Riitaa rahasta

[as oy persauki]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta. Ainoa suhdettamme kaihertava asia on raha. Opintojen jälkeen pääsimme molemmat töihin ja otimme silloin käyttöön yhteisen tilin, johon laitamme kuukausittain sen verran rahaa, mitä menee pakollisiin menoihin. Molemmalla on omat tilit lisäksi, johon jää ns. ylimääräinen käytettäväksi/säästettäväksi. Periaatteena on ollut, että tasan puoliksi maksetaan kaikki yhteinen.

Viime aikoina tämä tasan puoliksi maksaminen on alkanut kaihertaa todella rajusti. Mieheni tienaa tuplat enemmän kuin minä, vaikka onkin ns. alempaa tasoa koulutukseltaan. Siinä missä minä joudun venyttämään penniä jatkuvasti, mies törsää autoon, tietokoneeseen yms. Olen monta kertaa ehdottanut, että karsisimme menoja tai mies maksaisi enemmän yhteisiä menoja suhteessa tuloihinsa jne, mutta mikään ei käy. Omat kulut olen vetänyt minimiin - en shoppaile, en sisusta huushollia, ostan vaatteita todella harvoin, käyn parturissa harvoin. En meikkaa, en käytä kalliita ryppyvoiteita, koska niihin ei ole varaa. Pyöräilen töihin, että säästän. Kaikki perinaiselliset kuluttamisen helmasynnit on karsittu. Visaa en käytä koskaan, en omista luottotilejä henkkamaukkaan tms. Ainoa velka on asuntolaina, jota on n. 60 000 eur/10 vuotta jäljellä (laina otettu 6 vuotta sitten ja mitoitettiin sen ajan vuokra-asunnon vuokran mukaan). Tätä lainaakin maksetaan 50/50 periaattella, kuten yhtiövastikettakin.

Tilanne on aivan sietämätön. En tiedä, miten tästä umpikujasta pääsisi eroon. Lapsia tässä tilanteessa on turha suunnitella, talouteni ei yksinkertaisesti kestäisi sitä enää.

Mikä avuksi? Pulloja keräämään? Toinen työ?

 

[?!]

Toinen mies?

Periaatehan on kyllä hyvä ja kaunis, jos tulot ovat edes suunnilleen samaa luokkaa. Mutta kun kyseessä kuitenkin on parisuhde eikä liikeyritys, tuo tilanne tuntuu jo oudolta. Ei enää rakkaussuhteelta, sillä eihän rakkaussuhteessa nyt jätetä toista ihan noin hankalaan tilanteeseen, jos kerran on mahdollisuus auttaa. En jättäisi edes naapuria. On se toisen puoliskon hyvinvointi kuitenkin aina myös yhteistä hyvinvointia, kun se heijastuu perheen tunnelmaan, saati jos se jo vaikuttaa noin isoihin asioihin kuin lasten hankintaan. Parisuhde on kuitenkin yhteisyritys ja tunnesuhde, niin että kyllä noin täydellinen joustamattomuus tuntuu jo varsin oudolta, minusta.

 

[arska]

Toinen mies?

Periaatehan on kyllä hyvä ja kaunis, jos tulot ovat edes suunnilleen samaa luokkaa. Mutta kun kyseessä kuitenkin on parisuhde eikä liikeyritys, tuo tilanne tuntuu jo oudolta. Ei enää rakkaussuhteelta, sillä eihän rakkaussuhteessa nyt jätetä toista ihan noin hankalaan tilanteeseen, jos kerran on mahdollisuus auttaa. En jättäisi edes naapuria. On se toisen puoliskon hyvinvointi kuitenkin aina myös yhteistä hyvinvointia, kun se heijastuu perheen tunnelmaan, saati jos se jo vaikuttaa noin isoihin asioihin kuin lasten hankintaan. Parisuhde on kuitenkin yhteisyritys ja tunnesuhde, niin että kyllä noin täydellinen joustamattomuus tuntuu jo varsin oudolta, minusta.

Olen tottunut siihen, että minä maksan kaikki kuluvat / liikkuvat menot. Puolestani oletan, että pesää lohkeaa tarpeen tullen. Jos ei, väärä pesä. Silloinpa vaihdan vaihdan pesää..

 

[Raha ja rakkaus]

Aika käsittämättömältä tuntuu, että laitatte yhteiset menonne tarkalleen tasan, mikäli toinen ansaitsee esimerkiksi 4000 euroa bruttona ja toinen sen 2000 euroa. Miksi olette päätyneet tuollaiseen tilanteeseen? Olitko itse se osapuoli, joka halusi enemmän yhteen muuttamista?

Jos miehesi asuisi yksin, ei hänelle edes jäisi noin paljon ylimääräistä kulutettavaa. Tosin tuolta osin yhdessä asuminen hyödyttää sinuakin. Hyvä juttu suhteessanne on se, että asunto on puoliksi myös sinun!

Aika absurdia, että sinun pitäisi saada yhtä hyvin palkattu työ, jotta olisi "varaa" olla tuossa suhteessa! Itse varmaan pokkana toteaisin miehelle, että pitänee alkaa hakemaan lisäksi lehdenjakajan töitä, jotta olisi varaa elää kanssasi...

(Ex-avoliitossani laitoimme mieheni kanssa menot tasan, mutta meillä oli suunnilleen samansuuruinen palkka.)

 

[Wiltsu]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta. Ainoa suhdettamme kaihertava asia on raha. Opintojen jälkeen pääsimme molemmat töihin ja otimme silloin käyttöön yhteisen tilin, johon laitamme kuukausittain sen verran rahaa, mitä menee pakollisiin menoihin. Molemmalla on omat tilit lisäksi, johon jää ns. ylimääräinen käytettäväksi/säästettäväksi. Periaatteena on ollut, että tasan puoliksi maksetaan kaikki yhteinen.

Viime aikoina tämä tasan puoliksi maksaminen on alkanut kaihertaa todella rajusti. Mieheni tienaa tuplat enemmän kuin minä, vaikka onkin ns. alempaa tasoa koulutukseltaan. Siinä missä minä joudun venyttämään penniä jatkuvasti, mies törsää autoon, tietokoneeseen yms. Olen monta kertaa ehdottanut, että karsisimme menoja tai mies maksaisi enemmän yhteisiä menoja suhteessa tuloihinsa jne, mutta mikään ei käy. Omat kulut olen vetänyt minimiin - en shoppaile, en sisusta huushollia, ostan vaatteita todella harvoin, käyn parturissa harvoin. En meikkaa, en käytä kalliita ryppyvoiteita, koska niihin ei ole varaa. Pyöräilen töihin, että säästän. Kaikki perinaiselliset kuluttamisen helmasynnit on karsittu. Visaa en käytä koskaan, en omista luottotilejä henkkamaukkaan tms. Ainoa velka on asuntolaina, jota on n. 60 000 eur/10 vuotta jäljellä (laina otettu 6 vuotta sitten ja mitoitettiin sen ajan vuokra-asunnon vuokran mukaan). Tätä lainaakin maksetaan 50/50 periaattella, kuten yhtiövastikettakin.

Tilanne on aivan sietämätön. En tiedä, miten tästä umpikujasta pääsisi eroon. Lapsia tässä tilanteessa on turha suunnitella, talouteni ei yksinkertaisesti kestäisi sitä enää.

Mikä avuksi? Pulloja keräämään? Toinen työ?

Nyt en taaskaan ymmärrä nopeasti. Olet kouluttautunut kutakuinkin hyvään ammattiin, saat todennäköisesti käteen kuussa vähintään 2.000 euroa, josta maksat asuntolainan ja muut pakollisen asumiseen liittyvät kulut, yhteensä n. 600 euroa? Mihin käytät sen ylimääräisen 1.400 euroa kuussa? Luultavimmin on lounarit, joilla ostat päivän ruuan ja kulttuuri-/liikuntasetelit, joilla ravitset sielua tai ruumista. Ylittää ymmärrykseni: Mihin käytät sen ylimääräisen n. 1.400 euroa kuussa?

 

[homopari]

siis ap kirjotti käyvänsä parturissa harvakseltaan ....... naiset käy kampaajalla ......... tuota hmm???

 

[ps.....]

siis ap kirjotti käyvänsä parturissa harvakseltaan ....... naiset käy kampaajalla ......... tuota hmm???

Elämme sentti aikaa emme penni ........ tuota hmm???

 

[Wiltsu]

siis ap kirjotti käyvänsä parturissa harvakseltaan ....... naiset käy kampaajalla ......... tuota hmm???

Onko sillä jotain merkitystä?

 

[Vanha rouva]

Sinulla on väärä mies, hanki sellainen joka rakastaa sinua niin, että kustantaa kuluja puolestasi.

Minä olen vielä työelämässä, hankin n. 2300€ ja mies kotona, hankkii n.1100€ ja verot pois tietty. Kyllä meillä on yhteinen tili ja siitä käytetään rahaa tarpeen mukaan. Olemme molemmat aika nuukia, se ei onnistuisi jos mies olisi törsäävää sorttia, en siis suostuisi silloin yhteistiliin.

Matkustelemme silloin tällöin, kaikki menot ovat siis sieltä yhteistililtä. Ehkä nykynuoret suhtautuvat tuloihinsa eri lailla kuin me vanhat, mutta miehesi tuntuu aika itsekkäältä tyypiltä.

Jos hankitte joskus lapsia, miten tuollainen omien rahojen käyttö silloin onnistuu? Suosittelen sinua vaihtamaan miestä ennen lasten hankintaa.

 

[En minäkään]

Nyt en taaskaan ymmärrä nopeasti. Olet kouluttautunut kutakuinkin hyvään ammattiin, saat todennäköisesti käteen kuussa vähintään 2.000 euroa, josta maksat asuntolainan ja muut pakollisen asumiseen liittyvät kulut, yhteensä n. 600 euroa? Mihin käytät sen ylimääräisen 1.400 euroa kuussa? Luultavimmin on lounarit, joilla ostat päivän ruuan ja kulttuuri-/liikuntasetelit, joilla ravitset sielua tai ruumista. Ylittää ymmärrykseni: Mihin käytät sen ylimääräisen n. 1.400 euroa kuussa?

Mistä nuo luvut tempaistiin? Tai lounarit? Selvännäkijä??

 

[homopari]

Onko sillä jotain merkitystä?

No ei mutta ei lapsia tuohon sotkuun!!! Kannatta olla järkevä homopari!

 

[homopari]

Sinulla on väärä mies, hanki sellainen joka rakastaa sinua niin, että kustantaa kuluja puolestasi.

Minä olen vielä työelämässä, hankin n. 2300€ ja mies kotona, hankkii n.1100€ ja verot pois tietty. Kyllä meillä on yhteinen tili ja siitä käytetään rahaa tarpeen mukaan. Olemme molemmat aika nuukia, se ei onnistuisi jos mies olisi törsäävää sorttia, en siis suostuisi silloin yhteistiliin.

Matkustelemme silloin tällöin, kaikki menot ovat siis sieltä yhteistililtä. Ehkä nykynuoret suhtautuvat tuloihinsa eri lailla kuin me vanhat, mutta miehesi tuntuu aika itsekkäältä tyypiltä.

Jos hankitte joskus lapsia, miten tuollainen omien rahojen käyttö silloin onnistuu? Suosittelen sinua vaihtamaan miestä ennen lasten hankintaa.

Samaa mieltä!

 

[Inhorealisti1]

Entinen avovaimoni oli intomielinen tasa-arvon kannattaja. Se tarkoitti sitten kulujen jakamista tasan, vaikka neiti oli töissä ja minä intissä, opiskelemassa ja työttömänä. Opintolainalla ja vyötä kiristämällä se kuitenkin onnistui. Kun vihdoin sain koulutustani vastaavan työpaikan ja puolitoistakertaisen palkan, alkoi puheet yhteistaloudesta, johon en tietenkään historian vuoksi suostunut. Tosin suhde päättyi sitten muutenkin.

Asiasta viisastuneena olen sitä mieltä, että yhdessä asuttaessa kumppaneilla pitää olla sama elintaso. Ei siitä vaan tule mitään, jos toinen syö maksalaatikkoa ja toinen sisäfilettä. Tietysti, jos toinen on nuukanuusteeni ja toinen tuhlari, vaatii tilanne tarkkuutta. Vaan helppoahan sitä on pistää eurot yhteen, maksaa kiinteät kulut pois ja sen jälkeen kumpikin tehkööt rahoillaan mitä lystää.

Edellisen johdosta teillä lienee edessä keskustelun paikka.

 

[homopari]

Vetäkää kotiparturisetillä toistenne hiukset niin säästätte yhteisiä/omia rahojanne ja saatte läheisyyttä, kun hommailette yhdessä.

 

[.............]

Vetäkää kotiparturisetillä toistenne hiukset niin säästätte yhteisiä/omia rahojanne ja saatte läheisyyttä, kun hommailette yhdessä.

.......

 

[Wiltsu]

Mistä nuo luvut tempaistiin? Tai lounarit? Selvännäkijä??

Kokemuksesta. Ei tarvi olla selvännäkijä. Jos on kouluttautunut ja paremmin kuin kouluttautunut miehensä, mutta selvästi ei missään huippupalkoilla, nuo luvut ja muut ovat melko oikeita. Kysyn edelleen, mihin tuo ylimääräinen noin 1.400 euroa menee?

 

[as oy persauki]

Wiltsu hyvä, valitettavasti kouluttauduin ns. naisten alalle, jossa on paljon mielekästä työtä, mutta huono palkka. Mulla ei todellakaan jää ylimääräistä tuota summaa, mitä luulet tietäväsi!

Asumismenojen (asuntolaina, vastike, sähkö, kotivakuutus) lisäksi maksan puolet myös auton vakuutuksista, huolloista, korjauksista, diesel-verosta. Mies siis ostaa auton, mutta minun on pakko osallistua muihin kustannuksiin. Esim. keväällä piti ostaa renkaat, 600 euroa sarja. Syksyllä talvirenkaat, taas 600 euroa sarja. Marraskuussa diesel-vero ja vakuutukset 1500 euroa. Vuosihuolto 500 euroa. Näistä kaikista pirun tötteröistä maksan tasan puolet!

Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Silloin tällöin pakollisten menojen jälkeen jää muutama satanen säästöön, mutta seuraavana kuuna voi todellakin tulla mukava ylläripylläri vaikka auton huollosta ja taas on säästöt sileänä.

Sanomalehden tilauksen lopetin. Erosin kirkosta, että säästäisin kirkollisveron verran. Vaihdoin työttömyyskassankin halvimpaan vaihtoehtoon. Ja todellakin käyn parturissa, koska kampaajalle mulla ei ole vara mennä!

En edes uskalla kuvitella sitä tilannetta, että esim. sairastuisin vakavasti...

 

[Raha ja rakkaus]

Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Silloin tällöin pakollisten menojen jälkeen jää muutama satanen säästöön, mutta seuraavana kuuna voi todellakin tulla mukava ylläripylläri vaikka auton huollosta ja taas on säästöt sileänä.

Kuulostaa todella kohtuuttomalta suhteenne raha-asiat!

Auto on siis miehen nimissä, mutta auton renkaat ja huollot puoliksi sinun maksamasi... Ymmärtäisin kyllä, mikäli maksaisit polttoaineesta, kun autoa käyttäisit. Ja jos mies kuitenkin laittaa rahaa omiin kivoihin menoihinsa, on miehessä jotain pahasti pielessä!

Kuinka olet ajatellut asian ratkaista vai jatkatko tuollaisessa suhteessa sinnittelyä?

 

[?!]

Muistappa ottaa kuitit noista jutuista. Kaverilla kävi niin, että hänkin maksoi kaikkea puoliksi, mutta silloinkin, kun omaisuutta oli muka pantu molempien nimiin, kaikki olikin todellisuudessa vain miehen nimissä. Pahimmillaan jopa miehen äidin... Kun ero tuli, mikään ei ollut hänen, ei edes vasta yksin ostamansa uudet kodinkoneet (mies oli junaillut kaupassa hakiessaan), ei mikään yhdessäkään maksettu, ei talo, ei tavarat. Mukavaa tietenkin uudelle emännälle, kun kaikki oli uutta ja valmiina... Ystäväni olisi totisesti tarvinnut ne miehelle lahjoitetut rahat itse ja lapsilleen elämästä selviämiseen eron jälkeen.

 

[as oy persauki]

Asunto on sentään virallisestikin 50/50. En olisi muuhun suostunut.

Aloin tässä miettiä tuota miehen rahan käyttöä ja sehän on juuri samanlaista kuin hänen vanhemmillaan. Hänen äitinsä on kituuttanut pätkätöillä koko elämänsä, isällään on ollut vakaat tulot aina. Ja tietenkin eri tilit.

Olen kyllä yrittänyt puhua tästä asiasta mieheni kanssa, mutta asia ei etene mihinkään. Kerran ehdotin jopa yhtä yhteistä tiliä, kun kerran olemme olleet niin kauan yhdessä. Ei kuulemma ole vaihtoehto. Vissiin pelkää, että akka saisi kerran vuodessa ehjät alushousut itelleen...

 

[Raha ja rakkaus]

Asunto on sentään virallisestikin 50/50. En olisi muuhun suostunut.

Onneksi sentään asunto on puoliksi sinun!

Kuinka mies on saanut sinut, koulutetun naisen, tuollaiseen suostumaan?

 

[as oy persauki]

Ei sitä nuorena osannut ajatella, kun opiskelijoita oltiin, että se opiskeluajan rahankäyttöasetelma jatkuisi koko parisuhteen ajan. Pitkään pidin sitä jopa kunnia-asiana, että selvisin omilla rahoillani, mutta nyt viimeisen vuoden aikana asia on ruvennut ärsyttämään todella paljon, kun kaikki raha menee pakollisiin menoihin. Liekö sitten jotain ikäkriisiä tai jotain, kun on tajunnut sen, että edes töissä käyminen ei luo takeita sille, että olisi joskus vara johonkin ylimääräiselle.

Ero on kuitenkin hieman kaukainen ajatus, koska miehessä on kuitenkin paljon hyvää. Hän ei juo, eikä polta. Osallistuu kotitöihin ja on luonteeltaan todella mukava.

 

[?!]

Pistä nyt ainakin ne talvirenkaat sitten lukolliseen varastoon, ja avain piiloon. Saat edes renkaat mukaasi lähtiessäsi elämäneväiksi, kun kerran puoliksi maksatte, miehellähän on ne kesärenkaat...

Melekoosen hankalalta tapaukselta alkaa kyllä kuullostaa tuo siippasi vähitellen.

 

[Miksi ihmeessä?]

Mies siis ostaa auton, mutta minun on pakko osallistua muihin kustannuksiin. Esim. keväällä piti ostaa renkaat, 600 euroa sarja. Syksyllä talvirenkaat, taas 600 euroa sarja. Marraskuussa diesel-vero ja vakuutukset 1500 euroa. Vuosihuolto 500 euroa. Näistä kaikista pirun tötteröistä maksan tasan puolet!

Sanomalehden tilauksen lopetin.
En edes uskalla kuvitella sitä tilannetta, että esim. sairastuisin vakavasti...

Miksi ihmeessä maksat puolet auton käyttökuluista, jos kerran pyöräilet töihinkin? Sano miehellesi, että jos haluaa auton pitää, maksaa myös kulut. Ääritapauksessa et lähde minnekään miehen kanssa, mihin autoa tarvitaan!

Eikö mies lue sanomalehteä?

Avioliitossa on moelmminpuolinen velvolllisuus huolehtia toisesta, eli jos sairastut vakavasti, on miehesi velvollinen elättämään sinua. Ja avioerotapauksessa voidaan mies myös määrätä maskamaan sinulle enemmän kohtuullistamisperiaatteella.

Laita nyt joka tapauksessa kuitit talteen kaikesta, mitä maksat, kaiken varalta.

 

[JaskaVaanPask.]

Ei sitä nuorena osannut ajatella....

....Ero on kuitenkin hieman kaukainen ajatus...

Ei se tunnu ajatuksen lento vanhemmiten paljon nopeutuneen. No, kukin tyylillään mutta kannattaako sitä omia valintojaan täällä itkeä....