Habahaba
Ottaa vaan niin päähän tällaiset viestit:" miehenikin katsoo kammoksuen raskausarpiani!!!!!! " TÄH!!!!
Minä olen ainakin kailottanut suureen ääneen, että kato nyt miten kamala,ihana maha mulla on. Olen sanonut ääneen, että jos pitää arvostella mun seepraraitoja, seuraava lapsi tulee kun miehet voivat synnyttää.
Naiset mistä teidät on oikein tehty? Pahvistako?
Ei itsetunto voi olla kiinni raskausarvissa! Miettikääs vähän!
Ainut aisa, mistä oli synnytyksen jälkeen huolissani oli mun pääni (HUOM: YLÄPÄÄ!), koska sinne ei mahtunut muita kuin lapsi. Päässä nimittäin asuvat seksikkyys, naiseus, rohkeus, itsetunto..jne. Ja sitten ne hormonit jotka kruunaavat ajoittaiset tuntemuksen itsestään.
Pelkäsin unohtavani miehen kokonaan ja oli huolissani siitä, että etten antaisi hänelle tarpeeksi huomiota ja etten tajuaisi hänen seksuaalisia tarpeita. Jossakin vaiheessa yritin väkisin seksiä ja loukkaannuin torjutuksi tulleena. Sitten yks päivä vaan kysyin: Onko meillä liian vähän seksiä? Mieheni sanoi, ettei hänellä ollut valittamista. Joten puhuimme asiasta avoimesti ja käsitin, että uusi tilanne oli yhtä lailla hänenkin päässään se ykkönen.
En ymmärrä todella, elävätkö naiset vain miestään varten? Jos on raskausarpia vatsassa ja tisuissa, on siis syytä peitellä itsensä telttaan ja olla puhumatta koko asiasta?
Puhukaa! Haloo! kyllä parisuhteessa pitäisi pystyä sanomaan: mua loukkaa se, ettet halua katsella mua synnyttämisen jälkeen.
Miehet: Kertokaa nyt ihmeessä kuinka suurta roolia raskausarvet näyttelevät teidän seksuaalielämässä. Onko todella niin, että halut ja rakkaus päättyvät muutamaan seepraraitaan ja löllyvään vauvamahaan.
Ja jos joku uskaltaa sanoa, että kyllä, kannattaa olla todella harkittu vastaus...
Ottaa vaan niin päähän tällaiset viestit:" miehenikin katsoo kammoksuen raskausarpiani!!!!!! " TÄH!!!!
Minä olen ainakin kailottanut suureen ääneen, että kato nyt miten kamala,ihana maha mulla on. Olen sanonut ääneen, että jos pitää arvostella mun seepraraitoja, seuraava lapsi tulee kun miehet voivat synnyttää.
Naiset mistä teidät on oikein tehty? Pahvistako?
Ei itsetunto voi olla kiinni raskausarvissa! Miettikääs vähän!
Ainut aisa, mistä oli synnytyksen jälkeen huolissani oli mun pääni (HUOM: YLÄPÄÄ!), koska sinne ei mahtunut muita kuin lapsi. Päässä nimittäin asuvat seksikkyys, naiseus, rohkeus, itsetunto..jne. Ja sitten ne hormonit jotka kruunaavat ajoittaiset tuntemuksen itsestään.
Pelkäsin unohtavani miehen kokonaan ja oli huolissani siitä, että etten antaisi hänelle tarpeeksi huomiota ja etten tajuaisi hänen seksuaalisia tarpeita. Jossakin vaiheessa yritin väkisin seksiä ja loukkaannuin torjutuksi tulleena. Sitten yks päivä vaan kysyin: Onko meillä liian vähän seksiä? Mieheni sanoi, ettei hänellä ollut valittamista. Joten puhuimme asiasta avoimesti ja käsitin, että uusi tilanne oli yhtä lailla hänenkin päässään se ykkönen.
En ymmärrä todella, elävätkö naiset vain miestään varten? Jos on raskausarpia vatsassa ja tisuissa, on siis syytä peitellä itsensä telttaan ja olla puhumatta koko asiasta?
Puhukaa! Haloo! kyllä parisuhteessa pitäisi pystyä sanomaan: mua loukkaa se, ettet halua katsella mua synnyttämisen jälkeen.
Miehet: Kertokaa nyt ihmeessä kuinka suurta roolia raskausarvet näyttelevät teidän seksuaalielämässä. Onko todella niin, että halut ja rakkaus päättyvät muutamaan seepraraitaan ja löllyvään vauvamahaan.
Ja jos joku uskaltaa sanoa, että kyllä, kannattaa olla todella harkittu vastaus...
ongelmat kullakin, minulle seepraraidat, riippurinnat ja muukin lastensaamisten lieveilmiöt kävisivät oikein hyvin, mutta kun ei tässä enää kelpaa tuolle paremmalle puoliskolle kun on taas tullut sisältöä elämään ( siis seksiähän harrastetaan vain ja ainoastaan lastensaantitarkoituksessa