riepoo sanonnat "et voi ymmärtää, kun et ole kokenut keskenmenoa/sinulla ei ole lapsia...Muita?

[4n äiti]

minä olen vuosia sitten lopettanut edes yrittämästä ymmärtää kaikkea. ei ole tarkoituskaan, että tajuaisin ihan kaikkea, varsinkaan jos ei ole kokemusta. siltikään en ole epäempaattinen ja voin sympatiseerata ihmisiä. hvyäksyn nimittäin sen, etten ymmärrä ja en ärsyynny.

 

[ap]

mutta totahan se on. Eihän sellainen joka ei ole esim lastansa menettänyt voi tietää mitlä se tuntuu, eikä myöskään se joka ei ole insestiä kokenut voi tietää miltä se tuntuu. eikä myöskään se joka ei ole kestänyt 9 vuotta koulukiusamista voi tosiaankaa tietää miltä se tuntuu. Se joka ei ole elänyt alkkisperheessä ei voi myöskään tietää miltä se tuntuu. Näin se vaan menee, asiat pitää ite kokea jotta tietää miltä ne tuntuu :xmas:

Ei sitä silti tiedä miltä ne tuntuu, muutakuin omalle kohdalle. Jokaisen kokemus on erilainen. Eli jos ei hyväksy että toinen voi ymmärtää, niin onko sitten niin, ettei kannata puhua lainkaan, kenellekään?

Samaa mietin. Jos kaveri valittaa minulle että on kurjaa olla lihava, en voi olla tueksi ja ymmärtää, koska en ole itse koskaan ollut lihava. Tai jos kaverilla on tulossa ero miehen kanssa, en voi sanoa ymmärtäväni, koska minulla ja miehelläni on ok tilanne...Lista on loputon. Kenenkään ei siis todellakaan kannata keskustella kenenkään kanssa ja hakea tukea, koska muut eivät kuitenkaan ymmärrä. Ymmärrän toki vertaistuen merkityksen.

 

[snowball]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

 

[ap]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

Se puhui lääkäreiden tapaan lääketieteellisestä näkökulmasta...
Tunnepuoleen siellä ei oteta kantaa. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun lääkäri kutsui ultrassa sikiötä veriläntiksi. Ei ollut kovin juhlava hetki.

 

[pk]

Esimerkkinä: veljeni on kuollut. Kuitenkin se kokemukseni on hyvin erilainen, kuin tuttavani, jonka veli kuoli. Eli en oikeastaan ymmärrä tuttavaani vain siksi että oma veljeni on kuollut, tuttavani vain luulee niin. Yhtä hyvin tai paremminkin häntä voisi tukea joku muu, jonka veli ei ole kuollut.

 

[snowball]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

Se puhui lääkäreiden tapaan lääketieteellisestä näkökulmasta...
Tunnepuoleen siellä ei oteta kantaa. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun lääkäri kutsui ultrassa sikiötä veriläntiksi. Ei ollut kovin juhlava hetki.

Kyllähän sen jälkeenpäin tajuaa, mutta juuri sillä hetkellä asia ei lohduttanut yhtään :ashamed: Ei ole ollut kyllä sullakaan kovin hienotunteinen lääkäri...

 

[pk]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

Se puhui lääkäreiden tapaan lääketieteellisestä näkökulmasta...
Tunnepuoleen siellä ei oteta kantaa. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun lääkäri kutsui ultrassa sikiötä veriläntiksi. Ei ollut kovin juhlava hetki.

Joo ja kaverin kuolemansairasta lasta lääkäri sanoi "tosi mielenkiintoiseksi tapaukseksi"..

 

[ap]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

Se puhui lääkäreiden tapaan lääketieteellisestä näkökulmasta...
Tunnepuoleen siellä ei oteta kantaa. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun lääkäri kutsui ultrassa sikiötä veriläntiksi. Ei ollut kovin juhlava hetki.

Kyllähän sen jälkeenpäin tajuaa, mutta juuri sillä hetkellä asia ei lohduttanut yhtään :ashamed: Ei ole ollut kyllä sullakaan kovin hienotunteinen lääkäri...

No ei tosiaan ollut. Empatiaa ei kai opeteta lääkiksessä. Ymmärrän, että tunteille ei kannata antaa sijaa, mutta jos nyt edes vähän hienotunteisuutta edes...

 

[Madicken04]

Esimerkkinä: veljeni on kuollut. Kuitenkin se kokemukseni on hyvin erilainen, kuin tuttavani, jonka veli kuoli. Eli en oikeastaan ymmärrä tuttavaani vain siksi että oma veljeni on kuollut, tuttavani vain luulee niin. Yhtä hyvin tai paremminkin häntä voisi tukea joku muu, jonka veli ei ole kuollut.

Aivan, ihmisten kokemukset on niin erilaisia. Itselleni keskenmeno ekassa raskaudessa oli aivan kamala kokemus, ihan eri luokkaa mitä se olisi nyt 2 lapsen äitinä. Eli se miten keskenmenon kokee voi vaihdella myös ihmisen omalla kohdalla, puhumattakaan kun on kyse eri ihmisistä ja heidän taustoistaan ja suhtautumisestaan asioihin.

Todella se ystävä joka tuntee keskenmenon saaneen ja tietää hyvin tämän suhtautumisen raskauteen ja vauvaan, voi olla huomattavasti paremmin perillä ystävänsä tunteista kuin joku toinen vain oman keskenmenonsa perusteella.

 

[ap]

Mulle sanoi lääkäri sillon sairaalassa kun sain keskenmenon, että "Olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa". :kieh:

Se puhui lääkäreiden tapaan lääketieteellisestä näkökulmasta...
Tunnepuoleen siellä ei oteta kantaa. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun lääkäri kutsui ultrassa sikiötä veriläntiksi. Ei ollut kovin juhlava hetki.

Joo ja kaverin kuolemansairasta lasta lääkäri sanoi "tosi mielenkiintoiseksi tapaukseksi"..

Se on tosi hyvä että on sentään mielenkiintoinen ettei tylsä = (
Ihan kamalaa.

 

[Just niin]

MUA riepoo toi "kun ei sulla ole lapsia"... tai "kyllä sä sitten tiedät kun saat lapsen"... ihan kuin lapsettomat ei vois edes aavistaa millasta on lapsellisten elämä.
Ja kommentoida et voi mitään, varsinkaan jos et ole samaa mieltä lapsellisen kanssa, koska olet lapseton, niin ethän sinä mistään mitään tiedä.

Itse olen saanut keskenmenon ja uskon kyllä että ystäväni ymmärtää huonon oloni ja tunteeni vaikkei hänellä ole käynyt km, tai ole lapsia.

KYllä se asia vaan niin on että ei ne ihmiset vaan tajua kaikkia juttuja joilla ei ole lapsia. Ei tietenkään kaikki MIELIPITEET muutu, mutta moni on luonut ajatuksissaan sellaisen maailman "jossa asiat tehdään näin". Totuus onkin sitten tarua ihmeellisempää.

Esimerkkinä tuttavapariskuntamme joka saa piakkoin ensimmäisen lapsensa. Ihmettelevät kun emme mene heille iltaa istumaan (meillä on 1,5v lapsi). Eivät ymmärrä miksi yksi heidän toinen tuttavapariskuntansa joilla on puolivuotta nuorempi lapsi, eivät voi jäädä muksun kanssa bileisiin, vaan heidän pitää lähteä jo klo 11 kotiin. Muutenkin ajatukset on kauhean idealistisia. Miehen kanssa usein naureskellaan, että kyllä se totuus vielä heillekin valkenee ja ne asiat ei useinkaan mene ihan just niin ku ne on suunniteltu. Nimimerkillä kokemusta on.

 

[Kumikameli]

Riepoo sanonta: No kunhan saat omia lapsia niin muuttuu mielipide ( esim. kuinka ruokapöydässä pitää käyttäytyä omasta mielstä)
Saahan mulla herranjumala olla asiasta mielipide! Tarviiko sen muuttuua kun ne lapset sitten tulee?!

Tottakai. Tätä se sanonta juuri tarkoittaa. ..

Jep, siskoni sen minulle pari kertaa sanoi 'sä et tiedä, sulla ei ole lapsia'. Noh nyt on lapsi, niin sisko on vaihtanut sen 'sun lapsi on vielä niin pieni, sä et tiedä'...
Meillä on siis hyvinkin erilaiset kasvatusperiaatteet joten nyt osaan jo melkein kaiken antaa mennä vaan korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[m]

Niin riepoi minuakin ennen vaan ei enää kun tajuan asian olevan just näin.

 

[tiutau]

Mua riepoo kun ihmiset ylipäänsä kuvittelevat osaavansa ymmärtää muita ihmisiä!

Olen kokenut keskenmenon, viikolla 11, eikä se nyt niin kamalaa ollut. Ei kukaan muu voi tajuta miltä se musta tuntui tai ei tuntunut, oli sitten kokenut keskenmenon tai ei.

Ja mitä siitä jos toinen sanoo että "eikun uutta yritystä"? Sanottiin mullekin että taisi olla sikiössä jotain vikaa, näin se luonto hoitaa. Jos kommentti ärsyttää niin ehkä voi sanoa että kuule aika ilkeesti sanoit. Ei kai se keskenmeno tee ihmistä miksikään pyhäksi lehmäksi jota ei kukaan saa mitenkään vahingossakaan satuttaa?

Ja sama juttu lapsensa menettäneiden suhteen. Nää "näin kohtaat surevan"-neuvot on ihan persiistä. Vähän niinkuin että mitä teet kun kohtaat karhun. Että yritä välttää viimeiseen asti, mutta jos tulee vastaan niin sitten teet näin.

Eikö ihmisen vois kohdata ihan vaan ihmisenä?