Olen tässä miettinyt että palaisinko takaisin lasten kanssa koti juurilleni. Täällä ei enää huvittaisi olla; avioliitto tökkii ja pahasti, ystäviä on nollaa muutama kaveri löytyy jne. Mutta kun kuopus on erityislapsi ja tarvitsee useasti neurologin kontrolli käyntejä. Mihin sairaalaan raumalta mennää joutuuko poriin niin silloin kiitos ei (itsellä yksi todella huono käynti neurologisissa asioissa teininä). Nyt ollaan yliopistollisessa sairaalassa ja hyvät lääkärit siksi olen pitkittänyt ja pitkittänyt mutta kun tarkkaan mirttii kukaan ei lastani paranna niin se on melkein sitten sama missä ne kontrollit tehdäään kunihmeitä ei voi tehdä.
Tämä on niin vaikeaa mutta haluaisin olla onnellinen ja tasapainoinen äiti lapsille mutta nyt ei onnistu liitossa missä ei mistään puhuta ja mä tiskun esikolle vaikka pitäisi sanoa suorat miehelle.
Tämä on niin vaikeaa mutta haluaisin olla onnellinen ja tasapainoinen äiti lapsille mutta nyt ei onnistu liitossa missä ei mistään puhuta ja mä tiskun esikolle vaikka pitäisi sanoa suorat miehelle.
Itse asun Raumalla, ja Porissa käydään aina lasten kanssa, koska ovat erityislapsia kummatkin.