V
vierailija
Vieras
Reipasta ramadania ja pitkiä pellavia
Lähi-idän lammaspaimenten kehittämät maailmanuskonnot poikkeavat monista muista laajentumishalunsa takia. Välineeksi on käynyt miekka tai kulttuurillinen tyrkyttäminen. USA:n äärikristityt ovat varoittava esimerkki. Ja katolisen kirkon airueet levittävät edelleen kehitysmaissa oppejaan perhesuunnittelun synnistä. Menneinä vuosisatoina jesuiitat tuhosivat kokonaisten kansakuntien identiteetit.
Se toinen taatelipalmujen alla syntynyt uskonto - islam - taas on tällä hetkellä maailman nopeimmin leviävä uskonto. Euroopassakin muhamettilaisten korkea syntyvyys kohottaa heidän suhteellista osuuttaan väestöstä. Vaikeudeksi muodostunee maallisen, yksilölliseen vapauteen rakentuvan eurooppalaisuuden ja pyhiin teksteihinsä ja pappisvaltaan perustuvan islamin välinen kitka.
Asiaan kannattanee kiinnittää huomiota ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Siirtolaisuutta tarvitaan tulevaisuudessa. Välttämättä. Kansojen kirjo tulee olemaan olennainen osa suomalaistakin katukuvaa. Jos kädet ovat ahkerat, niin ei ole väliä ovatko ne talvenkalpeat vaiko ruskeammat. Mutta olennaista on, että myös maahantulijan olisi oltava suvaitseva. Sitä ei voi vaatia ainoastaan kantaväestöltä.
Natsiliput liehuvat Euroopassa yhä uhkaavammin. Suomessa aatetta harrastaa vain pienehkö porukka nuppinsa palelluttaneita pulipäitä. Mutta ei ole mitään syytä antaa heille sytykkeitä roihuihinsa. Vastakkainasetteluille luodaan maaperää, kun Suomeen tulee lisää ihmisiä joilla - uskontoonsa vedoten - ei ole mitään kiirettä integroitua yhteiskuntaamme. Tästä kaikesta on seurauksena, että myös maahanmuuttajien suuri, sopeutuva ja työtä tekevä enemmistö saa kärsiä. Islamin (arab. alistuminen) vanhoilliset versiot ovat ongelmallisia. Joskus 600 jKr eläneen kamelikuskin elämänarvot ja kirjoitukset eivät välttämättä istu vapaaseen ja demokraattiseen eurooppalaiseen yhteiskuntaan.
En ole kristitty. Erosin kirkosta kun ymmärrykseni kasvoi riittävästi. Mutta on todettava, että meikäläisen kaltaisen epäilijän on paljon helpompi (ja myös turvallisempi) olla asioista ja aatteista hiukkasen eri mieltä tuikitavallisen, lepsun sekä kaiken anteeksiantavan luterilaisuutemme kanssa.
Viisaat tv-paneeleissaan ja tutkijankammioissaan muistavat aina kysyttäessä tähdentää, että islam on suvaitsevaisuuden ja rauhan uskonto. Me tyhmemmät joudumme lukemaan lehdistä vähän toisenlaisia uutisia. Algeriassa on tapettu jo 100 000 kansalaista. Indonesiassa poltettiin jouluna urakalla kristittyjä kirkkoja. Afganistanissa naiset eivät ole edes kunnolla kotieläinten asemassa. Ruotsissa muhamettilaiset isukit tapattavat kunniamurhaajilla länsimaistuneita tyttäriään. Norjan imaamit ovat asettuneet virallisesti naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Kun siirtolaislähtöinen toimittajatyttö meni kysäisemään oppi-isiltään neuvoa ympärileikkauksensa suhteen (piilokamera laukussa), oli herrojen käsky hankkiutua leikeltäväksi. Nauha tuli ulos ajankohtaisohjelmassa. Nyt toimittaja elää maan alla, vieraalla henkilöllisyydellä, murhauhkaa paossa.
Suomessakin puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Oikeastaan se on liturgisena terminä päässyt samalle arvotasolle kuin mitä "demokratia" ja "rauha" edustivat silloin kun äärikommunistit olivat Suomen ainoita "demokraattisia" voimia.
Muoti-ilmiö heijastuu lehdistöönkin. Viime aikoina on yleistynyt ns. ramadan-journalismi - lehtimiestapa jossa osa maahanmuuttajistamme nostetaan jatkuvasti esille jonkinlaisina paremman ja aidomman kulttuurin lähettiläinä.
Myös radikaalit ja aktivistit pitävät islamia trendikkäänä. Naisten tasa-arvon, eläinten oikeuksien ja maailmanrauhan puolustajat kokevat olevansa jollain tavalla samassa rintamassa sellaisen uskon kanssa, joka sallii lampaiden rituaaliteurastamisen, moniavioisuuden, teloittaa homoja - ja jonka kirjoituksiin kuuluu termi "pyhä sota".
Siis kerran vuodessa skeptiset toimittajatkin intoutuvat kuvailemaan elämänläheistä ja lämpimän perhekeskeistä muhamettilaisuutta, joka huipentuu ramadanin päättyessä kauniiseen koko perheen karkkijuhlaan. Voisi tietystikin pyytää hieman enemmän uskonnon perusteisiin kohdistuvaa lähdekritiikkiä.
Suvaitsevaisuus on siis päivän sana. Suvaitsevaisuuden vaatimus vaan on kovin yksipuolinen, jos tietty osa muhamettilaisista ei voi sietää päiväkodeissamme ja kouluissamme vietettäviä, "vääriä arvoja viestiviä" kuusijuhlia. Ja jos Allah viisaudessaan onkin käskenyt naisten kylpeä ainoastaan omissa porukoissaan - ja silloinkin lakana päällä - niin sellaisen seikan ei pitäisi vaikuttaa veroillaan koko show'n kustantavan suomalaisen uimahallivuoroihin.
Tulee väkisin mieleen, että jos suomalainen joutuisi jostakin syystä pakenemaan kotimaastaan hengenmenonsa uhalla, niin tuskin me rupeaisimme ensitöiksemme valittamaan isännille, että näiden kustantamassa lastentarhassa viljellään umpihärmäläiselle mämmikulttuurille vieraita, vastenmielisiä tapoja.
Siirtolaisuus on välttämätöntä Suomen tulevaisuuden kannalta. Mutta pitäisikö meidän pohtia sitä, että löytyisikö vaikkapa Etelä-Amerikasta tai Kaukoidästä sellaisiakin tulijoita, joilla olisi tiettyjä muhamettilaisia maahanmuuttajiamme terveempi suhtautuminen esimerkiksi miehen ja naisen väliseen tasa-arvoon ja sellaiseen häviävän pieneen kulttuurisirpaleeseen kuin tähän suomalaisuuteen.
Me tarvitsemme Suomeen uusia tulijoita. Siis sellaisia, jotka myös sopeutuvat elämänmenoomme. Seinälevytehtaalle on täysin oikeutettua toivoa väkeä jotka ovat työaikanaan kiinnostuneempia mineriiteistä kuin minareeteista.
REIJO MÄKI
Kirjoittaja on turkulainen kirjailija
Lähi-idän lammaspaimenten kehittämät maailmanuskonnot poikkeavat monista muista laajentumishalunsa takia. Välineeksi on käynyt miekka tai kulttuurillinen tyrkyttäminen. USA:n äärikristityt ovat varoittava esimerkki. Ja katolisen kirkon airueet levittävät edelleen kehitysmaissa oppejaan perhesuunnittelun synnistä. Menneinä vuosisatoina jesuiitat tuhosivat kokonaisten kansakuntien identiteetit.
Se toinen taatelipalmujen alla syntynyt uskonto - islam - taas on tällä hetkellä maailman nopeimmin leviävä uskonto. Euroopassakin muhamettilaisten korkea syntyvyys kohottaa heidän suhteellista osuuttaan väestöstä. Vaikeudeksi muodostunee maallisen, yksilölliseen vapauteen rakentuvan eurooppalaisuuden ja pyhiin teksteihinsä ja pappisvaltaan perustuvan islamin välinen kitka.
Asiaan kannattanee kiinnittää huomiota ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Siirtolaisuutta tarvitaan tulevaisuudessa. Välttämättä. Kansojen kirjo tulee olemaan olennainen osa suomalaistakin katukuvaa. Jos kädet ovat ahkerat, niin ei ole väliä ovatko ne talvenkalpeat vaiko ruskeammat. Mutta olennaista on, että myös maahantulijan olisi oltava suvaitseva. Sitä ei voi vaatia ainoastaan kantaväestöltä.
Natsiliput liehuvat Euroopassa yhä uhkaavammin. Suomessa aatetta harrastaa vain pienehkö porukka nuppinsa palelluttaneita pulipäitä. Mutta ei ole mitään syytä antaa heille sytykkeitä roihuihinsa. Vastakkainasetteluille luodaan maaperää, kun Suomeen tulee lisää ihmisiä joilla - uskontoonsa vedoten - ei ole mitään kiirettä integroitua yhteiskuntaamme. Tästä kaikesta on seurauksena, että myös maahanmuuttajien suuri, sopeutuva ja työtä tekevä enemmistö saa kärsiä. Islamin (arab. alistuminen) vanhoilliset versiot ovat ongelmallisia. Joskus 600 jKr eläneen kamelikuskin elämänarvot ja kirjoitukset eivät välttämättä istu vapaaseen ja demokraattiseen eurooppalaiseen yhteiskuntaan.
En ole kristitty. Erosin kirkosta kun ymmärrykseni kasvoi riittävästi. Mutta on todettava, että meikäläisen kaltaisen epäilijän on paljon helpompi (ja myös turvallisempi) olla asioista ja aatteista hiukkasen eri mieltä tuikitavallisen, lepsun sekä kaiken anteeksiantavan luterilaisuutemme kanssa.
Viisaat tv-paneeleissaan ja tutkijankammioissaan muistavat aina kysyttäessä tähdentää, että islam on suvaitsevaisuuden ja rauhan uskonto. Me tyhmemmät joudumme lukemaan lehdistä vähän toisenlaisia uutisia. Algeriassa on tapettu jo 100 000 kansalaista. Indonesiassa poltettiin jouluna urakalla kristittyjä kirkkoja. Afganistanissa naiset eivät ole edes kunnolla kotieläinten asemassa. Ruotsissa muhamettilaiset isukit tapattavat kunniamurhaajilla länsimaistuneita tyttäriään. Norjan imaamit ovat asettuneet virallisesti naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Kun siirtolaislähtöinen toimittajatyttö meni kysäisemään oppi-isiltään neuvoa ympärileikkauksensa suhteen (piilokamera laukussa), oli herrojen käsky hankkiutua leikeltäväksi. Nauha tuli ulos ajankohtaisohjelmassa. Nyt toimittaja elää maan alla, vieraalla henkilöllisyydellä, murhauhkaa paossa.
Suomessakin puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Oikeastaan se on liturgisena terminä päässyt samalle arvotasolle kuin mitä "demokratia" ja "rauha" edustivat silloin kun äärikommunistit olivat Suomen ainoita "demokraattisia" voimia.
Muoti-ilmiö heijastuu lehdistöönkin. Viime aikoina on yleistynyt ns. ramadan-journalismi - lehtimiestapa jossa osa maahanmuuttajistamme nostetaan jatkuvasti esille jonkinlaisina paremman ja aidomman kulttuurin lähettiläinä.
Myös radikaalit ja aktivistit pitävät islamia trendikkäänä. Naisten tasa-arvon, eläinten oikeuksien ja maailmanrauhan puolustajat kokevat olevansa jollain tavalla samassa rintamassa sellaisen uskon kanssa, joka sallii lampaiden rituaaliteurastamisen, moniavioisuuden, teloittaa homoja - ja jonka kirjoituksiin kuuluu termi "pyhä sota".
Siis kerran vuodessa skeptiset toimittajatkin intoutuvat kuvailemaan elämänläheistä ja lämpimän perhekeskeistä muhamettilaisuutta, joka huipentuu ramadanin päättyessä kauniiseen koko perheen karkkijuhlaan. Voisi tietystikin pyytää hieman enemmän uskonnon perusteisiin kohdistuvaa lähdekritiikkiä.
Suvaitsevaisuus on siis päivän sana. Suvaitsevaisuuden vaatimus vaan on kovin yksipuolinen, jos tietty osa muhamettilaisista ei voi sietää päiväkodeissamme ja kouluissamme vietettäviä, "vääriä arvoja viestiviä" kuusijuhlia. Ja jos Allah viisaudessaan onkin käskenyt naisten kylpeä ainoastaan omissa porukoissaan - ja silloinkin lakana päällä - niin sellaisen seikan ei pitäisi vaikuttaa veroillaan koko show'n kustantavan suomalaisen uimahallivuoroihin.
Tulee väkisin mieleen, että jos suomalainen joutuisi jostakin syystä pakenemaan kotimaastaan hengenmenonsa uhalla, niin tuskin me rupeaisimme ensitöiksemme valittamaan isännille, että näiden kustantamassa lastentarhassa viljellään umpihärmäläiselle mämmikulttuurille vieraita, vastenmielisiä tapoja.
Siirtolaisuus on välttämätöntä Suomen tulevaisuuden kannalta. Mutta pitäisikö meidän pohtia sitä, että löytyisikö vaikkapa Etelä-Amerikasta tai Kaukoidästä sellaisiakin tulijoita, joilla olisi tiettyjä muhamettilaisia maahanmuuttajiamme terveempi suhtautuminen esimerkiksi miehen ja naisen väliseen tasa-arvoon ja sellaiseen häviävän pieneen kulttuurisirpaleeseen kuin tähän suomalaisuuteen.
Me tarvitsemme Suomeen uusia tulijoita. Siis sellaisia, jotka myös sopeutuvat elämänmenoomme. Seinälevytehtaalle on täysin oikeutettua toivoa väkeä jotka ovat työaikanaan kiinnostuneempia mineriiteistä kuin minareeteista.
REIJO MÄKI
Kirjoittaja on turkulainen kirjailija
