Reilua, eikö totta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ärh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ärh

Vieras
Kun mies teki osuutensa suvun jatkamisesta eli pani mut paksuksi niin sittenhän se onkin loppu mun juttu. Eli lasten hoito kotona, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat, joulujuhlat, kodin juhlat.... KAIKKIKAIKKIKAIKKIKAIKKI!!!! Jos jotain kivaa on, vaikka miesten kavereilla joku juhla, jonne voi lapsen tai pari ottaa mukaan, niin sinne voi kyllä ottaa. Katsokaas kun siellä ei tartte niin perään katsoa kun porukalla vaan istutaan ja juodaan kahvia ja syötetään muksuille karkkia niin ovat tyytyväisiä. Tuollaisen suuren teon jälkeen voikin taas hyvillä mielin siirtää vastuun ädille. Voi PRKL sanon minä.

Jos minä en kävisi vanhempainiltoja, neuvoloita, ym. niin sitten siellä ei kävisi kukaan. Minä huolehdin rokotukset, koulun lappujen allekirjoitukset, rahat pastilleihin, uuden ajan varaamisen hammaslääkäriin. Ja jos heitän nuo pois ja odotan että mies tekee, ei tapahdu varmaan MITÄÄN!
 
Kuinka ahkerasti olet kehoittanut miestä hoitamaan asioita? Jos mies luulee, että haluat ottaa vastuun noista asioista.
Meillä minä hoidan nuo lapsiin liittyvät käytännön asiat ihan mielelläni. Mies sitten puolestaan hoitaa esim kodin kunnostukseen liittyvät asiat, suurimman osan laina-asioista jne..
 
katsoppa peiliin, itse olet itsellesi tehnyt karhunpalveluksen ottaessasi perheessä asenteen ja aseman että äiti hoitaa kaikki ja todennäköisesti antanut vielä puolison ymmärtää että hoidat siksi kun hänestä ei ole siihen. Kun ei luota toisen kykyyn hoitaa mitään lasten asioita, on turha edes odottaa että hän omaaloitteisesti niitä yrittäisi hoitaa. sitä saa, mitä tilaa..
 
Ja mitä te sovitte ennen kuin aloitte lapsia tekemään? Mä järkytyn joka kerta kun niin harvat oikeasti keskustelee että miten hommat hoidetaan sitten kun lapsi on syntynyt! Päätetään vaan että joo tehdään lapsi ja keskustelu jää siihen. Haloo!!
 
kyllähän tuo on näkynyt jo ennen lasten hankkimista. ei saamattamuus tule vasta sitten kun lapset syntyy. Kyllä se on jo sieltä kasvatuksesta lähtöisin. Minä tiesin tasan tarkkaan että otin reippaan miehen joka ei jää sormi suuhun joka välissä ja hoitaa osuutensa lasten hoidosta.
 
Meillä sama tilanne, kaikki on mun vastuulla. Meillä kolme lasta ja kyn itsekkin töissä.
Tällä viikolla esim olen juossut kaksi kertaa vanhempainillassa, kaksi kertaa lääkärissä, soittanut hammasläkärille ja neuvolaan, kirjoittanut vaikka mitä lappusia, setvinyt koululaisen kaveri riitoja yms. Tänään menen taas lääkäriin kaikkien kolmen kanssa ja mies lähtee kavereitten kanssa ulos syömään ja juomaan.....
Tän kaiken lisäksi kannnan vastuun auton huolloista,talon pihan hoidosta,laskuista,kauppareissuista,vaatteiden yms. hankinnasta ja miljoonasta muusta mitä tähän arkeen nyt kuuluukin. Mies käy töissä ja kotona syömässä ja nukkumassa.
 
Näin se meilläkin meni. Sitten aloin kolmannen lapsen myötä hiljakseen delegoida miehelle juttuja, neuvolassa käyttämistä, koulujuttuja jne. Nurinaa on tullut mutta vastaukseksi sanon että puolet ja puolet.
 
Mies maksaa laskut, hoitaa autoon liittyvät jutut. En todellakaan ole antanut miehen ymmärtää etteikö hänestä olisi mihinkään lasten hoidossa: Olen jättänyt lapsia hänelle - tullessani takaisin kamala huuto kun lapset eivät olekaan sellaisia että istuvat vaan hiljaa paikallaan kun isi käskee olla hiljaa saadakseen katsoa rauhassa telkkaria. Olen pyytänyt vanhempainiltoihin, joulujuhliin, ym. Vastaus yhtäkaikki sama: Ei kiinnosta!
Ei edes tiedä missä neuvola on taikka hammaslääkäri. Tai hammaslääkärin kyllä tietää - kerran käytti lasta siellä ja tuli takaisin ihan julmetun pahalla päällä kun oli hammaslääkäri jotain kehdannut mainita hampaiden pesusta tai jtn. Ei osaa ottaa ollenkaan rakentavaa palautetta vastaan vaan suuttuu vaan ja kääntää sen puhtaasti negatiiviseksi syyttelyksi, peräätömäksi sellaiseksi. Että näin.
Ja kyllä - kyllä puhuttiin ennen lasten tekoa. Kauniita lauseita kyllä osasi maalata. Ja muuten on ahkera joten ei voinut arvata että lasten suhteen olisikin ihan toisenlainen.
 
No, mäkin yleensä hoidan noi, MUTTA MUSTA SE ON TOSI KIVAA!! Eli, en kyllä jättäisi väliiin oman lapseni jouluhjuhlia tms. Samoin musta on kiva käydä neuvolassa lapsen kanssa. Mua kiinnostaa myös vanhempainillat jne. Joten on ihan järkevää että mä käyn noi =) Mies auttaa kyllä tai siis osallistuu kyllä lasten hoitoon jne. ei kyllä läheskään niin paljon kun minä, mutta pääasia että kaikki on tyytyväisiä.

Keskustelua neuvoisin minäkin tekemään ja jakamaan niitä juttuja, mistä et tykkää hänelle ja niitä mitkä hänestä olis ihan kivoja. Lapsista pitäisi kuitenkin olla iloa eikä aina vaan rasitusta ja vaivaa...
 
[QUOTE="jaa";22002001]Näin se meilläkin meni. Sitten aloin kolmannen lapsen myötä hiljakseen delegoida miehelle juttuja, neuvolassa käyttämistä, koulujuttuja jne. Nurinaa on tullut mutta vastaukseksi sanon että puolet ja puolet.[/QUOTE]

Meillä mies kyllä suostuis menemään noihin, mutta kun ei muista sit hoitaa niitä kun pitäis mennä. Eli asiat jää hoitamatta. Ja koska mikään ei toimi ilman että itse on koko ajan selän takana muistuttamassa ja kyttäämässä että tapahtuuko mitään, niin eipä juuri ole halujakaan antaa miehen tehdä mitään. Laskut jää maksamatta, tai unohtaa kertoa että samaan aikaan on kokous jossain toisella puolella suomea kun lapsen hammaslääkäri. Arvatkaa vaan kuinka monta oharia on tehnyt tässä vuosien varrella.......
 
Kyllä minäkin tykkään käydä joulujuhlissa, neuvolassa ja jopa vanhempainilloissa. Mutta alkaa vaan rassaamaan se että mies elää kuin valmiissa hoitolassa eikä edes yritä tehdä jotain lasten hoidon suhteen.
 
Joskus vois olla tosi hienoa kun vanhempien roolit vaihtuis vaikka viikoks, elokuvatyyliin simsalabim. Meinaan vois olla opettava kokemus, kaikille osapuolille. Sitä kun on toisen pääkoppaa joskus vaikea yrittää ymmärtää jos avoin keskustelu ei ota onnistuakseen.
 
Mun viikko menisi silloin niin että menisin töihin, töiden jälkeen kaupan kautta kotiin. Kotona söisin ja kattelisin töllöä loppuillan tai värkkäisi auton kanssa. Tai tuunaisin jotain varastossa.
Tai menisin töiden jälkeen kavereiden kanssa kahville ja kotiutuisin illalla ja vonkaisin vaimolta. Tai mulla olisi vapaapäivä jolloin nukkusin iltapäivään ja joisin kahvit ja näkisin kavereita. Ja ihmettelisin kun toinen on väsynyt ja kireä ja pahantuulinen ja ja ja ja.... ja jos jäisin lasten kanssa, käskisin niiden olla hiljaa omassa huoneessaan ja jos eivät olisi niin hermostuisin ja kun toinen tulisi kotiin reilun tunnin poissaolon jälkeen, räyhäisin ja häipyisin ulos.
Voisin tulla ja mennä miten haluan, ehkä kerran parissa kuussa suunnittelujen jälkeen voisin olla pari tuntia lasten kanssa. Jip.
 
[QUOTE="blondi";22002329 begin_of_the_skype_highlighting**************22002329******end_of_the_skype_highlighting]Sitä saa mitä tilaa jne.[/QUOTE]

Sitä saa mitä tilaa
Ehkä opin sen mä nyt
Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt
Sitä saa mitää tilaa
Täysin mitoin, kukkupäin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin....
 

Yhteistyössä