Reilu 1v ja "uhma"

Meillä on 1v 2kk ikäinen pieni tyttö, joka on nyt viime aikoina alkanut ihan selvästi kokeilla rajojaan ja uhmaa kaikkia kieltoja. Kiellot kaikuvat kuuroille korville, niillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta, vaikka typykkä ymmärtää kyllä mitä tarkoitetaan. Nauraa vain ja entistä enemmän tekee kaikkea kiellettyä, vaikka komennetaan/ohjataan tekemään jotain muuta. Päiväunien suhteen myös kokeilee rajojaan, pomppii ja hihittelee vain sängyssä, vaikka onkin väsynyt. Onko muilla samanikäisillä vastaavaa "uhmaa" vai onko meillä vain hyvin sinnikäs ja roimasti omaa tahtoa omaava neiti :| Mielelläni myös lukisin kuinka olette toimineet muksujen kanssa, kun on tällainen vaihe päällä

 

meillä 1v tyttö ja kokeilee ajoittain rajojaan. yleensä päiväunien jälkeen kiinnostunut kukkaruukun mullasta ja pari kertaa ehtinyt tunkemaan suun täyteen multaa. olen ottanut tytön syliin ja katsonut silmiin ja sanonut tomerasti "ei!!". tyttö yleensä alkaa nauramaan. ja hetken päästä uudelleen kokeilemassa onnistuisko ruukun kaivaminen.

myös pukeminen ja vaipanvaihto vaatii nokkeluutta meiltä, että onnistuu. kiemurtelee ja kiljuu, mutta yleensä auttaa, kun antaa jotain käteen tai laulaa niin että huomio menee muualle.

laatikon tyhjennykset kuuluu kai asiaan ja sen olen sallinut, kunhan laatikoissa ei mitään lapselle vaarallista..

kova on komentamaan ja tahtoo tahtonsa läpi jos esim pöydällä herkkuja. ymmärtää jo niiden päälle. ja jos ite syön jotain, roikkuu tyttö lahkeessa ja kerjää.

ei sen kummempaa uhmaa vielä, mutta sitä odotellessa. on nimittäin pienestä asti ollut selvillä oma tahto!

tsemppiä!

 

Meillä alkoi pojalla about tossa iässä samanlainen meininki. Sitä vaan kieltää, ja lähinnä fyysisesti hakee pois ja ohjaa toiseen paikkaan, ja sehän ei tehoa ekalla, ei toisella, eikä ehkä kolmannellakaan... mutta sit vaan lujasti että ei mennä sinne, ja täytyy keksiä jotain muuta. Jäähyt sängyssä ovat auttaneet, jos ei mikään muu.

Tossa iässä alkoi myös pään hakkaaminen, lähinnä otsan hakkaaminen olohuoneen mattoon, jos ei mee tahto läpi ja oikein suututtaa. Kauheeta oli ekat kerrat katsoa moista, mutta onneksi muutkin harrastava tätä pään hakkaamista.

 

Mulla on kaksostytöt, jotka alko hulinoimaan noin vuodenvanhoina. Meno on vaan kiintynyt siitä ja nyt ikää heillä on 1,4v.

Heille ei menee mikään EI-komento jakeluun. He vain nauravat ja kikattelevat ja riehunta muuttuu aina vaan rajummaksi, ja sitä tehdään mitä ei saisi tehdä. Sen tytöt myös tietävät mitä ei saa tehdä, sen näkee heidän ilmeistään kun ovat "pahanteossa". Komentaminen on välillä niin hankalaa, kun he vain kikattelevat.
Pahinta mielestäni heidän "tottelemattomuudessaan" on se, että he käyttäytyvät kuin uhmaikäiset. Heittäytyvät makaronina maahan makaamaan, kun haen pois kuralätäköstä ja kiellän sinne menemästä. Eli jalat ei kanna ja maastoudutaan. He ilmeisesti tietävät, että tuollalailla hanttiin laittamalla mulla on vaikeampi ottaa heidät yhtä aikaa syliin. Toisinaan he myös heittäytyvät maahan parkumaan, jos en anna mennä vaikkapa lusikkalaatikolle.

Kiellot kaukuvat kuuroille korville. Mutta ei kai siinä auta kuin jatkaa komentamista =) Muuten nuo täystuhot ottaa hallintaansa koko kämpän ja vallan, apua. Ei vaan itse olen yrittänyt vaikka minkälaisia keinoja, huomion muualle kääntäminen, huomion antaminen, yhdessä puuhastelu, mutta ei se kauan pidä mielenkiintoa yllä. '

 

Tuo sun teksti oli kuin minun suusta!!! Paitsi että meidän tytöillä ikää 1,3v... Kyllä kait tämä kuuluu ikään ja kestettävä on.. Vaikka hammasta purren ja vielä tuplana kaikki! Meillä tytöt oikein villitsee toisiaan kun toinen huomaa että toinen on pahan teossa niin johan kipittää toinen het perässä!

 

Kaksi samanlaista yhtä aikaa! Apuva! :heart:

 

Meillä on kanssa samanlaista... Ulkona oleilu ei kiinnosta nykyään ollenkaan, kitisee jatkuvasti ja pienintäkään kompurointia talvivehkeissä ei kestä, alkaa mieletön huuto. Ihan kiva tehdä pihahommia... |O

Sisällä heittelee tavaroita ja mesoaa, kieltosanat menee kuuroille korville. Ja se ruokailu, HUOH. Yhtä tahtojen taistelua jonka tyttö yleensä voittaa.

Siinä sitten yritä pitää huushollia kunnossa, toinen sotkee samaa tahtia kun itse siivoaa. Ja isäntä töiden jälkeen lähtee harrastamaan ja illalla ihmettelee oletko saanut mitään tänään aikaiseksi. Tuntuu etten enää yksinkertaisesti jaksa... :headwall:

 

Meillä 1v 1kk poika, jolla meno myös aikamoista. Valehtelematta huusi 3 tuntia yksikin päivä, kun ei saanut väännellä hellan nuppeja! Pari kertaa nauraa komennoille, mutta sitten alkaa huutamaan naama punaisena eikä huomiota saa millään muualle. Pukeminen on yhtä tuskaa, samoin vaipanvaihto. Kun joutuu kylvystä pois, huutaa puoli tuntia. Kiipeilee joka paikkaan eikä osaa varoa. Purkaa kaapit ja laatikot, kissan vessa on maailman mielenkiintoisin paikka. Ja muita esimerkkejä riittäis vaikka kuinka.
Mutta osaa hän kaikesta huolimatta olla aivan ihanakin :heart:

 

Kiitos vastauksista!

Ihana huomata, että muillakin on välillä tällaista Tämä kai sitten kuuluu ikään ja ei auta kuin kestää naperon kiukut ja rajojen kokeilut :kieh: Teille, joilla on tuplat, niin oikein paljon tsemppiä arkeen! En edes uskalla kuvitella mitä tämä olisi kahden "uhman" kanssa

 

Joo, niin mäkin sanoin et meillä esikoisella alko uhma jo päälle 1-vuotiaana, mutta toista se on nyt kun neiti on 2v6kk... |O
Reilu 2-vuotiaana alko OIKEE uhma meillä...ja loppua ei näy =)

 

meillä kans 1v2kk ja uhmaa liikkeellä... oli juuri viikon kipee ja silloin piti olla hissukseen ettei saa raivareita ku oli laryngiitti ja korvatulehdus ni meni ihan piippuun ku huusi. nyt ku alkaa toipumaan ni tekis aivan oman mielen mukaan. esim kiipeää sohvalle läpsimään akvaariota (pelkään pahpoin että mäjäyttää sen pian puhki ) syöminen on vaikeetA,nyt kipeenä piti kantaa 8een kerrokseen ja aina rappusten kohdalla sai suuhun lusikallisen. säälittävää kasvatusta mut pakko oli saada syömään... arki pitäs aloittaa taas ja neitokainen protestoi ihan kunnolla.n nyt on ihan uudenlaisia itkuääniäkin kehitellyt, mikä on itseasiassa ihan huvittavaakin...

 

meillä myös kaksostytöillä uhmaa,ikää on 1,9v.Kokeilevat kyllä tosissaan rajojaan..
oonki miettinyt että millainen se uhma sit mahtaa sillon 3-4 v olla kun nyt jo heittäydytään maahan lattiaa hakkaamaan ja ollaan et minä ite!!

Oli niin tutua toi Kiellokin ja Caramellin kirjotus- toinen varmasti aina tekee perässä sen mitä toinen edellä!!!

 

on hulinat meneillään jo ties monetta kuukautta. Poju on nyt 20kk, ja raivari tulee heti jos ei saa tehä mitä itse haluaa. Onneksi sillä ei ole kaksosveljeä
Tosin meillä on se pahentava seikka, että isoveli on 4v, meneillään puuhun/leikkimökin katolle/mihin tahansa korkeaan paikkaan kiipeily, ja pikku-ukkohan haluaa heti perään.... :kieh:
Löysin velikullat viime viikolla yhdessä seisomasta pöydän päältä kädet levällään, kait Supermania leikkimässä...
Kiellot ei auta, ei. Ei huuto, ei nätisti vikittely, ei mikään. Isoveli kyllä tottelee, mutta pikku ei.... :headwall: