Raskausviikko 38 menossa.Muita joilla h-hetki lähellä?

Heips!

Täällä esikoinen tulossa ja raskausviikkoja 38+2 kasassa.Synnytys jännittää,mutta silti ei malttaisi enää odottaa sen alkamista.Supistuksia ei ole ollut koko raskausaikana ollenkaan eikä muitakaan merkkejä synnytyksestä vielä ole ilmaantunut,tosin onhan tuohon LA:n vielä vajaat pari viikkoa aikaa.Onko muita joilla synnytys lähellä? Joko teillä on ollut jtn "oireita" synnytyksen lähestymisestä?

 

Heippa!

Minulla viikkoja "vasta" 34+5, mutta kovasti mietityttää synnytys - siihen minulla on aikaa korkeintaan vajaa neljä viikkoa, sillä synnytys käynnistetään 9.9., ellei lähde syntymään ennen tuota. Tuolloin viikkoja on 38+4. Tämä on kolmas raskauteni, ja toivon kovasti, että pääsisin kokemaan spontaanin käynnistymisen.

Mielelläni jaan kokemuksia näistä loppumetreistä - eipä oikeastaan muuta olekaan mielessä =).

Juuri parhaillaan supistelee, mutta ei erityisen kipeästi.

Helmitoivo, 34+5

 

Muita loppuraskauden jännäilijöitä?

 

Jep. H-hetki tuli ja meni jo 9 päivää sitten ja mielenterveys aivan riekaleina tästä odottamisesta ja odottamisesta johtuvasta itsetarkkailusta. Eipä ole (entiselle) paniikkioireiselle mikään maailman helpoin ajanjakso ollut tämä... Ens viikolla kuitenkin käynnistetään ma-ke akselilla, eli loppu häämöttää. Samalla kuitenkin elättelen vielä toiveita spontaanista käynnistymisestä, on-off supistuksia kun on kuitenkin ollut.

Vinkki: Älkää alkako toivoa ja odottaa synnytystä ainakaan ennen laskettua aikaa. Mä aloin odottaa, kun rv 38+ jotain tarkastuksessa neukkutäti sanoi pään olevan kiinnittynyt ja esikoinenkin syntyi nätisti 39+6. Eipä se sitten ollutkaan pysyvä tila vaan pää oli irti seuraavissa rv 39 ja rv40 tarkastuksissa ihan railakkaasti. Nyt rv 41 taitteessa vihdoin tyyppi todettiin vihdoin laskeutuneeksi, mutta mitään ei vieläkään ole tapahtunut. Eikä välttämättä tapahdukaan ennen ens viikkoa. Pitäkää "tulee kun tulee" asenne, niin päivistä tulee paaaaaljon helpompia.

 

No, mulla joka tapauksessa käynnistetään 38+4, joten ei mene laskettuun aikaan millään. Ja mulla käynnistetään psyykkisistä syistä synnytys, kuten kaksi edellistäkin.

Helmitoivo, 35+1

 

Niimpä helpointa olisi,kun ei liikaa odottelisi ja elättelisi toiveita etukäteen

Sitä silloin ennen positiivistä raskaustestiä elätteli toiveita ja kuunteli omaa kehoaan vähän turhankin tarkkaan ja odotteli "oireita" raskaudesta.Nyt loppuvaiheessa vähän samankaltainen meininki..tosin nyt vaan odotellaan sitä vauvan syntymistä

 

Tänään viikot 39+6 esikoista odotan...noo en usko et huomenna syntyy. Ei oo mitään tuntemuksia ollut missään vaiheessa, eli katellaan...

 

Ei vielä niin lähellä, rv 30
mutta jännityksellä odotellaan!!!

 

Pakko kommentoida...
Meillä pikkunen nyt 2kk :heart: Synnytys oli rv38+4.

Eikä ollut mitään merkkejä synnytyksestä, eikä harkkasupistuksia. Synnytystä edeltävänä päivänä vielä tyytyväisenä uimarannalla, kaupungilla ja pihahommissa. Illalla sit vaan alko todella kivuliaat supistukset ja lorahtelemaan lapsivettä. Seuraavana päivänä sitten neiti sylissä

Itekin niin malttamattomana odottelin "varmoja merkkejä" synnytyksestä. Ja niiden puuttuessa olin varma, että yliajallehan sitä mennään. Eipä tarviinnu ennakoivia "oireita"

 

rv 39+0 tänään, eli viikon päästä la Jomotusta ja muuta on ollut jos jonkinmoista, mutta yritän malttaa vielä mieleni ja ajatella että vielä voi tosiaan mennä parikin viikkoa ennenkuin nyytti todella ulos putkahtaa. Vaikeaahan se välillä on. Toisaalta välillä taas tulee paniikki, että kohta se tulee jo kun keksin kaikenlaista tekemistä mikä olisi kiva hoitaa ennen vauvantuloa

 

39+4 täällä menossa ja synnytystä lähestyviä merkkejä ei ole lainkaan. Ja joo, kuten yllä eräs mainitsi, et parempi asennoitua siihen et "tulee sit kun tulee". Tietty välillä tulee itkettyä ja jännitettyä, et milloin alkaisi jo tapahtua jänniä, kuten kipeitä suppareita/lapsiveden meno.

 

Viikko 37 menossa.
Tosi jännää, kun ajattelen ed. raskaudenkestojen mukaan, että nyt meni yhden h-hetki ja nyt toisen. Välillä kyllä tuntuu kipeämpää jomotusta mahassa, mutta se menee ohi levolla ja silittelyllä. Jatkan odottelua.