Minulla on kolme lasta ja odotan neljättä.
Ensimmäisessä raskaudessa mulla arvot oli hieman kohollaan...ja ne saatiin ruokavaliolla piettyä kurissa.Lapsi syntyi ihan terveenä mutta sokerit heitteli hieman.
Toiselle sain pitkäaikaisen insuliinin..viikon 25 jälkeen.En silloin kauaa piikitellyt sitä hoidin itseni huonosti....vaikka olin dietillä.Vauva oli isohko syntyessään.Ja ison painoarvion(joka sitten heitti) takia leikattiin.Vauva voi hyvin syntymän jälkeen.
Kolmannen kohalla alotin insuliinit noin 25 viikolla.Niin pitkäaikaisen kun raketti(ruualle pistettävän) insuliininkin.Alotuksesta meni pari kuukautta kun taistelin hoidon tasapainoon ja sen jälkeen helpotti ja olo rupesi olemaan hyvä.Vauva syntyi alateitse hyvin voivana ja terveenä..ja virkeenä.Sokerit oli kohillaan.
Nyt nelosta odotellessa aloitin insuliinit joskus viikolla 14-15.Siitä viime viikkoon asti taistellut arvot kuriin insuliinillä..niin pitkäaikasella kun ruuille pistettävillä.Olot ollu kauheet tuon ajan mutta nyt jo ihanan kokonaisen viikon arvot on ollut normaalit ja tasaset..ja hartaasti toivon että nyt se veivuu loppuisi..ja saisin rueta nauttimaan viimesestä raskauskolmanneksesta.Mä niiiiiiiiin paljon toivon.
Moni ei tunne olossaan sokereiden heittoa..mutta mä tunnen heti.Ihan ekoista viikoista asti.Siitä voin veikatakkin olevani raskaana...

Kyllä nyt noissa oloissa miehen kanssa mietittiin että josko pidettäsi ainakin muutaman vuoden tauko lapsissa...jos vielä haluttasi lisää.Sen verran oli pelottavia oloja.
Mulla noi olot loppuu ihan heti kun lapsi syntyy..ja olo on ihanan tasainen.Ihan mahtava olo!!Voin sanoa...kun 9 kk tätä sokeri veivuuta elää. Nyt melkein kaks vuotta putkeen eletty...tai no olo 5kk tauko..
Eilen tosin tuumasin miehen kanssa että kyllä kävisi liian helpoksi lapsen saaminen kun kahtoo tuota meijän kuopusta...joka on helppo ja kiltti lapsi kun mikä.Aurinkoinen kun mikä.

Että jos ei olisi etes raskausaika rankkaa...ni kyllä menis helpoksi.
Ei niitä insuliinejä kannata pelätä...vaikka itelläni menee joku viikko alussa sitä asiaa käsitellessä ja pyöritellessä.Ja ajatukset on aika harmaat..ja ärsyttävät.Mutta sitten jonkun viikon päästä piikityksen alotuksesta alkaa valostuu...ja se rupee tuntuu ihan ok:lta kun tietää miten hyväksi se on sille pienelle siellä mahassa.Kuinka paljon parempi se onkaan sille...kun se että se kärsisi liiasta sokerista...ja siitä oisi omat seuraamuksensa.
Vaikka ei tuo piikittäminen ole herkkua ja sokerian mittailu...Ajoittain tosi tosi kuluttavaa ja rankkaa...mutta on siitä niin paljon apua.Itse toivon saavani synnyttää tämäkin alateitse...sen yhen sektio kokemuksen jälkeen...johon sillon menin tosi vastahakosesti.Että haluan hoitaa itseni ja tuon pienen kovasti liikuskelevan virkeän oloisen pienen ihmisen alun hyvin.Kun meistä kahdesta nyt olen vastuussa..ja meidän terveydestä ja hyvin voinnista.
Täällä ainakin alotetaan insuliinit aika pienistäkin heitoista.Hyvin herkästi siis. Itelläni nuo rasitteen arvot oli aikalailla kohollaan...
Rakenneultran tekee mun mielestä aina lääkäri.Omien kokemuksieni perusteella...ja lähipiirini.
II tyypin diebetes riski on paljon suurempi jos on raskausajandiabetes.Joillekkin se voi ns.jäädä raskaudesta...
Ite toivon hartaasti nyt että ei tästäkään jäisi...vaan pysyisi pois.Mä kovasti yritän saada aikaa lapsilta kuntoilulle ja terveille elämän tavoille.
Vaikka syödäänkin tosi terveellisesti ja monipuolisesti...mutta annoskoot mulla on vähän liian suuret ja painoa kertyy sitten helposti.Huh..mikä urakka raskauden jälkeen edessä..mutta kaikkeni nyt kyllä yritän että saisin painoa pois etes sen 10 kiloa...painoa kun mulla on tosi reilusti yli...ei mitenkään 20 kiloa yli normaali painon vaan enempi.
Tiedän tuon harmituksen...mutta se kannattaa.Aika ajoin tulee huonoja kausia..ja ahistaa koko sokeri touhu...mutta sitten kun taas vaan sitkeesti sinnittelee..ja ajattelee sitä pientä ihmettä mahassa...ja ottaa muuten rennosti...ni kyllä se siitä taas...
Rankkaa rankkaa rankkaa se on...mutta loppu tulos on oikeen hyvä.Mitä parahin palkinto..kun saa nyytin syliin...
Tsemppiä...tsemppiä.Kyllä se siitä...tiedän että helppoa sanoa...mutta kokemuksella voin sanoi että oikeesti kyllä se siitä.
Daizz+eemeli 27+1