Repeämät

Kertokaa te jo synnytyksen kokeneet, voiko repeämiseen olla perinnöllinen alttius? Oletteko keskustelleet äitienne kanssa heidän synnytyksistään?

Minun äitini on kärsinyt pidätysvaivoista syntymästäni asti, oireet pahenivat toisen lapsen jälkeen. Nyt suunnitellessani raskautta pelkään, että minulle käy samoin :x Jos tietäisin, että itse tulen kärsimään samoista vaivoista, jotka ovat todella invalidisoivia, jättäisin vauvasuunnitelmat. Gynekologilta en saanut ymmärrettävää vastausta.

 

Tosta perinnöllisyydestä en tiedä, mutta itse sain pahat kolmannen asteen repeämät synnytyksessä, enkä silti kärsi pidätysvaivoista. On varmaan aika yksilöllistä ja riippuu myös lantionpohjan lihasten kunnosta. Lantionpohjan lihaksia voi vahvistaa jumppaamalla.

 

Siis tarkotatko että äidilläs on virtsankarkailua? Jos haluaa että ei ole virtsankarkailuongelmia synnytyksen jälkeen, niin pitää vaan ahkerasti jumpata lantiopohjan lihaksia. Ja jos on pahoja virtsankarkailuongelmia ja lapset saatu, niin voi aina turvautua leikkaukseen... Itse en ole koskaan yhdistänyt repeämiä noihin ongelmiin... Se miten paljon repeää on monesta asiasta kiinni. Esim. jos synnyttää vedessä, niin vesi pehmentää kudoksia, jolloin ei tule pahoja repeämiä.

 

Ongelma on "isommalla" puolella, ja vaivaa on yritetty korjata korjausleikkauksella, jonka jälkitila oli erittäin kivulias mutta ei tuonut parannusta. Oletuksena on, että vaiva on tullut synnytyksissä, jotka ovat olleet nopeita. Minua vaivaa paranoia siitä, että joudun itse kokemaan saman, ja se jarruttaa vahvasti lapsentekohalujani. :/

Tästä asiasta ei tunnu löytyvän mistään tietoa. Joissakin tutkimuksissa sanotaan, että pahat repeämät, joista voi aiheutua pidätysongelmia, ovat erittäin harvinaisia, muutaman prosentin luokkaa. Toisaalta taas olen lukenut, että jonkin asteisia (virtsan?)pidätysongelmia jää noin 25 prosentille synnyttäneistä naisista, mikä on kyllä minusta todella hälyttävä luku.

Perinnöllisyydellä ajattelen lähinnä kudoksien mahdollista perinnöllistä heikkoutta ja ehkä taipumusta nopeisiin synnytyksiin, jolloin kudokset eivät ehdi mukautua riittävästi synnytyspaineeseen.

 

Kyllä, kudostyyppi voi olla perinnöllinen, samoin nopeat synnytykset. Virtsanpidätysongelmia voit itse ehkäistä pitämällä lantionpohjan lihakset kunnossa jumpan avulla. Kudostyyppi tai synnytyksen vauhtikaan eivät sanele syntyvien vaurioiden astetta. Siihen vaikuttavat myös mm. lapsen koko ja asento, synnyttäjän kyky rentoutua supistusten välillä, kätilön toiminta vaurioiden ehkäisijänä ja varmaan myös tapa hoitaa synnytyksiä eri vuosikymmeninä. Kuvailemasi paha, kolmannen asteen repeämä, mikä äidillesi ilmeisesti tuli, ei siis johdu pelkästään kudostyypistä tai synnytyksen nopeudesta, joten ei kannata ajatella, että samanlaiset vauriot olisi odotettavissa myös sinulle.
Jos äidilläsi on hyvin hauras kudostyyppi ja epäilet sen periytyneen sinulle, voi olla, että repeämävaara synnytyksessä hiukan kasvaa. Kudostyyppi ei kuitenkaan välttämättä näy päälle päin, joten se ei välttämättä ole ollenkaan syynä äitisi repeämään. Vaikka repeäisitkin synnytyksessä, on silti hyvin pieni riski, että repeämä suuntautuisi sfinkteriin, mikä nuo pidätysvaivat aiheuttaisi.
Siitä vaan raskautta suunnittelemaan! Nykyään korjaavat leikkauksetkin ovat parempia kuin oman syntymäsi aikoihin, joten vaikka pahasti repeäisitkin, voidaan se nykytekniikalla myös helpommin korjata.

 

Itselleni tuli synnytyksessä kolmannen asteen sfinkter-ruptuura.. Eli välilihan lisäksi repesi peräaukon sulkijalihas.. Synnytyksestä hieman yli kaksi kuukautta, mutta pidätysvaikeuksia ei ole ollut. Ei isommalla eikä pienemmällä puolella. =) Se vaara kyllä voi olla vielä edessä, mutta tähän asti kaikki pysynyt hyvin hanskassa.
Virtsankarkailu ei välttämättä ilmene moneen vuoteen synnytyksestä, mutta jossei muista jumpata kohdunpohjanlihaksia vaiva voi ilmetä myöhemmin.
Perinnällisistä repeämistä en tiedä koska äitini on synnyttänyt kaikki kolme sektiolla.

 

Miten repeämä pääsi kohdallasi pahaksi? Eikö kätilö ehtinyt ajoissa leikkaamaan, vai oliko vauva poikkeuksellisen iso? Hoitiko neulomisen lääkäri?

Äitini kohdalla ikä on pahentanut tilannetta, kun kudokset löystyvät muutenkin. Toivottavasti sinä kuitenkin selviät ilman vaivoja, nuorempana palautuu helpommin. Äitini oli 40 nuoremman sisarukseni syntyessä.

 

Pojasta näkyi vaan päälaki jolloin kätilöopiskelija rupesi puuduttamaan että voisi leikata, mutta seuraavalla ponnistuksella tuli koko poika. Ei menty ihan normien mukaan (pää, hartiat...) vaan tultiin ihan kerralla. Sitten kun kätilö oli aloittamassa parsimista niin huomattiin et se olikin revenny pahemmin jolloin kutsuttiin lääkäri, joka lähetti sit leikkaussaliin asti. Poika oli 3980g ja 51cm. Et ei nyt niin älyttömän suuri. Sairaalassa jouduttiin olemaan viikko vielä synnytyksen jälkeen, koska tulehdusarvot oli "hieman" korkealla.. Huimat 206. Hemoglobiini kävi alhaisimmillaan 71. Kotiin annettiin antibiootit ja ohjeet alapesuja niin paljo ku vaan pystyy. Viikon päästä kotiin pääsystä rupesi koskemaan ni julmetusti et päätin lähteä näyttämään. Tikit oli lähteny ja revenny vielä vähän lisää. =) Ja kaiken lisäks infektoitunu. Jolloin ei pystytty parsimaan uudelleen. Joten lisää antibioottia ja lisää vettä. Mutta nyt tilanne näyttää hyvältä. Jälkitarkastus vielä edessä, jolloin tulee lopullinen tuomio: joudutaanko ompelemaan vielä vai annetaanko olla noin. Muuta vaivaa ei vielä ole ilmennyt, muuta kun et alatiesynnytyksen saa unohtaa tästä eteenpäin. Mutta kyllä tämä sylissä oleva ukko antaa ihan oman arvonsa asialle.

 

ma sain toisen arteen repeaman.. ja ei sattunu pissilla kaynti.. ja hyvin pystyn pidattamaan kaiken.. ei oo virtsan karkailua.. en tieda noista perityvista ku mun aidilta kaikki on leikattu pienen lantion takii

 

ponnistuksessa ainakin minulla oli vaikeaa pidatella.. se oli niin kova tarve. vaikka yritin olla jalat ristissa niin silti ponnistutti. siks varmaa ne repeamat.. synnytys oli nopea

 

Joku jo aikaisemmin viittasikin erilaisiin hoitokäytäntöihin eri vuosikymmenillä. Nykyään tarkistetaan aina myös peräaukon sulkijalihasten eheys synnytyksen jälkeen. Siis kätilö tarkistaa, samalla kun muita mahdollisia repeämiä. Toisen asteen repeämä on ihan tavallinen, emättimessä/välilihassa oleva, jonka kätilö korjaa. Kolmannen tai neljännen asteen repeämä tarkoittaakin sitten jo vaurioita peräaukossa/-suolessa. Jos korjattavaa löytyy, se hoidetaan samantien, aina lääkärin toimesta. Heti tehty korjausleikkaus antaa paljon paremmat tulokset kuin vuosien päästä tehty. 20-30 vuotta sitten ei välttämättä aina edes tiedostettu pahoja repeämiä. Ja 50 vuotta sitten ulosteen karkaaminen oli hyvinkin yleinen mutta vaiettu vaiva naisilla. En tiedä, olisiko silloin edes osattu korjata. Joten turvallisin mielin lapsen hankintaan, nykyään asia kyllä hoituu!

 

nykyään neuvolassa suosittlevat rv 34eteeenpäin rasvaamaan apteekista saatavalla öljyllä välilihaa päiväittäin ja sen on todettu vähentävän repeämiä oliko se nyt 89% synnyttäjistä.