Relatkaa oi niuhot mutsit!

[Mammma]

Rasittaa nää keskustelut joissa kotiäitiyttä ja lastenhoitotapoja sullotaan yhteen ja samaan muotiin. Ei ajatella ollenkaan, että eri tavoin voi päästä yhtä hyvään lopputulokseen. Suurempi vaivannäkö ja ressi ei suinkaan aina ole lapsen parhaaksi vaan jokin relampi tapa hoitaa asiat voi lopulta olla kaikille se paras juttu. Pädetään pitkällä imetyksellä, kotiruoalla, hoidetaan vauvaa kuin suoraan ohjekirjasta, ennen kaikkea puututaan herkästi siihen miten joku toinen asiat tekee jne. Ei yhtään ajatella että se niuhottaminen voi olla huonoksikin tai että olemalla niin niuho ei voita lopulta mitään.

Ite oon kans kokannu hiki hatussa lapsilleni kunnon kotiruokaa, imettäny 13kk josta 5 ollu samanaikaisesti raskaana, hitto puuromaidonkin pumppasin kun koin olevani huono äiti jos teen puuron veteen tai korvikemaitoon (en murehtinut sitä, että olisin muiden silmissä huono äiti mutta kultamussukalleni halusin vain parasta ja itseäni patistin tekemään kaiken mahdollisimman oikein). Ja juu, syötin lapselleni pitkään vain luomua. Esikon kasvettua isommaksi taaperoksi tajusin, ettei sillä, onko hän syönyt ekat 6kk luomua, ole mitään väliä kun nyttemmin syö tuskin mitään ja lähinnä vain sitä mitä itse haluaa. Eli harvemmin sitä mikä olis ravitsevaa tai luomua. Kulmahampaat kun alkoi tulla heitti hän syömästä tyystin. Siinä on luomuäiti polvillaan sullomassa lopulta kurkusta alas ihan mitä vaan kunhan edes jotain syö. Eli se siitä luomusta ja terveellisestä ruokavaliosta. Ja kun nykyään annan ihan mitä vaan puuroa, jos nyt sattuu syömään, niin sillä, teinkö ekat puurot rintamaitoon vai veteen ei oo tosiaan mitään merkitystä. Tyhmää oli pumpata kun myöhemmin kuitenkin tehty vesi puuroon. Lapsen terveyden kannalta asialla ollu tuskin mitään vaikutusta. Sen sijaan minä haaskasin aikaani rintapumpun kanssa touhuamiseen ollakseni täydellinen äiti. Ja ne pumppauksesta arat sinnat, auts.


No, onneksi on nyt 2 lasta ja järki kädessä näissä hommissa. Vaikka niuho täydellisyyteen pyrkivä äiti esikon kohdalla olinkin, en onneksi koskaan sortunut tuomitsemaan muiden tapoja tehdä asioita. Itse vain omalla kohdalla pyrin antamaan lapselleni vain parasta ja itse olin itseni tuomarina. Kuinka naurettavaa lopulta kun nyt tosiaan katsoo asioita erillä tavalla. Taitaakin olla ne kaltaiseni yhden lapsen niuho äidit pääasiassa niitä, jotka just saarnaa siitä, miten kenenkin pitäisi lastaan hoitaa. Jokaisen pitäisi saada useampia lapsia jo pelkästään siitä syystä että näkee kuinka hölmö sitä on joidenkin asioiden suhteen ollut.

 

[Rakkari Ari]

Oppia ikä kaikki=)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Viimeinen lause kruunasi jutun!

 

[Juures Suikale]

Sie ap:kin oikeestaan yritit nyt sulloa muita äitejä ommaan muottiisi.

Antaa toisten olla tarkkoja, ehkä jopa niuhoja äitejä ja toisten taas tehhä rennommin. Jokainen tekkee parhaaksi kattomallaan tavalla ja lastaan rakastaen - kaikki yhtä hyviä ja oikeita tapoja, eikö?

 

[mammma]

Totta rotta Juures Suikale! Sorruin nyt tavallaan samaan. Tarkoitin anyway, että ite oon sen kakkosen myötä huomannu kuinka monessa asiassa voi tehdä tyhjän paljon töitä kun lopputulos on kuitenkin sama. Ne joilla on vain se yksi ei ehkä koskaan tuu asiaa konkreettisesti bonjaamaan ja sillä yhden kokemuksella sitten tuomitaan ja ruoditaan muita. Veikkaan et jäis ruodinnat vähemmälle jos jokainen kävis saman läpi toisen tai useamman kerran ja näkis tekemisensä uudessa valossa. Itse oon ainakin nähnyt. On ollu ihan hyvä oppikoulu.

 

[Juures Suikale]

Hih, mie oon rennon letkee - ehkä jopa laiskaksi voisi kutsua - jo ihan tän rakkaan ykköseni kanssa Ei siis liene lapsimäärästä kiinni.

Ymmärrän kyllä pointtisi, vähemmälläkin hösäämiselläkin lapsen on hyvä olla. Lapsihan siis pärjää, kun vaan saa hellyyttä, rakkautta, turvaa, ruokaa ja puhtautta. Meillä äideillä on sitten lisätarpeita siihen päälle: jonkun tarvii hösätä ja hyysätä, jonkun tarvii ottaa rennosti, jonkun tarvii niuhottaa ja jonkun muuten vaan vouhottaa. Ja valitettavan monen täytyy arvostella toisen tapaa olla ja elää. Että kyllä vaan, relatkaa oi ihan kaikki mutsit =)

 

[whatever]

ei se ole lapsiluvusta kiinni, toki sen yhden kanssa helposti sortuu ylilyönteihin ja neuvolat sun muut imetystuet valitettavasti sitten usein vaan ruokkii koko hommaa, että moni on sitten jossain vaiheessa ihan raato sen yhden vauvanhoidon ja imetyksen kanssa.

 

[Fleur de la Cour]

Kyllä sen niuhouden ja täydellisyyden tavoittelun korjaa myös ikä ja kokemus yhden lapsen äitinä, ei siinä tarvita lisää lapsia, sillä mun kuvitelmat romuttuivat ainakin jo aikoja sitten ja totean lähes kaikesta että hyvin aikein tein, mutta päin mäntyä! Olen vain tällainen yhden lapsen äiti, mistäs sitä mitään tietää, mutta kuitenkin sanoisin että se on se elämä mikä opettaa, ei pelkästään lasten lukumäärä.

 

[fanta]

Luulen, että on kyse kuitenkin enemmän luonne-eroista, jos on tarkka (lue: niuho, jos haluat), niin ei se siihen lopu, että joku sanoo, että älä ole niuho. Toki moni varmaan muuttaa käsityksiään sen mukana, kun lapsi/lapset kasvavat, huomaa, ettei kaikki niin kauhean vakavaa olekaan. Mutta luonnettaan ei varmaan tarvi muuttaa, heitä tarkkojakin tarvitaan =)

 

[piipero86]

yksi tosiasia on kans se että iällä ei ole mitään merkitystä vaan sillä mitä iteltä löytyy sieltä korvien välistä. minä sain ensimmäisen 15 vuotiaana ja oon saanu hoitajilta ja muilta ihmisiltä tosi aljon kehuja että eipä kyllä uskois että niin nuori on tuon pojan kasvattanu ku on niin hyvä käytöksinen. Vaikka tulis 30 vuotiaana raskaaksi niin se ei takaa että olis hyvä äiti.

ja en nyt halua mitenkään itteäni ylistää mutta pointti oli vaan tuo ikäasia ja sanoin itteni elävänä esimerkkinä.

 

[Käpylehmä]

Saman huomion oon tehny ite. Tässä yks mude joka ekan kohdalla yritti olla täydellinen, teki kaikki asiat suositusten mukaan, otti pulttia jos joku arvosteli huonoksi ratkaisuksi sitä suositusten mukaan tehtyä juttua (olinhan tehnyt parhaani kullannuppuni eteen) ja olin kärkäs arvostelemaan niitä jotka eivät suosituksia totelleet. :ashamed: Toinen lapsi sitten näytti piut paut kaikille suosituksille ja tein kaikkeni että saan arjen edes jotenkin sujumaan, muiden arviointi muuttui kannustukseksi pärjätä arjessa. Nöyryys astui kuvaan.

Eli lyhennettynä ekan kohdalla tiesin kaiken B) , tokan kohdalla olin epävarma , ja nyt kolmannen kohdalla olen ihan hukassa :ashamed: ja kyselen neuvoja muilta.

 

[Mammma]

Hyvä Käpylehmä=)!! En tiiä vastasko tähä nyt toistaiseksi pääasiassa ne joilla ei oo kuin se yksi lapsi. Mutta siis uskon kovasti, että ne joilla on useampi tajuu mitä meinaan ja on varmaan ainakin osittain kokenut asiat samoin. Ja ne joilla ei oo kuin se yksi niin ukon, että tekin tulette vielä tajuamaan mitä tällä todella takoitan jos sattuu, että tulette lisää lapsia saamaan/hankkimaaan.

 

[Mammma]

Lisään, että uskon siis, että lapsimäärällä on väliä siihen, millä tavoin äidinroolia kantaa ja hommat hoitaa. Kyllä siinä moneen asiaan suhtautuu toisin. Esim lapsen itku ei tunnu niin ahdistavalta eikä sairastelut pelota kun tietää miten tehdä. Ei oo epävarmuutta joka saa tekemään asiat aina varmistaen. Kaiken tekee kakkosen jne kohdalla rutiinilla eikä opetellen jne. Tunne on ihan eri kuin ekalla kerralla. Yllätyin itsekin. Piti kokea ennen kuin tajusin mitä muut monilapsiset tarkoitti.