rekkamiesisistä

minä vielä odotan pikkuista, mutta tuleva isä/mieheni on rekkamies, joka onneksi pääsee mukaan neuvolaan, kun siitä työnantajan kanssa sopii. Mieheni tekee neljää eri reittiä joitten pituudet vaihtelevat n. 9h-16h. vapaa viikonloppuina tekee vielä portsarin hommia vastapainoksi työlleen.
Tietysti hän hankkii rahan kotiin, koska molemmat ovat päättäneet, että jään kotiin hoitamaan lastamme ja että nyt saan sisustettua asuntomme ennen kuin vauva maailmaan tulee. Tosin en kyllä 5 tuntia kauempaa miestä jaksaisi katsoa, kun on niin levoton jos ei pääse tekemään mitään ihan älytön energiapakkaus se on.
Suhteemme toimii näin loistavasti ja molemmat onnellisia. Miehen työskentelyä katsomme tarkemmin sitten, kun vauva maailmassa.... mutta sitä ennen homma jatkuu näin

 

Löysin tämän ketjun ku selailin, että mihinkäs sitä on tullut aikoinaan kirjoiteltua.

Mitens teillä muilla nykyään homma menee? Onko tullut kauheaa polemiikkia vai onko selvitty omillaan? Meillä menee edelleen samaa tasaisen tappavaa tahtia. Ukko on töissä sen minkä jaksaa ja mie samalla teen omat työni ja hoidan kodin ja lapsen.

Joku sanoi, että olemme varmaan korvaamattomia miehillemme. Sanoisin, että näin on. Ei minun mies ehi pahemmin kaupassa käymään tai edes miettimään, että mitä sieltä tarvii. Mie käyn aina meillä kaupassa, mikä joskus on lystiä ku on kiukutteleva kaksivuotias ja kolme kauppakassia täynnä ja vain kaksi kättä. Ja kun poika juoksentelee mihin sattuu, niin on siinä naurussa pitelemistä ku ihmiset katsoo säälivästi, että mikäköhän yksinhuoltaja tuokin on.

En miekään jaksaisi kyllä katsoa ukkoani joka ilta. On mukava olla välistä yksin kotona. Ja sitä helpottaa vielä oma työ ku on kolmessa vuorossa, niin välistä saa olla aamun rauhassa, välistä illan. Ainoa mikä on joskus tympeää, on se, että itse ei saa nukkua yövuoron jälkeen ku 6h, kun pitää jo lapsi hakea hoidosta vaikka oisi toinen yö perään.

Mutta hyvin siis meillä pyyhkii ja se yhteinen aika tulee sitten kun on tullakseen. Kyllä mulla on hyvä mies vaikka rekkamies onkin.

 

Haluan myös kertoa oman tarinani tänne

Meillä isi on kuljetusyrittäjä eli ajaa rekkaa.. Yleensä meil on niin että mies lähtee joko sunnuntai-iltana tai maanantai-aamuna ja palaa sitten perjantaina kotiin. Meillä on 2,5 vuotias tyttö ja toinen tulossa La 31.12..Rankkaa on välillä ollut kun on saanut yksin hoitaa kaikki asiat vielä oman työn päälle..Korvaamattomiahan me taidetaan olla juu varmasti..Mutta toisaalta turhaan valittaa kun ottaessani tiesin mitä tuleman pitää kun on lapsia ja oma piha ja se koira Olis mukava jutella enemmänkin..Oletteko mistä päin te muut??Itse olen täältä päijät-hämeestä..
Tuosta yhteisestä ajasta vielä että kyllä meillä on sitten eläkepäivillä aikaa ottaa toisiamme kunnolla kiinni ja aikaa halia sängyssä koko päivä!!! :heart:

 

Minun avomies ja lapsemme (6kk) isä ajaa myös rekkaa/kuorma-autoa joka päivä vähintään sen 12h/pvä,usein tyttö on jo nukkumassa kun isä tulee töistä ja aamulla myös vielä useimmiten nukkuu kun lähtee töihin eli viikolla näkee lastamme aika harvoin.Ja jos tyttö sattuu vielä hereillä olemaan isän tullessa kotiin on hän niin väsynyt ettei jaksa paljon sen kanssa vehdata ja ymmärtäähän sen..Mutta sitten kun on vapaalla esim joskus viikonloppuisin niin sillon pyhitetään se aika ihan perheelle ja ollaan ihan vaan porukalla,käydään jommankumman vanhemmilla syömässä tai muuta sellaista.Mieheni on työstään huolimatta todella hyvä ja rakastava isä ja avomies,ja on luvannut ottaa tytön isompana mukaan ajoon aina välillä jos vaan mielenkiintoa riittää =)

Mielestäni meillä menee suhteessa tosi hyvin,ja oikeastaan minulle sopii tällainen järjestely ihan hyvin koska tykkään olla myös itsekseni ja olen tässä 4 vuoden aikana jo tottunut miehen työn luonteeseen ja siihen että töihin lähtiessä ei aina tiedä monelta pääsee kotia.Eipä pääse kyllästymään toiseen
B)

Välillä on tietenkin vähän turhauttavaa kun kotona on paljon hommaa ja on koira joka vaatii paljon tekemista ja liikuntaa ym mutta kyllä tästä arjesta on aina selvitty ja joka päivä kun tekee vähän kotihommia niin ei sitten kerry kaikki yhteen kasaan.Ja voin sanoa että ei se miehellekään helppoa ole tuollainen työ ja ainainen poissaolo mutta minunkaan mies ei ole eläissään muuta työtä tehnyt ja jostainhan ne pennit on revittävä,senverran kallista tää elämä tahtoo olla kaikkine talolainoineen.

Tsemppiä vaan meille kaikille rekkamiehen vaimoille,maailman rakkaimpia ne on kaikesta huolimatta :heart:

yrittäjän vaimo: Minä olen täältä savosta

 

mie vaikutan täällä pohjois-pohjanmaalla oulun lähistöllä.

Nyt on mieheni sitten kuukauden kotona. Saa nähä miten sitä jaksaa kattoa, ku ei varmaan ikinä olla oltu sitten niin paljon yhdessä. Onneksi mie kuitenki olen normaalisti töissä. Saa isäkin viettää lapsen kanssa aikaa oikein kunnolla. Ei varmaan ole ollut ku kaks päivää korkeintaan pojan kanssa sen eläessä ja poika on kuitenki jo 2v

Meillä on kanssa kaikki talolainat maksettavana ja eläminenkin maksaa, joten miehen on pakko painaa pitkää päivää. Palkka kun tulee tehtyjen tuntien mukaan. Mitään takuupalkkaa ei ole. Joten sitä kärvistellään niillä tuloilla mitä on ja isommasta palkasta koitetaan sitten saada jotain sivuun niitä pienempipalkkaisia kuukausia varten.

Meillä on pikkumies nyt ihan täysin isänsä poika. Mie en kelpaa yhtään mihinkään silloin kun mies on kotona. Vaan eipä se minua haittaa. Ihan kiva, että roikkuu välissä jossakussa toisessakin ku vaan aina äitissä.

Miten teillä on omaa aikaa? Mulla sitä ei ole oikeastaan ikinä. Ja toisaalta ku olis mahdollista sitä saada ku mies on kotona, niin sitten ei oikein malta lähteä mihinkään ku haluaisi olla miehenkin kanssa joskus.

Aika koettelevia on nämä tälläiset suhteet. Niissä joko pysytään tai lähdetään. Uskon, että kovin moni ei varmaan ottaisi rekkamiestä miehekseen jos ei olisi ottanut jo aikoja sitten ja tottunut. Lapsen tehdessäänki sen jo tiesi, mitä tämä tulee olemaan. Mutta en mie tätä kyllä heti vaihtais poiskaan. =)

 

Minun oma aika sijoittuu tytön nukkumisrytmin mukaan,eli aamupäivällä kun nukkuu parin tunnin unet ja sit pitemmät iltapäiväunet.Sinä aikana säästä riippuen käydään lenkillä vaunuilla tai sit jos nukkuu sisällä niin teen jotain omia hommia.Joskus jos mies tulee suht ajoissa töistä niin käyn vielä koiran kanssa kaksistaan iltalenkillä.Mummotkin aina välillä hoitavat kyllä mielellään tyttöä ja silloin pääsen käymään ihan ítekseni jossain.Minulla on kans vähän sitä"ongelmaa"että kun mies ois kotona koko päivän ja pääsisin liikkeelle yksin niin en malta vaikka kyllähän mieskin välillä käy tapaamassa kavereitaan kun on vapaalla..

Onneksi minäkin jo tottunut tälläiseen elämään,en usko että sellanen tottumaton jaksais kovin pitkään näin epäsäännöllistä miestä =) Ja sit sellaset naispuoliset tutut joiden miehet tekee tyyliin 8-16 työtä niin jaksavat aina päivitellä että miten minä jaksan ja eikö kyllästytä koskaan tms.Ja sit niiden pitää aina näyttää miten heidän ukot viettää säännöllistä elämää ja ovat paljon lasten kanssa..Ihan kuin minun mies ois jotenkin huonompi isä työnsä takia! Ja kun minä olen jo tottunut mikä on tärkeintä niin en kyllä jaksaiskaan katella miestä kotona niin paljon kun nää 8-16 vaimot B) Väillä tuntuu että pitää olla näille naisille aina puolustamssa että kyllä se mies ois mielellään enempi kotona mutta kun se nyt on kerta tuollaisen ammatinvalinnan tehnyt...Eli tätä elämää ei ymmärrä muut kuin ne jotka ovat rekkamiehen kanssa eläneet!

 

Mie olen ihan samaa mieltä, että ne ei ymmärrä, jotka eivät itse elä rekkamiehen vaimoina. Tämä on haastavaa, mutta toisaalta myös antoisaa. On mullekin ihmetelty, että miten mie jaksan ja eikö ole inhottavaa ku ei ole mies kotona oikeastaan ollenkaan. Hyvin jaksan ja ei ole inhottavaa. Pojan kanssa on paljon enemmän ku harvoin näkee ja muutenki se aika mitä sitten yhdessä ollaan on mukavampaa ku arki ei ole koko ajan päällä. Kyllähän se vähän luksusta on ku mies on vaikka pari- kolme päivää peräkkäin kotona.

Mulla ei ole sukulaisia pahemmin lähellä, joten en saa ketään hoitamaan hetkeksi poikaa. Äiti tulee mielellään ku vaan ajoissa pyydän ja yleensä hän on täällä silloin ku mulla on töitä juhlapyhinä. Silloin päiväkoti on kerta kiinni. Mutta kyllä sitä omaa aikaa varmasti saa sitten ku lapsi kasvaa vähän.

 

hei!!!!!Loistavaa mitä mä löysinkään aivan ihanaa kun on näin paljon meitä...Meillä kans isukki ns.aina tien päällä no käyhän se välillä nukkumas ja on joskus oikeen vapaa päiväkinmeil o poika 1,8kk ja tyttö 3kk.on ollu nyt nää 3kk aika rankkaa.varsinki nukkumaan menot on sellasia et niitä jännittää jo etukäteen ...

Meillä ei oo ees nettiä et saisin iltasin jakkaa fiiliksiä,siksi mä miestäni pommitanki kaikilla tunnekuohuillani

nyt ois kesäloma alkamas kuun lopus mut joha se 2vk o jo sopinu toisia duuneja,uskomaton :headwall: ...... no jännä nähä miten tullaan toimeen ku 2vk saman katon alla...

oikeen paljon voimia kaikille ja hyvää loppu kesää...on hienoa että voi löytää tukea täältä :hug:

 

meillä mies tekee 10-18 tuntia päivässä. jos saattaa tulla kotia ajoissa niin on niin väsyny ettei jaksa mitää tehdä ja valittaa joka päivä päänsärkyä :'( meillä ei koskaan yhteistä aikaa ja tyttäremme näkee todella vähän isäänsä. harmittaa. ja toista lasta yritämme. samalla yrittää etsiä toista työtä niin olisi enemmän aikaa perheen kesken

 

Me tuumattiin tai oikeastaan mie, että ei yhtään enempää lapsia ennen kuin eka on isompi. On nyt 2v. Itte tykkään olla töissä ku on se oma juttu. En jaksais olla kotona yhden leikki-ikäisen ja vauvan kanssa. Mulle riitti se 11kk, mitä esikoisesta olin. Tuntuu, että silloin elämä pyöri liikaa miehen työn ympärillä. Miten se on töissä ja miten menot suunnitellaan ja aina piti joustaa omista menoista. Nyt tuntuu, että on paljon tasapuolisempaa ja itsekin on tyytyväinen, vaikka mies olisikin sen 30h töissä, ku itsekin käy, niin kuluu aika huomattavasti mukavammin. Eikä toisaalta vaadi toiselta liikaa ku se tulee kotia ja vaan haluaa olla ja levätä. Vaikeaahaan se on sovittaa menot yhteen. Niistä sitten tingitään mitkä eivät ole tärkeitä ja katsotaan, että molemmat pääsevät myös yksin, ilman lastakin liikenteeseen. Vanhempien oma yhteinen aika vaan on todella vaikea järjestää ku ei niitä lapsenlikkoja tosiaankaan pahemmin ole ympärillä.

 

Onhan se kahen pienen lapsen kanssa olla kotona ,meillä isä jo suunnittelee omaa yritystä joten aikaa ei ole tiedossakaan....
Meillä ei ole edes nettiä että pääsisi hetkeksi pois vaan kaikki tosiian pyörii siinä kotona...jotenkin pelottaa yksin lasten kanssa oikein mihinkään lähteekään kun pelottaa et jotain sattuu,heti kun silmänsä kääntää,ni esikoinen jo on puussa tai vastaavaa

Olen kyllä jo haaveillu kun pääsis töihin tai edes opiskelemaan niin sais vähä lomaa,mutta ei sellasta voi ajatella vielä pitkään aikaan...Kyllä vaan taukoa pidetään meidänkin lasten teossa On se vaan yritettävä jaksaa,vaikka välillä on sellasia päiviä että ei kertakaikkiaan ole muuta mielessä kun, että olisipa mies kotona,lasten kanssa oleminen perheenä on paljon helpompaa ,ne on jotenkin kiltimpiäkin..



:hug:

 

Mie en ole "antanut" vielä ukolleni lupaa perustaa omaa firmaan. Jotenki tuntuu, että jos se vielä sen tekisi, niin se asuisi rekassa. Asuuhan se kyllä nytkin suurimmaksi osaksi, mutta... En tiä. Ehkä sitten jos firma alkaa kannattamaan ja siihen ottaa palkollisia, niin oishan se ehkä sitten enemmän kotona. Vaan nyt kun mies on ollut kotona 3vko, alkaa jo tuntumaan, että kyllä se vois töihin jo lähteä. Ei ole enää omaa aikaa lainkaan vaan aina on toinen kotona. Huomaa kyllä, että on jo niin tottunut tähän meän elämään, että toinen jo meinaa alkaa ärsyttämään ku on liikaa kotona. Tiä sitten, kertooko jotain suhteen laadustakin, mutta en vain "osaa" olla toisen kanssa koko ajan ku ei ikinä olla oltukaan koko aikaa yhdessä.

 

Täällä sama homma kun edellisellä eli jos mies joskus vaikka koko vkl kotona niin alkaa sunnuntai-iltana jo tuntua mukavalta ajatus että lähtee aamulla taas töihin =) Eikä kyse ole siitä ettenkö rakastais sitä yli kaiken mutta sitä kun on tottunut tähän elämään ja siihen että joutuu/saa olla enimmän aikaa lapsen ja koiran kanssa keskenään niin sit jos toinen on pitemmän pätkän kotona niin ennenpitkää alkaa ahistaa..Miehelle en uskalla tätä sanoa koska varmasti loukkaantuu,hän itse haluais olla kotona enemmän..

 

Minäkin liityn tänne,oon tässä lueskellut teidän juttujanne ja tuntuu,että samanlaista sitä näköjään on muillakin kun mies ajaa rekkaa! :hug: Meidän isukki tekee yleensä yö työtä,lähtee siinä iltapäivällä noin neljän aikaan ja kotiin tulee sitten aamusella,yleensä tunnin on nukkunut kun me sitten herätään! Toki nuo työpäivät ja ajat vaihtelevat,kuinka on työtä tarjolla,no tiedätte kyllä! Niin omasta yrityksestä,että meidän iskä omistaa puolet tuosta yrityksestä,missä on töissä. Et ei ole ainakaan vielä vähentynyt tai lisääntynyt nuo työt,katsotaan sitten miten käy,kun "saa" yrityksen itselleen!

Sama täällä,jos ukko iltasella on kotona niin koko ajan kyselen,että koska sun pitää lähteä,sitä on vaan tottunut olemaan lasten kanssa kolmisen kotona! Toki kyllä iskää aina odotetaan innolla ja ollaan onnellisia,kun on meidän kanssa edes tunnin päivässä! Tähän on niin tottunut,enkä osaisi edes ajatella,että mies olisi 7-16 töissä,ei hänkään haluaisi,vaikka haluaisikin olla enemmän lasten kanssa!

Kuopus heräsi,jatkan myöhemmin! :heart:

 

Heippa,miekin liityn tänne.Meilläkin toi isäntä ajaa rahtia ja työpäivät on yleensä 15h mutta mahtuu mukaan myös vuoroja jolloin on töissä 2pv ja kotona 2pv mutta noita on enää harvoin.

Meillä on kaksi poikaa ja kummallakin on omat ongelmat ja aina kun on tullut sairaala reissu ni mies on jossain päin suomea niin silloin tuntuu ikävältä ja myö ollaan nyt siirtymässä viljelijöiksi mutta rahtihommia on jatkettava vielä että saapi lainoja maksettua niin ja tekeehän mies vielä vapaa aikana uunejakin joten kotipv on välillä tosi vähissä.

Kyllä se on ihanaa kun mies kotiin tulee ja jakaa arjen perheen kanssa,ikinä ei ole "ahdistanut" kun mies kotona ja pojat on sitten niin isin poikia et äiti joutaa omille asioille silloin ja nautin todella jos mahdollisuus lähteä johonkin.

Onhan tämä tressaavaa,miullakin omat unet tällä hetkellä 3-5h kun kuopuksella on allergioita jotka hankaloittaa nukkumista ja oma kunto oli välillä aika miinuksella.

En valita silti koska olen itsekkin rahtari sydänjuuria myöten ja kova polte on tien päälle mutta ei oikein onnistu ainakaan tällä hetkellä,ehkäpä sitten kun lapset isompia ja jos pikku kolmonen viel saatais niin elämä olisi onnellista,kaikin puolin olen tyytyväinen elämääni ja onnellinen =)

 

Kyllä mieki ukkoani rakastan ja olen onnellinen, mutta siltikin se 3pvä on aika lailla maksimi mitä toista jaksaa katsoa. Ja kun on niin tottunut siihe, että toinen kohta lähtee töihin. Ei jotenkin osaa asennoitua siihen, että toinen onkin kotona. Nyt on kyllä saanut itse liikkua ja mennä ku toinen on ollut kotona. Ja lapsi on ihan riemuissaan ku näkee isäänsä ja nyt äiti ei kelpaa enää mihinkään ku aiemmin oli niin, että isä ei kelvannut mihinkään. Saa nähä sitten, että miten käy ku ukko lähtee takaisin töihin. Voi olla, että pikkumiehellä on kova ikävä iskää. Ja toisaalta taas on jätkällä kiva palata reilun kuukauden tauolta hoitoon. Sinne on jo kysellytkin.

Ja onhan tässä työyhdistelmässä se hyvä puoli, että joskus tulee lapselle jopa 6pvä vapaata hoidosta ku meillä on perättäiset vapaat. Ja kuitenkaan ei yleensä tartte olla ku kolme tai neljä päivää peräkkäin hoidossa. Hyvin harvoin on sattunut, että tarttis olla viittä tai kuutta päivää putkeen hoidossa.

Mulla jäi vähän epäselväksi, että kuinka moni teistä muista on töissä? Jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että aika moni on kuitekin kotona hoitamassa lapsia. Entä onko teitä muita, jotka molemmat teette vuorotyötä?

 

onpas täällä nyt hiljaista... onko puolisot lomalla? On mukava lukea teidän muiden rekkaleskien elämästä. Kiva, ku on muitakin, joilla on tämä sama kohtalo, että mies on, mutta yleensä tien päällä.

Tuli muuten mieleen, että pelkäättekö te ikinä, että ukkonne loukkaantuisi/kuolisi töissä ku nykyään on nuita kaiken maailman hulluja liikenteessä, jotka yrittävät tappaa itsensä rekan keulaan? Itsellä ei tuo asia käy juuri muuten mielessä, ku silloin ku radiosta kuulee, että joku on taas ajanut rekan keulaan. Ja jos se on sattunut sillä suunnalla, missä ukko sillä hetkellä on.

 

pikkuötökkä Mie olen kotiäiti mutta teen samalla lomituksia ja meillä on maatila johon ollaan juuri siirtymässä omistajiksi joten töitä piisaa.

Mies oli jo lomalla ja nyt tekee taas pitkää päivää kun työkaverit on lomalla.

Miulla on tietty pelko onnettomuuksia kohtaan kun itsekkin on rekkaa ajanut niin siellä on kaikenlaisia koheltajia nähny ja kerran yks akka juoks pientareelta suoraan edellä menneen rekan alle ja jälki ei ollut kaunista kun jouduin naisen peittämään ja poliiseja odottamaan,kaksi mein kaveria on nukahtanut rattiin ja ajaneet mettään kumpikin onneksi hengissä vaikka autot meni lunastukseen toinen ei vaan enää ikinä aja rekkaa joten pelko on välillä suurikin,ei varmaan ihan näin kovin pelottais jos ei olis nähny sitä touhua niin läheltä.

 

Juu, ei varmaan ihan niin paljoa pelkää, ku ei ole ikinä tositilannetta nähnyt. Onneksi. Itse olen hoitsu ammatiltani ja jotenkin ymmärrän näitä mielenterveysasiakkaita, mutta siltikään en voi sitä käsittää, että jonkun toisen ihmisen henki vaarannetaan, jotta saataisii itseltä henki pois. Ei vaan mene mulle jakeluun.

On varmaan kovasti hommaa, jos maatilaa siinä vierellä pyörittää. Kuitenkin se työ on siinä kotona, eikä jossain muualla. Työtä ei periaatteessa pääse karkuun muuten kuin lähtemällä kotoa ja se taas ei varmaan ole kovin helppoa jos ei apua ole saatavilla.

Jäin tuossa miettimään, että oiskohan elämä helpompaa jos lapsia olisikin kaksi? Siis, että kun ne on vähän vanhempia, niin ne on seurana toisilleen, eikä äidin tartte olla leikkimässä koko ajan. Meillä kun pikkumies ei oikein ole innostunut yksin leikkimisestä, vaan kaipaa äitiä siihen viereen leikkimään. Joskus vaan niin tympäsee, ku itteä väsyttää ja toinen haluaa leikkimään. SItten on huono omatunto jos ei ole viitsinytkään leikkiä toisen kanssa. Mutta toisaalta kyllä tykkään leikkiäkin toisen kanssa. Siinä on jotenkin aitoa olemista lapsen kanssa. No joo, mietin vaan... Onhan siinä toisaalta enemmän hommaa ku tenavia on kaks. Itse olen vallan tyytyväinen vain tähän yhteen lapseen. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa vois harkita sitä toista.

Itse kans olen joskus miettinyt, että vois olla ihan mukavaa työtä tuo rahtarin homma. Minusta ei vaan siihen ikinä ole kokoni puolesta eikä varmaan ajotaitojenkaan. Ja miten ihmeessä käytännössä onnistuisi kaks rahtaria samassa perheessä, jossa lapsia? Varsinkin jos molemmilla on erittäin epäsäännöllinen työ. Tämä kyllä toimii, että toisella on epäsäännöllinen ja toisella säännöllisen epäsäännöllinen kolmivuorotyö.

Juu, pitääpäs alkaa lähteen töihin. Muksaa päivää kaikille ja kirjoitelkaahan kuulumisia joutessanne.

 

Meillä ainakin nuo pojat leikkii keskenään aika hyvin ja isompi kattoo pienemmän perään jos pihalla ollaan ja ite möyryää jossain aidan teossa.

Odotin esikkoa kun jäin rahtihommista pois koska ei oikein olis onnistunu kahden rahtarin elämä maalla lapsen kanssa ja työ matkaa 30km suuntaansa,koska samaa autoa ajettiin siihen asti ja toinen lopetti niin toinen aloitti,oishan sen lapsen voinu aina vauhissa vipata toiselle mutta se olis käyny meistä lapselle kuin itelleenkin liian rankaks.

Sehän se just on että työ tulee vastaan kun oven aukaset ja sitä vaan miettii et miten kerkee kaiken tekemään ja tuo kuopus kun on ollut paljon sairaalassa niin silloin etenkin meinaa tressi iskeä mutta onneks miehen vanhemmat pyörittää tilaa mein kanssa vielä tällä hetkellä.Lomittajaa on vaikea saada tänne tilalle.

 

Tuota just mietinki, että jos ajelee samaa autoa, niin lapsi lennosta vaihtoon. Ja nukkumiset vois olla mielenkiintoista. Ja missä vaiheessa vie ja hakee lapsen päiväkodista. No, onneksi ei sinun tartte sitä just nyt miettiä.

Minusta ei olis ikinä tekemään töitä kotona. Itte tunnen tarvitsevani sen tilan, että saan käydä kodin ulkopuolella töissä. Jaksaa sitten paremmin kotona muksun kanssa. Ens viikolla loppuu lapsen lomakin ja kivasti yövuoroilla lähdetään hoitoon. Ja hoitopaikkakin on vaihtunut, niin mielenkiintoinen ensi viikko tulee. Mutta onneksi pikkuinen on sopeutuvainen luonne ja varmaan hyvin pärjää uudessa hoidossakin.

 

Terve kaikille!!

Tulee oltua tosi vähän tääl netissä nykyään kun tuntuu ettei kerkii mitää työpäivän jälkeen. Käyn kaksivuorotyössä keittiöllä..Ja vapaapäivät menee sitten puuhastellessa tässä kotosalla tytön ja kasvavan mahan kanssa Joku täällä puheli onnettomuuksista..en nyt muista kuka,mutta itse en pelkää että miehelleni sattuisi jotain..Se jos sattuu niin se sattuu..sitä ei tekemättömäksi enää saa..en tiiä olenko tuossa asiassa kylmä, mutta jos joku ajaisi mieheni rekkaa päin,sille ei mitään enää voisi tehdä..Tuli mieleeni että pitäisikö meitin perustaa jokin yhteisö??Siellä voisi "jutella" ja tutustua paremmin...????

 

ei lainkaan huono idea se yhteisö. Joku muu vaan saa sen perustaa, ku mie en osaa.

Mie olen samaa mieltä tuosta, että se onnettomuus sattuu jos on sattuakseen, ihan niin kuin yleensäkin elämässä. Turha murehtia niitä kauheasti etukäteen. Ne vaan käy aina silloin tällöin mielessä ku ukko ei vastaa puhelimeen ja on jokin onnettomuus sattunut sillä suunnalla missä se on.

Tänään sai ukko ajokortin takaisin ja ens ke lähtee sitten töihin. Palautuu elämäkin normaaliksi taas omine rutiineineen ku ne nyt olleet ihan sekaisin. Paitsi, että mulla on ollut helppo käydä töissä ku ei ole tarvinnut lasta kuskata samalla ja on saanut yövuorojen jälkeen nukkua kunnolla ku toinen on lasta katsonut.

 

Onpas täällä taas hiljaista... :attn:

Kyselenpäs sitten taas vähän... Elikäs minkä ikäisiä te olette? Mie olen 25v, ukko täyttää 25 lokakuussa ja pikkumies on tosiaan 2v3kk. Ukon kanssa yksissä olemme olleet kohta kahdeksan vuotta. Niistä kohta neljä naimisissa.

Millaiset päivät teillä on? Mistä se yleensä koostuu? Meillä vaihtelee tietysti, mikä vuoro on kyseessä, mutta ulkoilua on se kerta päivässä yleensä paitsi talvella. Vapaapäivinä yleensä kahdesti ulkona. Kotona yleensä viihdytään, joskus harvoin jaksaa kylästellä. Onneksi kaverit sen ymmärtää. Omat rutiinit on aika tavalliset ja arkea helpottavat.

 

Meidän iskää on kiinnostanut isot autot jo kuutisen vuotta, tähän asti bussikuskina mutta syksyllä hänen olis tarkoitus aloittaa turverekan ajo. Se tietää lisää rahaa MUTTA ei ainakaan yhtään enempää aikaa perheen kanssa kuin ennenkään. Mä oon ollut muksujen syntymästä asti "yksinhuoltaja", edustanut perhejuhlissa lasten kanssa, hoitanut huushollin ja muksut kun mies on tehnyt yli 12 tuntista päivää ja yöpnyt toisella paikkakunnalla. Joskus sitä vaan toivoo, et kunpa hän löytäis "normaalin työn" ja mun ei tarvis enää miettii et onko meillä kotona jotenkin paha olla kun halutaan viettää enemmän aikaa töissä kuin kotona, perheen parissa. Perheen yhteistä aikaa ei voi rahalla korvata... Arkivapailla vaan ollaan kotona kun isi kerää voimia seuraavaan työpäivään...