojakaan. Ymmärrän toki niitä perheitä, joissa ei ole ehditty olemaan koulutusta vastaavissa töissä tai hankkimaan omaisuutta. Me päätettiin ensin hoitaa koulutus, työt ja omaisuus ja sitten vasta vauvat. Ei olla ikäloppuja vieläkään vaan alle 30v. Jokainen menee tyylillään ja elämä on vaihtoehtoja täynnä.

 

Ja mä en kaipaa nyt mitään mutu-kommentteja sellaisilta, jotka hoitavat/ovat hoitaneet omansa kotona, vaan ensikäden kokemukseen perustuvaa tietoa. Onko päiväkodin pienten ryhmien hoitajilla tarpeeksi mahdollisuuksia ja aikaa pitää sylissä lasta, jos hän sitä tarvitsee?

Ensinnäkin vaan sylissä pitäminen ei auta taaperoa kehittämään elämässäpärjäämistaitoja. Turvallinen syli kyllä hetkellisesti lohduttaa muuta ei auta oppimaan miten itse pärjätä.
Päiväkodit ovat hyvin erillaisia. Toisissa on pienet ryhmät ja aikuiset jotka harvoin vaihtuvat, toisissa taas meininki on aika sekavaa lapsen näkökulmasta.

Että sylistä apua ja hyötyä täytyy taaperon kokea aikuiset turvallisina ja luotettavina. Aikuisten vaihtuvuus ryhmässä tekee tilanteen lapselle hankalaksi.

Siis ota selvää!

 

Meillä on seimessä 7 taaperoa ja 2 aikuista. Ei ne sylit riitä millään kaikille tasapuolisesti. Pääasiassa mennään perässä ettei kukaan loukkaa itteään kun halu kiivetä on kova muttei älliä.
Kaksi heistä ei kävele ja yksi on vauva. Ei ollenkaan tasapainossa tuo homma.

 

Ainakin minä olen ollut tyytyväinen, kuopukseni on pienten ryhmässä päiväkodissa. Päivä alkaa hoitajan sylissä, ja aina on joku lapsi hoitajan sylissä kun vien tai haen. Ja varsinkin jos itkettää, niin syliin pääsee kyllä. Ikinä en ole nähnyt ketään yksin itkemässä. Vähemmän syliä riittää perhepäivähoitajalla, jolla on neljä pikkuista hoidettavanaan, ja kaikki ruoanlaitot, jälkien siivoamiset, vaipanvaihdot ja potatukset päälle.

 

On varmaan päiväkotikohtaista. Meidän lapsellamme onneksi niin upea päiväkoti, että jos ei pienten puolella ole riittävästi syliä, isompien puolelta löytyy. Mä olen niin tyytyväinen tuohon pieneeen kaksiryhmäiseen päiväkotiin.

 

Teillekkö kelpaa se että se lapsen syli vaihtuu päivän aikan tiuhaan ja jos omat hoitajat saikulla/vapaalla niin aivan eri henkilökuntaa ja oputoja kasvoja.

miten raskitte antaa lapsenne päiväksi vieraaseen paiokkaan ja ette edes tiedä kenen kaikkien sylissä lapsenne ollut?Vakihoitajat,varahoitajat,opiskelijat, työllistetyt,harjoittelijat....lista on pitkä

 

Ainakin minä olen ollut tyytyväinen, kuopukseni on pienten ryhmässä päiväkodissa. Päivä alkaa hoitajan sylissä, ja aina on joku lapsi hoitajan sylissä kun vien tai haen. Ja varsinkin jos itkettää, niin syliin pääsee kyllä. Ikinä en ole nähnyt ketään yksin itkemässä. Vähemmän syliä riittää perhepäivähoitajalla, jolla on neljä pikkuista hoidettavanaan, ja kaikki ruoanlaitot, jälkien siivoamiset, vaipanvaihdot ja potatukset päälle.

mutta mietippä mikä turva lapselle kun koko päivän sama tuttu ja turvallinen hoitaja ja kodinomaista hoitoa pph:lla