H
harmaana tällä kertaa
Vieras
Eli, mieshistoriaani mahtuu jos minkälaista ongelmaista tapausta, ei kuitenkaan rappioalkoholisteja tai narkkareita. Kuitenkin sellaisia reppanoita ja pahoja poikia. Olen ajatellut, että mulla on jokin hoivaamisvietti, että uskon (virheellisesti ) voivani muuttaa näitä miehiä parempaan suuntaan.
Tänään näin kaupassa nuoren miehen, joka haisi ihan vanhalle kuselle ja likasille vaatteille. Se tuli kassajonossa perääni, ja ajattelin ensin että hyi h*lvetti mikä haiseva spurku siihenkin piti tunkea. Mutta sitten katsoin sitä. Se oli kaunis nuori hyvännäköinen mies, ollut ainakin joskus ennenkuin vetänyt itsensä huumeilla tikkulaihaksi ja ihan deekikselle. Ei se alkoholistilta näyttänyt, vaan just siltä, miltä narkomaanit näyttää. Sillä oli käsivarret ranteisiin saakka tatuoidut, näytti linnatatuoinnoilta, ei miltään liikkeessä laitetuilta.
Ensin mulle tuli sellanen olo, että voi kun voisin viedä ton tyypin suihkuun, pestä sen ja antaa puhtaat vaatteet, antaa ruokaa, hoitaa terveeksi. Tunsin tosi pahaa oloa sillä hetkellä kaikkien samanlaisten tyyppien elämänkohtaloista. Sitten tulin tosi vihaiseksi, että miksi hitossa joku ihminen päättää pilata oman, ainutlaatuisen kehonsa ja ainoan elämänsä vetämällä myrkkyjä sisäänsä!! Ajattelin myös, että toikin on ollut joskus jonkun pieni poika, ja nyt siitä on tullut tollanen, ja miltäköhän sen äidistä nyt tuntuu..
Yllätys, olen sosiaalialalla ja auttamishalu on mulla verissä, mut jotenkin tuntuu, että jossain kohtaa menee mullakin yli, että herkistyn tuntemattomista ihmisistä kaupan jonossa. En ole edes raskaana..
Mutta pakko oli nyt purkaa ja kirjoittaa, tää asia on vaivannut mua koko päivän, olen ollut jotenkin ihan alamaissa kaikkien niiden puolesta, jotka ovat itse ajaneet ittensä siihen pisteeseen, että eivät elä vanhoiksi, he ovat kuoleman tuttuja jo nuorella iällä..
Tänään näin kaupassa nuoren miehen, joka haisi ihan vanhalle kuselle ja likasille vaatteille. Se tuli kassajonossa perääni, ja ajattelin ensin että hyi h*lvetti mikä haiseva spurku siihenkin piti tunkea. Mutta sitten katsoin sitä. Se oli kaunis nuori hyvännäköinen mies, ollut ainakin joskus ennenkuin vetänyt itsensä huumeilla tikkulaihaksi ja ihan deekikselle. Ei se alkoholistilta näyttänyt, vaan just siltä, miltä narkomaanit näyttää. Sillä oli käsivarret ranteisiin saakka tatuoidut, näytti linnatatuoinnoilta, ei miltään liikkeessä laitetuilta.
Ensin mulle tuli sellanen olo, että voi kun voisin viedä ton tyypin suihkuun, pestä sen ja antaa puhtaat vaatteet, antaa ruokaa, hoitaa terveeksi. Tunsin tosi pahaa oloa sillä hetkellä kaikkien samanlaisten tyyppien elämänkohtaloista. Sitten tulin tosi vihaiseksi, että miksi hitossa joku ihminen päättää pilata oman, ainutlaatuisen kehonsa ja ainoan elämänsä vetämällä myrkkyjä sisäänsä!! Ajattelin myös, että toikin on ollut joskus jonkun pieni poika, ja nyt siitä on tullut tollanen, ja miltäköhän sen äidistä nyt tuntuu..
Yllätys, olen sosiaalialalla ja auttamishalu on mulla verissä, mut jotenkin tuntuu, että jossain kohtaa menee mullakin yli, että herkistyn tuntemattomista ihmisistä kaupan jonossa. En ole edes raskaana..
Mutta pakko oli nyt purkaa ja kirjoittaa, tää asia on vaivannut mua koko päivän, olen ollut jotenkin ihan alamaissa kaikkien niiden puolesta, jotka ovat itse ajaneet ittensä siihen pisteeseen, että eivät elä vanhoiksi, he ovat kuoleman tuttuja jo nuorella iällä..
Oma elämäni on kunnossa enkä edes työskentele tuollaisten ihmisten kanssa josta kirjoitin, vaan lasten. Elämääni ei onneksi kuulu ketään tuollaista, enkä ole viimeiseen kymmeneen vuoteen hyysäillytkään renttuja 