"Riitaan" ei aina tarvita kahta!

Todellisen psykopoikaystävän kanssa ei tarvitse olla kuin nuori ja naivi. Ihmisillä on niin monia syitä jäädä. Mun kohdalla mun omat kaverit oli jo eliminoitu mun elämästä silloin kun alkoi nyrkki puhua. Sotki mut mukaan kaiken näköseen paskaan ja sai mut syyllistettyä vaikka millä. Sitten kun väkivalta tuli kuvioihin mukaan, uhkas hakata mun vanhemmat ja sukulaiset (mukana lapsia) jos lähden.

Lähdin kuitenkin, mutta ei todella väkivaltaisen ihmisen kanssa tehdä mitään teatraalista ovet paukkuen entreetä. Anatolian puheet "naisen valinnasta jäädä" on liian mustavalkoisia, jos tietää minkälaiset psykopaatit on niitä naisen hakkaajia.

 

Todellisen psykopoikaystävän kanssa ei tarvitse olla kuin nuori ja naivi. Ihmisillä on niin monia syitä jäädä. Mun kohdalla mun omat kaverit oli jo eliminoitu mun elämästä silloin kun alkoi nyrkki puhua. Sotki mut mukaan kaiken näköseen paskaan ja sai mut syyllistettyä vaikka millä. Sitten kun väkivalta tuli kuvioihin mukaan, uhkas hakata mun vanhemmat ja sukulaiset (mukana lapsia) jos lähden.

Lähdin kuitenkin, mutta ei todella väkivaltaisen ihmisen kanssa tehdä mitään teatraalista ovet paukkuen entreetä. Anatolian puheet "naisen valinnasta jäädä" on liian mustavalkoisia, jos tietää minkälaiset psykopaatit on niitä naisen hakkaajia.

Asiaa!

 

Itselleni oli tosiaan järkytys kun miesystävä paljastui väkivaltaiseksi.
Olin kyllä muuten kokenut elämässäni paljon, mutta en fyysistä väkivaltaa.
Joku tässäkin ketjussa puhui että pitää soittaa poliisille. No, jos toinen repii puhelimen väkisin pois ja iskee sen seinään niin mitenkäs soitat.
No, se on nyt mennyttä omalla kohdallani.

 

Mun kohdalla se väkivalta ja manipulointi alkoi pikkuhiljaa.Taustani on kyllä muutenkin surkea, alkohlistivanhemmat ja raiskaus takana...Eli olin jo aika rikki kun löysin exäni. Manipulointi ja henkinen väkivalta alkoi pikkuhiljaa, en edes ymmärtänyt. Lopulta olin siinä pisteessä, että uskoin kaiken sen paskan mitä hän minusta kertoi. ja koin ansainneeni lyönnit. Ei minulla ollut syytä lähteä, hän oli ainut joka minut huolisi ja ainut kenet ansaitsin... Sairasta jälkeenpäin ajateltuna. Mutta tuntuu todella kurjalta, että ihmiset vain ajattelevat että oma häpeä kun ei lähtenyt. En lähtenyt, koska mä olin pelkkä nolla. uskoin aina olevani. En jaksanut. En olisi jaksanut edes elää saati sitten lähteä.

 

Mä taas ajattelen sen niin, että provosointiin ja ilkeilyyn ei tarvitse mennä mukaan. Eli riitelyyn tarvitaan aina kaksi, koska aina voi kääntää selän, lähteä pois ja olla sanomatta mitään.

Ei ole kuitenkaan käytännössä aina mahdollista tilanteesta poistuminen, jos toinen sen estää. Toki loppupeleissä tullaan tuohon Anatolian sanomaan miksi sitten jäädä, mutta kuitenkaan aina poistuminen ei ole vaihtoehto.

 

Näkisin riidan tai riitelyn Kengurun tavoin vuorovaikutussuhteena johon siis osallistuu molemmat. Ehkä toinen syyllistävänä ja toinen itseään puolustaen, toinen osapuoli voi olla se riidanhakija mutta että päästään riitelyyn, se edellyttää että toinen lähtee juttuun mukaan. Kuten sanottu, on mahdollista kääntää selkä ja lähteä pois.

Jos riitaa hakeva puolisko ei päästä toista pois ja jatkaa huolimatta siitä että toinen ei lähde mukaan, ei mielestäni ole enää kysymys riitelystä vaan ihan väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä.

 

Ei ole kuitenkaan käytännössä aina mahdollista tilanteesta poistuminen, jos toinen sen estää. Toki loppupeleissä tullaan tuohon Anatolian sanomaan miksi sitten jäädä, mutta kuitenkaan aina poistuminen ei ole vaihtoehto.

Poistuminen ei ehkä - ihan fyysisesti siis, ole vaihtoehto sillä hetkellä. Mutta jos mies nyt ei pidä naista ihan konkreettisesti vankinaan tulee varmaan piankin tilanne jolloin on mahdollisuus lähteä. Silloin voidaan ajatella että on naisen oma valinta palata miehen luo ja jatkaa elämää hänen kanssaan.

 

On varmasti naisia, jotka jäävät väkivaltaiseen suhteeseen silmälaput päässä. Jotkut ovat niin naiiveja, että uskovat viimeiseen asti hyvää rakkaastaan, ja joillakin on itsetunto pohjamudissa, syystä tai toisesta. Monilla etenkin ns. "roskasakin" edustajilla olen myös huomannut todella sekopäisiä, jo äidinmaidosta imettyjä käsityksiä siitä, mikä on normaalia. Entisistä koulukavereistani (kävin yläastetta melkoisella slummialueella) moni on juuri näitä, joiden mielestä muutaman lyönnin takia ei vielä kannata hötkyillä, kun äidilläkin oli välillä musta silmä kun isä vähän riehui kännissä.

Mutta oletteko te koskaan kuulleet, että kaikista todennäköisin tilanne, jossa nainen voi tulla surmatuksi, on se että yrittää jättää väkivaltaisen puolison? Väkivalta tulee mukaan kuvioihin yleensä hiljaa hiipien, ja siinä vaiheessa kun se on osa elämää, pelko voi olla todella lamauttavaa. Pelko siitä, ettei tänään sattuisi. Pelko siitä, että käy huonommin. Pelko siitä, mitä tapahtuu, jos yrittää vastustella tai lähteä pois.

Ei ole niin vahvaa ihmistä, etteikö löytyisi tapoja, joilla sen voi murtaa henkisesti ja saada pelkäämään omaa varjoaankin.

 

Ei ole niin vahvaa ihmistä, etteikö löytyisi tapoja, joilla sen voi murtaa henkisesti ja saada pelkäämään omaa varjoaankin.

Näin se on nähtävä, ja todella karmaisevaa tämä kuvio silloin, kun on jo riittävän pitkälle "sekaantunut" joihinkin kuvioihin, niin ymmärtääkseni se on juuri se juttu, millä voidaan tavallaan kiristää sitten sitä uhria jäämään...
Syyllistää, ym ainakin, kuten ketjussa oli.

On helppo sotkeutua pahaan vyyhtiin, mutta poispääsyyn tarvitaan joko hyvää tuuria, hullunvoimia ja rohkeutta, ja melkein 100% varmuudella tukihenkilöitä, kuvittelisin.
Itselläkin nuoruudessa sellainen kokemus, että yritettiin kontrolloida.

Joskus vaikuttaisi siltä, että jo ennestäänkin hullu muuttuu aina vaan umpihullummaksi, että se vallankäytön ja kontrollin makuun pääseminen sitä sairasta pakkomielteistä hulluutta sitten ruokkii ehkä...

 

Mutta oletteko te koskaan kuulleet, että kaikista todennäköisin tilanne, jossa nainen voi tulla surmatuksi, on se että yrittää jättää väkivaltaisen puolison? Väkivalta tulee mukaan kuvioihin yleensä hiljaa hiipien, ja siinä vaiheessa kun se on osa elämää, pelko voi olla todella lamauttavaa. Pelko siitä, ettei tänään sattuisi. Pelko siitä, että käy huonommin. Pelko siitä, mitä tapahtuu, jos yrittää vastustella tai lähteä pois.

Ei ole niin vahvaa ihmistä, etteikö löytyisi tapoja, joilla sen voi murtaa henkisesti ja saada pelkäämään omaa varjoaankin.

Samaa mieltä, eräs ihminen kerran kertoi, että hän ei uskalla lähteä - pelkää lapsiinsa ja vanhempiinsa kohdistuvaa kostoa Edeleen olen sitä mieltä, että on helppo omata yleviä periaatteita, jos koskaan ei itse ole vastaavassa tilanteessa ollut...

Taisi olla viime Sunnuntaisuomalainen, jossa oli tarina naisesta, jota entinen mies ei vaan jätä rauhaan.

 

[QUOTE="sipsi";25278620]Samaa mieltä, eräs ihminen kerran kertoi, että hän ei uskalla lähteä - pelkää lapsiinsa ja vanhempiinsa kohdistuvaa kostoa Edeleen olen sitä mieltä, että on helppo omata yleviä periaatteita, jos koskaan ei itse ole vastaavassa tilanteessa ollut...

Taisi olla viime Sunnuntaisuomalainen, jossa oli tarina naisesta, jota entinen mies ei vaan jätä rauhaan.[/QUOTE]

Niin, ja sitten on näitä ääritapauksia, kuten se Sellon ammuskelu. Jos on suhteessa, jossa mies vaikuttaakin suht normaalillta jasitten kerran läväyttää, voi se lähteminen olla sikäli helpompaa, ettei jälkiseurausten pelkoa ole. Mutta jos jostain syystä saa päähänsä (oli sitten oikeassa tai ei), että mies saattaisi ryhtyä eron jälkeen radikaaleihin toimenpiteisiin, niin kyllähän se henkinen kynnys on ihan eri.

Tuossakin eilisessä tapauksessa voi jopa olla, että äiti on uskonut pelastavansa lapsensa antamalla heidät huostaan ja jäämällä itse miehen käytettäväksi, jotta ei purkaisi raivoaan lapsiin.

 

Todellisen psykopoikaystävän kanssa ei tarvitse olla kuin nuori ja naivi. Ihmisillä on niin monia syitä jäädä. Mun kohdalla mun omat kaverit oli jo eliminoitu mun elämästä silloin kun alkoi nyrkki puhua. Sotki mut mukaan kaiken näköseen paskaan ja sai mut syyllistettyä vaikka millä. Sitten kun väkivalta tuli kuvioihin mukaan, uhkas hakata mun vanhemmat ja sukulaiset (mukana lapsia) jos lähden.

Lähdin kuitenkin, mutta ei todella väkivaltaisen ihmisen kanssa tehdä mitään teatraalista ovet paukkuen entreetä. Anatolian puheet "naisen valinnasta jäädä" on liian mustavalkoisia, jos tietää minkälaiset psykopaatit on niitä naisen hakkaajia.

Kyllä. Näin on. Samaa mieltä.

 

näinhän sitä helposti väitetään. mutta ei siihen perheväkivaltaan tai muuhunkaan sellaiseen aina kahta tarvita. voi tulla turpiin, vaikka pidät kuinka pääs kiinni tai yrität olla kaikin tavoin ärsyttämättä toista

 

näinhän sitä helposti väitetään. mutta ei siihen perheväkivaltaan tai muuhunkaan sellaiseen aina kahta tarvita. voi tulla turpiin, vaikka pidät kuinka pääs kiinni tai yrität olla kaikin tavoin ärsyttämättä toista

niin...