Rentona synnytyksessä?

Tämä sivuaa vähän samaa aihetta kuin JenniV:n kysymys. Itse en koe synnytys pelkoa (ainakaan vielä) mutta vähän jännittää ja hermostuttaa. Toinen kerta mulla tulossa kesäkuussa. Esikoisen synnytyksessä ei ollut ongelmia, mutta supistus kivut yllätti ja olinkin aivan kauhuissani ja jäykkänä kivusta. Epiduraali tuntui kuin olis taivaaseen astunut. Mieluiten en kuitenkaan ottaisi epidiraalia kun se sitoo sänkyyn ja siihen yhteen asentoon. Olis kiva jos pystyis olemaan rennompi ja edes jollain tasolla hallitsemaan tai sietämään kivun tunnetta. Mutta mieten? Onko kellään kokemusta rentoutus-/ hengitys tekniikoista, joogasta tms.? onko ollut apua? Olisko jotain hyviä nettilinkkejä?

 

\

Tämä sivuaa vähän samaa aihetta kuin JenniV:n kysymys. Itse en koe synnytys pelkoa (ainakaan vielä) mutta vähän jännittää ja hermostuttaa. Toinen kerta mulla tulossa kesäkuussa. Esikoisen synnytyksessä ei ollut ongelmia, mutta supistus kivut yllätti ja olinkin aivan kauhuissani ja jäykkänä kivusta. Epiduraali tuntui kuin olis taivaaseen astunut. Mieluiten en kuitenkaan ottaisi epidiraalia kun se sitoo sänkyyn ja siihen yhteen asentoon. Olis kiva jos pystyis olemaan rennompi ja edes jollain tasolla hallitsemaan tai sietämään kivun tunnetta. Mutta mieten? Onko kellään kokemusta rentoutus-/ hengitys tekniikoista, joogasta tms.? onko ollut apua? Olisko jotain hyviä nettilinkkejä?

Minulla oli tuon esikoisen synnytyksessä aivan samanlainen kokemus, kivut yllättivätkin kovuudellaan ja lopulta sain epiduraalin ja ah sitä onnea.

Kuopusta odottaessa aloitin äitiysjoogaan noin viikoilla 30 ja kurssia riitti laskettuun aikaan asti. Sieltä sain todella hyviä neuvoja juuri hengityksen apuna käyttämiseen rentoutuksessa.

No kun supistukset nyt alkoivat, koitin pysyä mahdollisimman paljon jaloillani ja liikkeessäkin, hengitellä ja rentoutua. Supistusten voimistuessa en olisi edes pystynyt olemaan pitkälläni!

Sairaalaan tullessa supistukset jatkuivat älyttömän kovina, mutta parhaani mukaan koitin keskittyä, rentoutua ja hengitellä. Pitkälläni makasin vain kun oli aivan pakko, eli sydänkäyrää otettaessa ja sisätutkimusten ajan.

Kun en enää 'nahoissani pysynyt' siirryttiin synnytyssaliin jossa en todellakaan halunnut sängylle makaamaan - pääsin keinutuoliin ja sain ilokaasun käyttööni - taivas aukeni siitä! Keinutuolilla keinuttelu ja ilokaasu auttoivat todella keskittymään. Kun piti laittaa taas piuhoja enkä halunnut makaamaan sain sellaisen seisontatelineen jossa hetken kärvistelin, kunnes jo oli pakko mennä sängylle puolimakuulleen että saivat kalvot puhkaistua.

Samassa ilmoittikin kätilö että olen jo 8 senttiä auki ettei enää ehtisikään mikään puudutus, pari imaisua ilokaasua ja sain ponnistaa.

Kätilön neuvojen mukaan onnistuin ponnistamaan tarpeeksi varovasti, säästyin leikkaamisilta ja tikeiltä.

Eli kiteytettynä: Minun synnytykseni oli nopea ja 'miellyttävä' juuri tuon hengitystekniikan ja liikkumisen myötä, jos suinkin pystyt niin käy ihmeessä äitiysjoogassa tai ihan tavallisessa joogassa ennen synnytystä!

 

Laitan sullekin tän linkin, jos et tuolta toisesta avauksesta huomannut : www.lapsiperhe.net ja linkkilistasta Aktiivinen synnytys ry

Onnea tulevaan koitokseen

 

Mulle paras keino rentoutua synnytyksessä oli ehdottomasti vesi. Synnytin veteen. Veteen pääsin kylläkin vasta loppuvaiheessa avautumisvaihetta. Sairaalaan kun tulin olin jo 6cm auki. Ja sitten jouduin n. 1.5 tuntia odotteleen että amme täytettiin. Mutta tuohon asti parhaiten kipuun auttoi liike. Pyörittelin lanteita ja pidin kuumaa kaurapussia alaselän päällä. Noista molemmista oli yllättävän paljon apua., Samalla yritin keskittyä hengittämiseen ja rentoutumiseen. Kivun kovuus oli minullekin yllätys...

Ennen synnytystä venyttelin tai jos käytetään nykyaikasempaa termiä niin joogasin päivittäin. Neuvolasta sain sellasen lapun jossa oli erilaisia venytysharjoituksia. Nuo samat liikkeet ja monet muut löytyy myös kirjasta JAnet Balaskas, Aktiivisynnytys. Tuo oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen kirja. Lisäksi kävin joka päivä tunnin kävelylenkillä. Luin muuten netistä Active Birth centerin sivuilta että kävely auttaa lasta kääntymään oikeaan asentoon eli raivotarjontaan.

Minulle kivun sietämiseen parhaiten auttoi liike, Inhosin sisätutkimuksia koska jouduin sillon aina makuulle, mutta onneksi niitä oli vain kaksi.

Seuraavan lapsen haluaisin synnyttää taas veteen jos vielä lisää lapsia saan. Mutta kokemuksena se oli todella mukava vaikkakin kivulias. Vesi ei kamalasti vienyt kipuja pois. Ja ponnistusvaiheeseen ajattelin seuraavalla kerralla pyytää samaa puudutetta tuonne alapääähän kuin mitä tikkausvaiheessa sumutetaan. Vaikka yleensä sanotaankin ettei sitä tunne kun alapäässsä paikat repeää niin minä ainakin tunsi ja se kävi tosi kipeää!

 

Mie tilasin esikoista odottaessa muistaakseni just tuon edelläkin mainitun Aktiivinen synnytys ry:n nettisivuilta cd:n nimeltään Synnytä rentoutuneena. Kuuntelin sitä aika paljon loppuraskaudesta, siinä on niitä hengityharjoituksia yms. ja rauhoittavaa musiikkia. nyt pikkukakkosta odotaessa en ole vielä ehtinyt levyä etsiä cd-telineestä...pitäis kai jo aloittaa, kun aika menee niin äkkiä, huomenna viikkoja kasassa 32.

Minua ahdisti kans etukäteen ajateltuna se paikoilleen joutuminen puudutuksen tms takia, mutta sitten vauvalle laitettiin se pinni päähän ja oli pakko ollakin paikallaan...lopulta sain epiduraalin, joka oli kans mulla hyvä juttu. Lopulta en paljoa liikkunut, vaan keskityin hengittelyyn kyljelläni maaten.

Nyt mielenkiinnolla seuraava synnytystä odotan...

Tsemppiä kaikille koitokseen :hug:

 

Kiitos vastauksista!
Terhikki, (tai joku muu joka tietää) onko äitiysjoogassa neuvottu hengitystekniikka sama kuin Astangajoogassa?
Kävin syksyllä muutaman kuukauden astangajoogan alkeistunneilla. Siellä käytettävä syvähengitys on äänekästä, kurkussatuntuvaa ja katkeamatonta (en nyt sen paremmin osaa kuvailla).

Mulla on nyt jo 37 rv täynnä, synnytys voi periaatteessa tulla milloin vaan ja yhä enemmän huolettaa. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei sitä hommaa pysty etukäteen suunnittelemaan ja täysin hallitsemaan vaikka olis miten treenannut...

Tsemppiä meille kaikille!

 

Kätilö hoki mulle koko ajan et hengitä syvään ja ota rennosti, ei siinä tilanteessa tullu kumpikaan mieleen. Hiukan ku sitä pysty tekemään ni huomas miten paljon se autto, et sellanen kurkku suorana huutaminen ei muuta ku pahenna omaa oloa. Miten se epiduraali muka sitoo sut yhteen asentoon?

 

\

Kätilö hoki mulle koko ajan et hengitä syvään ja ota rennosti, ei siinä tilanteessa tullu kumpikaan mieleen. Hiukan ku sitä pysty tekemään ni huomas miten paljon se autto, et sellanen kurkku suorana huutaminen ei muuta ku pahenna omaa oloa. Miten se epiduraali muka sitoo sut yhteen asentoon?

Letkut selässä ja käden suonessa kaiken muun touhun lisäksi...pitäis kulkee tippatelineen kanssa, jos meinais kulkea...ei välttämättä yhteen asentoon sido,mutta ei siinä kauheesti pääse liikkeelle.

 

Mun ainoa kipulääke oli synnytksessä ilokaasu erittäin hyvä ja poistuu kehosta vaikutus just silloin kun sitä ei hengitä, sopivan verran oli pöllyssä ettei kerenny jännittää eikä tullu edes ajatelleeks mitään hengityksiä...suosittelen ihan älyttömän hyvä kipujen helpottaja ja rentouttaa. Mä pelkäsin ihan hirveesti ilokaasun käyttöä kun olin kuullu siitä huonoja tarinoita ja kokemuksia et tulee oksennus ym... mul ei ollu mitään. Ihan vaan reippaasti sitä hengittelin ponnistusvaiheeseen asti. Olisin halunnu epiduraalin mutta odotin liian pitkään ja onneks odotinkin koska kätilö sanoi mulle että ilokaasu on paras ja epiduraali olis pitkittänyu ponnistusvaihetta mulla se kesti vain 6min. Kiitokset ihanalle kätilölle PHKS.

 

\

\

Kätilö hoki mulle koko ajan et hengitä syvään ja ota rennosti, ei siinä tilanteessa tullu kumpikaan mieleen. Hiukan ku sitä pysty tekemään ni huomas miten paljon se autto, et sellanen kurkku suorana huutaminen ei muuta ku pahenna omaa oloa. Miten se epiduraali muka sitoo sut yhteen asentoon?

Letkut selässä ja käden suonessa kaiken muun touhun lisäksi...pitäis kulkee tippatelineen kanssa, jos meinais kulkea...ei välttämättä yhteen asentoon sido,mutta ei siinä kauheesti pääse liikkeelle.

Kyllä sitä liikumaan pääsee Itte meinasin lähtee kotiin kesken kaiken, kun en olis millään jalsanut ponnistaa enää.

 

\

\

\

Kätilö hoki mulle koko ajan et hengitä syvään ja ota rennosti, ei siinä tilanteessa tullu kumpikaan mieleen. Hiukan ku sitä pysty tekemään ni huomas miten paljon se autto, et sellanen kurkku suorana huutaminen ei muuta ku pahenna omaa oloa. Miten se epiduraali muka sitoo sut yhteen asentoon?

Letkut selässä ja käden suonessa kaiken muun touhun lisäksi...pitäis kulkee tippatelineen kanssa, jos meinais kulkea...ei välttämättä yhteen asentoon sido,mutta ei siinä kauheesti pääse liikkeelle.

Kyllä sitä liikumaan pääsee Itte meinasin lähtee kotiin kesken kaiken, kun en olis millään jalsanut ponnistaa enää.

Kirjoitin vastaukseni kiireessä, joten jatkototeamuksena vielä, että olin kyllä ite niin väsynytkin siinä vaiheessa kun sain epiduraalin, että en jaksanutkaan liikkua. Se epiduraaliletkuhan on hyvin ohut ja pehmeää muovia, joten kun puudutusaine on saatu sisään ruiskulla, niin ei se letku siinä vaiheessa liikkumista haittaa. Mutta kanyyli laitetaan käteen, joten yhteen letkuun on joka tapauksessa "sidottuna" ja se minuakin ajatuksena etukäteen ahdisti.

 

Ja ponnistusvaiheeseen ajattelin seuraavalla kerralla pyytää samaa puudutetta tuonne alapääähän kuin mitä tikkausvaiheessa sumutetaan. Vaikka yleensä sanotaankin ettei sitä tunne kun alapäässsä paikat repeää niin minä ainakin tunsi ja se kävi tosi kipeää!


[/quote]

Olisiko mahdollista että repeämä tuntui siksi kivuliaalta koska haava oli kosketuksissa veteen? Koska kipeäähän käy kun vettä joutuu haavaan...

Itse lilluin avautumisvaiheessa ammeessa mutta synnytin kuivalla maalla ja repeämät sekä episotomia eivät tuntuneet missään.

 

\

Mun ainoa kipulääke oli synnytksessä ilokaasu erittäin hyvä ja poistuu kehosta vaikutus just silloin kun sitä ei hengitä, sopivan verran oli pöllyssä ettei kerenny jännittää eikä tullu edes ajatelleeks mitään hengityksiä...suosittelen ihan älyttömän hyvä kipujen helpottaja ja rentouttaa. Mä pelkäsin ihan hirveesti ilokaasun käyttöä kun olin kuullu siitä huonoja tarinoita ja kokemuksia et tulee oksennus ym... mul ei ollu mitään. Ihan vaan reippaasti sitä hengittelin ponnistusvaiheeseen asti. Olisin halunnu epiduraalin mutta odotin liian pitkään ja onneks odotinkin koska kätilö sanoi mulle että ilokaasu on paras ja epiduraali olis pitkittänyu ponnistusvaihetta mulla se kesti vain 6min. Kiitokset ihanalle kätilölle PHKS.

Itsellä ilokaasu...mutta ponnistus kesti kuitenkin sen suurinpiirtein 3 tuntia