Reilun vuoden ikäinen lapsi, pitääkö kaikkiin itkuihin/kitinöihin reagoida?

[vieras]

Minulla siis tuon ikäinen poika, ja yksi kaveri sanoi että tämä minun poika on kovempi "kitisemään" kuin mitä hänen poikansa aikoinaan oli. Ja että minä olen ehdollistanut lapsen käyttäytymään noin, että lapsi tietää saavansa aina tuolla tavalla äidin huomion. Ja että esim. illallakin kun olen laittanut lapsen jo nukkumaan ja lapsi herää, pienimmästä kitinästä tai itkusta ei pitäisi mennä lasta uudelleen nukuttamaan, että kyllä lapsi siihen sitten tottuu ja alkaa nukahtamaan yksin ilman äidin apua. Omasta mielestäni en ihan pienimmästä inahduksesta mene, ja tiedän että itku vaan yltyy jos en siihen reagoi. Mutta kaverin mielestä pitäisi ilmeisesti antaa itkeä yksin sen minkä itkee, sitten lapsi väsyy ja nukahtaa.

Sekavasti kirjoitettu kun tämän tässä nopeasti rustaan, tiedän Mutta kumpi on oikeassa, minä vai minun kaveri, pitääkö tuon ikäisen kaikkiin itkuihin ja "kitinöihin" reagoida?

 

[endie]

itse tunnet sen oman lapsesi parhaiten ,luotat siihen.
mä tunnistan kyllä omani itkut suht hyvin ja sen mukaan menen joko kiireellä tai vähemmän kiireellä.
menemättä/ vastaamatta en jätä kummiskaan .

 

[kielletty]

Itse parhaiten tiedät. Monesti "turhaan" rutinaan auttaa kun katsot silmiin ja juttelet. Huomionhakua. Turhautumista. Kyllästymistä. Kysy vaikka mitä "keijo" tahtoo.

 

[mama]

Mulla myös melko tuonikäinen poika,jonka kitinöihin olen vastannut alusta saakka ja nyt vielä oma ja naapureiden mukavuuden vuoksi

 

[kaisa]

Teet niinkuin itse parhaaksi näet. Itse en reagoi heti. Kuuntelen mikä on itkun aihe. Sit reagoin heti jos kuulen että lapsi on satuttanut itseään, pelkää jotain tms. Ihan riippuen tilanteesta. Esim jos näen et meidän 7kk ikäinen leikkii ja sit hermostuu jollekki lelulle, ku se ei tottele tai ei yllä ottamaan jotain esinettä.. en reagoi automaattisesti heti, vaan vähän seurailen mihin tilanne johtaa tai sanon lapselle jotain, mut en mene automaattisesti auttamaan lasta.
Uni-itkuun reagoin yleensä heti, koska tiedän että jos siihen ei reagoi lapsi valpastuu ja herää

 

[Alaston lohikäärme]

No mulla on kyllä tyttö, mut jos herää itkuisena uniltaan, ni aina vastaan heti hänen tarpeeseensa.
Päivisin en joka vinkaisuun reagoi, kyllä sen oppii kuulemaan, koska on oikeesti kitinän tarvetta. Meillä ei silti muuten kauheesti kitise kuin väsyneenä (tai jos äiti yrittää käydä netissä).

 

[niin]

Jos johonkin on opettanut niin vaikea sitä on sitten lähteä jälkikäteen karsimaan koska reilua ei ole toista itkettää turhaan eikä ymmärrä miksi äitin käytös yhtäkkiä muuttuu. Jatka siis linjaasi jonka olet valinnut. Mutta ehkä toimit toisin seuraavan kanssa ehkä et. Itse olen vahvasti sitä mieltä että vanhemmat opettaa kyllä lapset marisijoiksi, siis nimenomaan tuollaiset 1-6-vuotiaat käyttäytyy riippuen siitä miten vanhemmat on heihin reagoineet. Huomaa hyvin esim. siitä kun osa ihmisistä paapoo ja paapoo lasta jolle sattuu esim. kompastuminen, osa ei huomioi mitenkään ellei lapsi ala itkeä. Pidempään kun on seurannut tällaisten erilaisten perheiden ja lasten kehityskaarta niin kyllä huomaa että näistä ei paapotuista on tullut reippaita, jotka ei murehdi pikkuhaavereita mutta kaipaa syliä sitten kun oikeasti sattuu ja sitten nämä toiset taas itkee ja parkuu kaikesta, ehkä säälin ja huomionhakuisesti.

 

[Silmukka-]

Kyllä minusta pitää reagoida mutta ei välttämättä joka tilanteessa lässyttää ja paapoa vaan lapsen oikutteluun tai kitinään voi suhtautua reippaasti ja vähän ojentaenkin.

Enkä nyt tarkoita mitään natsimeininkiä vaan ihan sellaista rentoa otetta että lapsikin tajuaa ettei aina ja kaikesta tarvitse inistä kun äitikään ei sellaiseen lähde mukaan.

 

[sondersson]

kyllä mun mielestä pitää. Kun eihän pieni vielä osaa kommunikoida oikein muutenkaan. Vertaa isompaan lapseen, joka osaa jo puhua. Jätätkö vastaamatta kun lapsi puhuu sulle?

 

[vieras]

Meillä reagoidaan aina lapsen itkuun ja kitinään. Lapset 2v ja 4v.