Rectocele - kohtalotovereita?

[Maatuska83]

Synnytin esikoiseni 9/2007, alle vuosi sitten, ja sain pitkän synnytyksen palkaksi peräsuolen laskeuman eli rectocelen. Muuten olen toipunut hyvin.

Henkisesti tämä on vaan ollut aika rankkaa, kun KELLÄÄN tuoreella äidillä jonka kanssa olen jutellut ei ole ollut tätä vaivaa... kaikki vaan kehuu toipuneensa synnytyksestä nopeasti, korkeintaan ollut hetken pientä virtsan karkailua. Tuntuu, että olen ainoa äiti maailmassa, joka sai lapsen lisäksi elinikäisen vaivan Vai eikö muut vaan uskalla puhua?

Rakastan vauvaani yli kaiken, hän on kaiken lisäksi pitkän odotuksen tulos -IVF lapsi. Olen vaan niin kamalan vihainen itselleni, etten vaatinut sektioita... *huoh*

Olisi mukava jutella muiden peräsuolen laskeumasta kärsivien kanssa, jos teitä on. Minä olen vielä sen verran nuorikin, 24-vuotias.

Tiedän, että tämän voi korjata leikkauksella sitten kun lapsiluku on täynnä, mutta haluaisin vielä monta lasta...

 

[Tylsä pistin]

Onhan meitä :hug:
Uskoisin, että tämä on aikasta arka aihe monellekin, joten siksipä tästä vaivasta harvemmin saa lukea näiltä tms palstoilta.
Itsekin olen useampaan kertaan yrittänyt jutustella aiheesta mm täällä, mutta aika vähäistä on ollut vastailu. Ja nyt varsinkin (jos oikein muistan) kun on tälle osiolle, äitien terveys, tullut tämä kirjautumispakko, niin vielä harvempi haluaa aiheesta jutella

Mutta siis minun tarina;
Neljä vuotta sitten olin 28v ja kolmen lapsen äiti kun minulla todettiin rectosele ja suht iso sellainen. Todennäköisesti se oli tullut jo tokan lapsen jälkeen mutta oli ollut suht oireeton.
Olisin päässyt heti piakkoin leikattavaksi,jos olisin ollut varma, että lapset ovat tässä.

Minulle oli vastikään laitettu 5v kierukka ja ajatus oli, että sitten 5v:n päästä kun kierukka poistetaan niin yritetään lasta tai sitten meidän lapset ois tässä, mutta päätös tehtäis vasta sitten.
Uusi tilanne ja tieto rectoselestä sai minut todella hämilleen. Ajattelin, että täytyykö meidän nyt sitten alkaa yrittämällä yrittämään sitä vauvaa vaikkei minulla ollut minkäänlaista vauvakuumetta eikä muutenkaan työni (yrittäjä) vuoksi ollut mitenkään hyvä hetki.

Lääkärini oli tosi ihana ja hän sanoi, että jos vain henkisesti kestän tätä hieman erilaista vessassakäyntiä niin mitään estettä ei ole vaikka oottaisimmekin tuon 5v ja jos taas muuttaisin mieleni ja tahtoisinkin mahd pian leikkaukseen, niin soittaisin vain osastolle ja siitä homma etenisi.

Minäpä olinkin sitten niitä harvoja joille hormonikierukka ei käynytkään ja se poistettiin jo vuoden päästä.
Ajattelimme, että tulkoon vauva jos tullakseen, emme yrittäneet mutta emme estelleetkään.
Tulin raskaaksi ja pelko tulevasta synnytyksestä sai minut pelkäämään välillä aivan niin, että valvoin öitä.
Kukaan äitipolillakaan ei osannut kertoa minulle mitään yhtälöstä rectosele ja synnytys, eikä kyllä täältäkään mitään apua kyselyilleen saanut.
Mutta eipä tullut suunniteltua poliklinikka synnytystä vaan kaikki kääntyi hetkessä kauhuksi vauvan sydänäänten heiketessä ja eteen tuli pelkäämäni hätäsectio.
Vauva syntyi onneksi hyväkuntoisena 9pisteen vauvana ja minäkin toivuin tosi hyvin.
Rectosele tosin on nyt huomattavasti isompi ja nyt käyn itseni kanssa kamppailua siitä, että onko lapset tässä ja lähden leikkaukseen vai vieläkö uskaltaisin...
Olen kyllä sopeutunut taas tähänkin tilanteeseen enkä nyt voi sanoa, että tämä nyt suuremmin elämääni haittaisi.

Olisi todellakin kiva kuulla varsinkin äideistä, joilla todettu rectosele ja sen jälkeen on vielä alateitse synnyttänyt.
Itse kun pelkään, että seuraava kerta jos vielä tulee niin peräsuoleni tulee varmaan etupuolelta ulos tai jotain ihan hirveää :ashamed:
Vieläköhän uskaltaisin :/

 

[Maatuska83]

Ei tietenkään ole kivaa, että kellään on tällaista vaivaa, mutta silti ihana kuulla etten ole yksin!!!

Mulle on jotenkin tullut tästä sellainen inhottava päähänpinttymä, aina kun kuulen jonkun synnyttäneen/ tapaan jonkun juuri synnyttäneen ajattelen, että onkohän hänelle tullut mitään vaurioita? Yleensä äidit on kuitenkin niin hyvin toipuneen oloisia, että päättelen siitä heidän toipuneen hyvin, ja tunnen taas itseni jotenkin huonommaksi

Minulla tämä vaiva sävytti enemmän tai vähemmän koko vauva-aikaa, aluksi kun en tiennyt mistä on kyse. Ihmettelin vaan, kun kakka ei meinannut tulla, ja vaikka tulikin, niin aina jäi jotain sisään. En silloin vielä tajunnut, että voin auttaa painamalla suolen tyhjentymistä -siksi ensimmäiset pari kuukautta äitinä oli jatkuvaa alapään murehtimista ja lääkärissä ravaamista kun kukaan ei tuntunut ottavan ongelmaani todesta. Nyt on fyysisesti paljon helpompaa, kun osaan auttaa kovankin kakan ulos. (Tosi kuvottavaa edes kirjoitella tällaisia, mutta minkäs teet)

Koska lapsemme on pitkän odotuksen tulos, koeputkilapsi, pelkäsin koko raskauden ajan hirveästi keskenmenoa ja sikiön kuolemaa. Muistan, kun synnytyssalissa supistuksissa sanoin kätilölle monta kertaa, että minulle on ihan sama mitä itselleni tapahtuu, kunhan vauva on terve. No, sydänäänilaskuista huolimatta vauva selvisi synnytyksestä ilman vaurioita -minä en. Sitähän tavallaan toivoinkin... *huoh*

Naranga kirjoitit, että viimeisen lapsesi syntyi sectiolla, mutta silti rectocele paheni? Paheniko se sitten jo raskausaikana, vai ehtikö synnytys edetä ponnistusvaiheeseen saakka? Itselläni nimittäin huomasin lievän rectocelen oireita jo loppuraskaudesta, mutta synnytyksen jälkeen ne on olleet selvempiä. Mietin siis vaan sitä seuraavaa mahdollista synnytystä, että voiko rectocele pahentua siitäkin huolimatta, että synnyttää sektiolla? Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olisiko sittenkin aivan sama synnyttää alateitse jatkossakin ja antaa vaivan pahentua kun se pitää joka tapauksessa leikata. Mutta toisaalta olen miettinyt samaa kuin sinäkin, että mitenkähän pahaksi tämä tosiaan voi mennä... nyt vaivan kanssa on vielä ihan siedettävää elää, mutta mutta...

Kaiken lisäksi lääkäri sanoi minulle, että rectocele syntyy nuorille lähinnä heikkojen tukikudosten vuoksi. Eli seuraavassa synnytyksessä minulle voi näiden heikkojen kudosten vuoksi tulla rectocelen lisäksi kohdun- ja virtsarakonkin laskeumat!!!

No, minulla tuo seuraavan synnytyksen miettiminen on vielä aika aikaista. En ole raskaana, enkä tulekaan ilman uutta koeputkihedelmöitystä.

Olisi tosi kiva kuulla, jos jollekkin on jo korjausleikkaus tehty, että miten on mennyt sen jälkeen? Korjautuiko paikat "normaaleiksi" ? Onko leikkaus jouduttu uusimaan?

Tsempit meille Naranga, jospa tämä vielä tästä... :hug:

 

[Tylsä pistin]

Kyllä tuota itsekin on tullut haastateltua äitejä, mutta tosiaan nämä laskeuma-asiat ovat niin arkoja juttuja monille, ettei niistä puhuta tai edes kysyttäessä myönnetä.
Tämä on kuitenkin asia jonka takia ei huonommuutta kannata tuntea, vaikka välillä itselläkin iskee p:t fiilinkit kun en voi hoitaa vessakäyntejäni normaalisti |O
Laskeumat ovat huomattavasti yleisempiä kuin luullaan ja mikä olennaista, niitä tavataan tosi paljon nuorilla naisilla (myös muuten miehilläkin) eikä pelkästään vanhoilla mummoilla, niinkuin yleinen käsitys on.

Minun ymmärrykseni mukaan ei välttämättä ole väliä tuleeko vauva alateitse vai sectiolla, sillä raskausaika venyttää ja rasittaa kyllä noita lantiopohjan lihaksia aika kovasti. Monella sectio äidiltäkin on löydetty rectosele, mutta ehkä tuo alatiesynnytys on vieläkin otollisempi ko vaivalle.

Minulle lueteltiin rectoseleni syyksi 3 alatiesynnytystä, huono peritty kudostyyppi ja ylipaino.
Koko odotusaika ja ekat 6kk synnytyksen jälkeen meni hyvin, mutta kummallista kyllä sitten tapahtui mielestäni "repsahdus" alaspäin :ashamed:
Ei nyt mitään tradikaalia, mutta kuitenkin...

Olen ymmärtänyt, että sitten kun se leikkaus alkaa olla ajankohtainen, niin korjaavat kaikki mahdolliset laskeumat kerralla, jos niitä on.
Mulla ei todettu olevan silloin muuta kuin tuo rectosele, mutta uskoisin, että muutosta huonompaan suuntaan on tullut rakon kanssa, sillä välillä saan kyllä juosta vessaan, että ehdin ettei muutama tippa ehdi tulla :ashamed:

Pitää nyt katsoman mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Leikkaukseen en ole kiirehtimässä sillä tiedän, etten ole valmis tekemään vielä sitä päätöstä, että piuhat kiinni ja meidän perhe on tässä :| Lääkäri sanoi myös minulle, että leikkaus tehdään sitten kun lapset on tehty, sillä toivotaan, että leikkaustulos kestäisi loppuiän ja uusi raskaus voisi taas aiheuttaa vaivan uudelleen (ja huom! jos rectosele korjattu, niin alateitse ei enää voi/saa synnyttää=>sectio). Leikkaustuloksen hyvästä tuloksestakaan ei kuulemma aina ole takeita, joten ei kiitos minulle ainakaan ihan vielä

Mutta toivotaampa, että joku jolla näitä kokemuksia riittää yhtälölle rectosele + synnytys.

Jaksuja sullekin maatuska83
:hug:

 

[äiti kotona]

"Vieläköhän uskaltaisin"

Uskalla vaan. Itselläni oli ja on tuo rectocele samoin tutullani. Molemmat synnytimme tänä vuonna rectoceleistä huolimatta. Itselläni ei pahentunut.
Varmaankin raskauden aikana painui, mutta nyt viikko synnytyksestä ei hirmusta ainamkaan tunnu eroa. Olen kyllä harkinnut sitä leikkausta, kun nyt tiedän, että tässä ovat synnytykseni. Kolme veijaria. Itsekin mietin miten tuo laskeuma raskudessa pahenee. Ja on tuo oikeasti harmillinen vaiva. Maha pitää vaan pitää löysällä kunnon ruokavaliolla, niin ei pahene. Yritän tässä positiivisia asioita tuoda...aikanin se, että lapset on ihania ja arvokkailta. Ja leikkaushoitoakin on nykyään. Ja fysioterapeutti sairaalassa kertoi, että ollaan niin erilaisa kropaltamme ja kudostyypiltämme...että toisille laskeuma tulee ja toisille ei millään...ei vaikka huoksisivat kymmenen marathonia. "Että ei ole omien tekemisieni vika." Joillekin asioille ei vaan mahda mitään.

Jaksamista.

 

[Tylsä pistin]

Kiitos :flower:
Et uskokaan miten oikeaan aikaan tuo kirjoituksesi tuli!
Eilen juuri puhuimme lapsi asiasta mieheni kanssa.
Tuo uskallus tosiaan on vain ollut aika nollassa ja aattelin, että nyt täytyy kyllä alkaa katselemaan josko joku olisi kirjoitellut tälle palstalle.
Mutta niin, kai uskallamme sitten antaa vielä uudelle vauvalle mahdollisuuden tulla meidän perheeseen :heart: ...tosin eilen tuo ehkäisypolitiikka ei ollut ihan aukoton joten eihän sitä tiiä vaikka tuo luonto ois järkkäillyt asiaa jo eteenpäin

 

[dahling]

Äiti kotona: Synnytitkö alateitse vai sektiolla? Minulla myös todettu rektoseele/rectocele, ja olen menossa kevään aikana magneettikuvaukseen jossa selvitellään tarkemmin leikkauksen tarve. Meillä on vasta yksi lapsi, ja lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että en enää saisi synnyttää alateitse. :/ Lisäksi oli puhetta siitä, että pelkkä raskaus saattaisi pahentaa tilannetta, joten lapset pitää tehdä ns. "yksi kerrallaan", eli luonnollisesti aina synnytyksen jälkeen tarkastaa, mikä on tilanne.

 

[Maatuska83]

No nyt sitten meillä olisi siinä mielessä ihana tilanne, että olen taas raskaana, jopa ilman koeputkihedelmöitystä tällä kertaa!! Viikkoja kasassa 29+

Tuo synnytyksen miettiminen tuppaa vaan viemään yöunet... haluaisin kovasti synnyttää alakautta, mutta en tiedä uskallanko!! Sektio olisi niin paljon varmempi ratkaisu, mutta...

Raskausaikana nyt rectocele ei ole pahentunut, en ainakaan ole huomannut. Syömisiään tosin joutuu vahtimaan huomattavasti tarkemmin, kun ummetusta tulee nyt helpommin kuin ei-raskaana.

Miten muilla? Help!

 

[tiittaliina]

Minulla todettiin rectocele, mutta myös kohdunlaskeuma ja virtsarakon laskeuma juuri ennen, kuin aloin odottaa kolmatta lastamme, joka syntyi 2005.
Meni kuitenkin kaksi vuotta, ennenkuin sain aikaiseksi mennä uudestaan lääkäriin sopimaan leikkauksesta. Kohtu poistettiin ja laskeumat korjattiin ja paikat palautuivat normaaleiksi ehkä n puolessa vuodessa. Kuivuudesta olen kärsinyt, mutta luulen sen johtuvan hormoneista, koska havaitsin saman jo ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen. Tähän vaivaan ei tunnu olevan parannusta.
Mutta tuon korjausleikkauksen jälkeen vasta huomasin, kuinka retusellaan paikkani olivat sitä ennen olleet. Siihen kai vaan tottui ja ajattelin liian vähän itseäni.
WC:ssä käyminen on mahtavaa, kun kaikki kakka tulee kerralla ja helposti ulos. Tuntui myös kummalliselta, kun emättimestä ei pullistellut golfpallon kokoista palluskaa.
Olisi pitänyt vaan mennä lääkäriin heti kolmannen jälkeen, eikä odotella kahta vuotta!