reaktiivinen psykoosi/masennus,kokemuksia?

["sani"]

Käsitän että tuo on jonkin trauman aikaan saama. Itselläni lapsuudesta trauma ja kova stressi oli monta vuotta perheessä. Sitten iski masennus->psykoosi->sairaala, nyt on ehkä tasaisempi vaihe. Edelleen ahdistusta,itkuisuutta,huono itsetunto jne.
Olin aiemmin ns. suorittaja ihminen ja perfektionisti. mitä olen edelleen. Harmittaa että arvot meni uudelleen. Eli aiemmin olin omaksunut aika kovat arvot mitä yhteiskunnassa suositaan ja nyt ehkä olen pehmeämmin ajatteleva. Tuntuu vaan ettei lähipiirini tajua sitä ahdistusta kun ahdistaa maailman epäreiluus. Haluaisin siitä itsekin pois mutta en tiedä miten?

 

[esim]

Psykoterapia, erityisesti traumapsykoterapia saattaisi olla hyvä vaihtoehto.

 

["vieras"]

Täällä aika pitkälti samanlaista, terapiaan olen hakeutumassa.

 

["vieras"]

Hanki ammattilaisten apua pikaisesti ettei käy niin kuin monelle, että kun tarvitsee liikoja ympärillä olevilta ihmisiltä, niin alkaa vihaamaan näitä, vaikka heissä ei olisi mitään oikeasti vikaa.

 

["sani"]

terapiaan olen hakeutumassa. Kognitiivista on suositeltu, tiedä sitten. Sain juuri soitettua yhdelle terapeutille mutta ei ottanut uusia potilaita. Antoi toisen numeron mutta siinä ei vastattu..äh. Vaikeaa. Tiedän vain nyt sen etten pysty menemään miesterapeutille. Olisi vaikea puhua parisuhde asioista miehelle.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="sani";29108503]
Olin aiemmin ns. suorittaja ihminen ja perfektionisti. mitä olen edelleen. Harmittaa että arvot meni uudelleen. Eli aiemmin olin omaksunut aika kovat arvot mitä yhteiskunnassa suositaan ja nyt ehkä olen pehmeämmin ajatteleva. Tuntuu vaan ettei lähipiirini tajua sitä ahdistusta kun ahdistaa maailman epäreiluus. Haluaisin siitä itsekin pois mutta en tiedä miten?[/QUOTE]

Haluaisitko siis ne vanhat kovat arvot ja suorittamisen takaisin? Vai tahtoisitko vain ettei ahdistaisi niin kovasti, vai että läheiset ymmärtäisivät sun ahdistusta?

Itselläni on vähän samankaltaisia kokemuksia, ja niiden pohjalta nyt jälkikäteen sanoisin että ajan ja avun kanssa selviät kyllä. Et ennallesi, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Kun rakentaa hiekalle ja tulva vie kaiken, niin onhan siinä hetken aikaa melko suojaton ja pulassa. Mutta siinä on myös valtava mahdollisuus rakentaa uutta ja kestävää.

Toisilta kaipaa tukea ja ymmärrystä, mutta ei pidä unohtaa että eniten täytyy itse ymmärtää itseään ja hyväksyä kaikki sekin mitä on halunnut paeta. Siihen terapia on monesti hyvä apu, toivottavasti löydät hyvän terapeutin. Lääkkeetkin voivat olla tukena, lievittämässä eniten elämää haittaavia oireita jotta jaksaa toipua ja tehdä sen tarvittavan työn.

Tsemppiä :flower:

 

["sani"]

joku vikahan mussa on. En mä ennen ollut tälläinen. Ennen oli kyllä myös stressaavaa elämää ja ei aina niin kivaakaan mutta keskityin vaan itseäni kiinnostaviin juttuihin. Nykyään vietän vain aikaa netin keskustelupastoilla. Eihän elämä täällä ole. Eikä muiden ongelmat pitäisi itseäni hetkauttaa.