Raskaus= sairaus?

[muusa]

Tapasin tänään pitkästä aikaa naapuria joka raskaana yli puolen välin.
Ymmärsin ,että tuleva lapsi toivottu mutta raskaana olo ilmeisesti aivan tuskaa koska valitti koko ajan ,ihan kuin olisi sairas. Keskustelu on ollut ihan alusta asti pelkkää valittamista ja voivottelua.. :S
tulipa vain mieleen( olisi ehkä pitänyt hällekin sanoa) että oikeesti miksi hankkiutua raskaaksi jos olo noin vaikeaa..

 

[hyytikyppynen]

No ehkä sitä oloa ei ossaa ennakoija ko sitä pilttiä on tekemässä ja jospa sitä haluaa niistä vaivoista huolimatta lapsen...

 

[SuukkoSuulle]

No etenki jos on eka lapsi ni sitä tuskin tietää kui hankala olo sitä voi sit raskaana olla.

 

[o]

No hyvä ettet sanonut. Olisit ollut aika urpo.

 

[juu]

näitä on. Täälläkin joku kyseli kannattaako jäädä jo alkuraskaudessa s-lomalle... vaikka mitään syytä ei ollut.

 

[äh]

Raskaus voi olla helppoa tai rankkaa, mutta sen arvoista että saa oman vauvan! Etukäteen ei voi tietää millaisen raskauden tilaa. Mieli voi olla maassa, hormoneilla on tosi iso vaikutus. Itellä raskaudet vaikeita, mutta vauva-aika sitäkin ihanampaa!

 

[Scarlett O Harava]

Ei sitten sulla tullut mieleen, että raskauksia on erilaisia. Mulla ei ainakaan ollut mitään sen kummempaa vaivaa raskausaikana, mutta tajuan että jollakin toisella voi olla eri tavalla. Ja mistä sitä voi etukäteen tietää miltä raskaus tuntuu??

 

[Gekkolisko]

Joillekin pienikin kolotus ja vaiva on maailmanloppu, toiset taas kestää enemmän vaikka hammasta purren. Kyllähän se raskaus monesti tuo kaikenlaisia vaivoja mukanaan, ja olo muuttuu erilaiseksi siitä normaalista olotilasta. Joten varmaan helposti tulee valitettua, jos olo on vähän niinkuin puupökkelöllä...

 

[Keittiönoita]

Jos kuopus olisi ollut esikoiseni, en ikimaailmassa olisi hankkiutunut toista kertaa raskaaksi.

 

[MorbidMama]

No ehkä sitä oloa ei ossaa ennakoija ko sitä pilttiä on tekemässä ja jospa sitä haluaa niistä vaivoista huolimatta lapsen...

Juur näin makin uskoisin. Ja ihmisethän tapaavat reagoida ja tuoda omia kipujaan sun muita julki niin eri tavoin..yksi kärsii hiljaa suuretkin kivut, toinen voivottelee suuren ääneen verikokeen ottamisesta syntyvää kipua......
Ja voihan olla, että hällä nyt sitten on vain tavallista enemmän vaivoja...tai jospa oli vain huonolla tuulella/väsynyt ja siten suurenteli tuskiaan. Tai ehkäpä hää ei ollut saanut aikoihin kuuntelevaa korvaa viereensä ja antoi palaa kerta laakilla?

 

[happihyppy]

Joillekin pienikin kolotus ja vaiva on maailmanloppu, toiset taas kestää enemmän vaikka hammasta purren. Kyllähän se raskaus monesti tuo kaikenlaisia vaivoja mukanaan, ja olo muuttuu erilaiseksi siitä normaalista olotilasta. Joten varmaan helposti tulee valitettua, jos olo on vähän niinkuin puupökkelöllä...

Tosta saa sellasen kuvan, että valittajat valittaa turhasta. Ne kellä ei oo ollu vaikeeta raskautta ei voi tajuta, kuinka tuskanen sitä voi olla.

 

[vieras]

Voihan sitä olla paha olo koko ajan. Enon vaimo oli sairaalassa tiputuksessa tosi usein odottaessaan, koska pahoinvointi kesti ja kesti. Kyllä sitä voi jo sanoa, että sairas se oli, vaikka ei sairaus kyseessä ollutkaan.

Saa valittaa ja valittajalla on oikeus lisääntyä.

 

[Äippä x3]

No musta se on melkein sama kun olisi melkein 9 kuukautta oksennustaudissa, en sitä ekaa odottaessa tiennyt että yötä päivää piti ravata vessassa jatkuvasti, ja se jatkuva oksentelu myös uuvutti paljon, ja olo lähes koko ajan sellainen että taju lähtee. Tokan ja kolmannen kohdalla osasin jo odottaa samaa, niin kuin siinä taas kävikin. Mä en ymmärrä miksi kaunistelisin asiaa, kun olo on sellainen. Eipä siinä voi ajatella edes muuta, kun oksennukset velloo kurkussa, ja ne kaikki muut oireet mitä milloinkin oli. Mutta kolmesti se työ on palkittu niin hyvin, ettei parempaa olisi voinut saada.

 

[aamuntorkku]

Raskauksia toki on erilaisia, mut niin on ihmisiäkin. Jotkut oikeesti ei osaa muuta ku valittaa. En tietenkän tiedä ap:n tapauksessa kummasta on kyse.

 

[Gekkolisko]

Joillekin pienikin kolotus ja vaiva on maailmanloppu, toiset taas kestää enemmän vaikka hammasta purren. Kyllähän se raskaus monesti tuo kaikenlaisia vaivoja mukanaan, ja olo muuttuu erilaiseksi siitä normaalista olotilasta. Joten varmaan helposti tulee valitettua, jos olo on vähän niinkuin puupökkelöllä...

Tosta saa sellasen kuvan, että valittajat valittaa turhasta. Ne kellä ei oo ollu vaikeeta raskautta ei voi tajuta, kuinka tuskanen sitä voi olla.

En suinkaan sitä tarkoita. Mutta myös se käsitys, että mikä on vaikea raskaus, on ihmisillä hiukan erilainen. Jos joutuu vaikkapa sairaalaan ennenaikasten supistusten tms takia, voi sanoa että on vaikea raskaus. Tai jos on jotain muita vakavia vaivoja, niin sillon toki sopii valittaa. Ja sellaisen lasken itse vaikeaksi raskaudeksi, jos tosiaan on jotain ihan vakavia juttuja raskausaikana, todellakin elämää rajoittavia asioita. Ja ymmärrän että silloin on mieli maassa ja halu purkaa sitä oloaan valittamalla (eikä kaikki valita tästäkään huolimatta!).

Mutta jos nyt sattuu närästään, ja kolottaan vähän selästä, ja tuntuu vähän liitoskipujakin, niin ne jokainen kokee erilailla. Toinen aattelee et ne nyt vaan kuuluu siihen raskauteen, ja kestää ne valittamatta tai ei ainakaan ihan joka hetki voivottele sitä oloaan. Toinen taas kertoo auliisti jokaiselle vastaantulijalle kuinka kamalaa ja hirveetä ja semmosta ja tämmöstä on tää raskaus kun joka paikasta vetää ja tuuppaa ja tönää. Ja jos ihan niistä normiraskausoireista JATKUVASTI tarvii kuuluttaa ja sitä omaa oloaan voivotella, sen ITSE lasken turhaksi valittamiseksi. Koska tosiasia nyt vaan on että raskaus muuttaa sitä omaa kehoa ja oloa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja jokaisella varmaankin jonkinlaisia oireita raskausaikana on.

 

[elmeri]

Siis että voiskohan olla raskauksia erilaisia. Kuten erilaisia kuukautiskipuja tms. Toisilla ei ole mitään vaivoja. Minulla itselläni ollut raskaudet joissa todellakin olen ollut kipeä, kivusta sairas, varsinkin ekassa raskaudessa minulla oli puolivälistä lähtien loppuun asti niin KIPEITÄ supistuksia, etten juuri kävelemään pystynyt. Enhän silloin tiennyt verrata, mutta sen jälkeen tiesin kun olin ilman kipulääkettä esikoisen synnyttänyt. Ja ne todella olivat yhtä kipeitä kun synnytyssupistukset. Anteeksi jos olen niistäkin erehtynyt jonkin kuullen ähisemään.

Voi olla muitakin vaivoja, joillakin pahoinvointi tosi rajua, enkä usko että siinä itsensä kovin "terveeksi" tuntee jos makaa tiputuksessa eikä voi liikahtaa. Itse en ole sitä kokenut noin kovana, mutta en vähättele etteikö jollakin muulla voi olla sellaista kokomusta.

Itselläni on lisäksi raskaudesta johtuva pulssin nousu, eli lepopulssi huitelee 130-140 luokkaa ilman lääkitystä. Ja lääkitykselläkin laskee vain lähemmäs 100. Joten ei sekään minusta oikein "terveeltä" olotilalta tunnu. Synnytyksen jälkeen laskee normaaliksi.


Ja juu, en todella tiennyt näitä vaivoja saavani ennenkuin olin eka kertaa raskaana. Sen jälkeen kyllä. Pulssi ja rytmihäiriöt tulivat jo ennen testin tekemistä, mistä arvasinkin että olen raskaana.

Ehkä voisit ymmärtää että ihimisiä ja raskauksia on erilaisia. Voi tietysti olla ihmisiä jotka valittavat aina ja kaikesta vaikka ei olisi valittamistakaan.

 

[mmb]

Olen ollut kerran raskaana - ei toista kertaa! Testasin päivänä jolloin kuukautisten olisi pitänyt alkaa, oli torstai, sunnuntaina aloin voida pahoin. Sitä sitten jatkui viikolle 25. Ja kyllä, koin oloni sairaaksi ja olin jopa sairaslomalla, koska kun oksentaa "ännättä" viikkoa kymmenen kertaa päivässä niin kyllä siinä voimat menevät. Tuli joskus sellainen olo, että oksennanko vielä ponnistaessanikin... No, en oksentanut. Pahoinvoinnin jälkeen koitti ns. hehkeä aika. Jota kesti kai kolmisen viikkoa? Ja se aika oli tosiaan ihan kivaa! Sen jälkeen peräpukamia, liitoskipuja, suonenvetoa, närästystä, kohonnut verenpaine (=> mahdollisimman paljon vuodelepoa) ja raskausmyrkytysepäilyjä. Käynnistys 39+3, kun veriarvot menivät raskausmyrkytyksen takia huonompaan.

Ja olisin kyllä hankkiutunut raskaaksi, vaikka olisin tiennyt, kuinka kaameaa se oli, lopputulos oli sen arvoinen. Mutta ei tosiaankaan toistamiseen, ei etenkään tuon jo olemassa olevan lapsosen takia!

Mutta kateudella katselin ystävätärtäni, joka oli hehkeä ja elämänsä kunnossa! Teki töitä, ompeli ja neuloi vauvalle, kävi joogassa jne. jne. Ja oli synnytyksen lähestyessä hyvässä kunnossa ja pirteä, minä taasen aivan loppu ja väsynyt. Mikä varmasti vaikuttanut äitiyden alkutaipaleeseen?

Hmm... Taidanpa tässä purkaa omia traumojani?

Mutta ap, ehkäpä naapurillasi tosiaan oli syytä valittaa!

 

[mun muru]

Kun olin raskaana-.. Niin oli pahempi olo kuin sairaana. Joka sekunti sattui, jalat eivät pysyneet edes kasassa, yöllä heräilyä aina vähintään 5 kertaa.. Mutta yleensä n. 30min - 60min välein ja unta ei sen jälkeen saanut, jokainen asento sängyssä sattui niin että itketti, oksensin 3kk verta joka päivä ja tuntui että kurkku tukehtuu, äänihuulet paloivat mahahapoista, vessahätä oli heti n. 1min sen jälkeen kun oli käynyt vessassa.., nukahtamisia työpöydälle ( siitä valitusta ) liitoskivut kaatoivat, pää oli sekaisin, turvotus sattui jne. Tuli ensin mieleen =)

Päässä ei todellakaan liikkunut discojen viimeiset villityksét, muotikuteet tai mikään muukaan kuin se että saa pidettyä itsensä järjissä ja kasassa myös fyysisesti.

 

[mun muru]

Niin ja heti 2minuuttia rankan 24h kestävän synnytyksen jälkeen sanoin miehelle että haluan toisenkin lapsen. Lapsi oli ja on niin ihana kun syntyi ja näin eka kerran.
Nyt olen taas raskaana.. Mutta oireet eivät ole pahat.

 

[hei]

Ootko koskaan kuullu, että raskaudet ovat erilaisia? Sitä ne tosiaan ovat. Siinä missä yksi ei edes huomaa olevansa raskaana, toinen kärsii koko yhdeksän kuukautta. Niin se vain on. Vaan ehkä olet niitä, jotka eivät sitä tajua ennen kuin itse kokevat. =)

 

[TULKINNANVARAINEN]

mikä siinä on että ihmisten ei anneta olla iloisia raskauksistaan eikä valittavan raskauksistaan. kohin ei ole koskaan, aina joku napisee siitä kuinka pitäisi olla ja puhua kun on raskaana :headwall:

 

[vieras]

Jos on heikko ja väsynyt olo, niin se on sitä, että elimistö viestittää raskaana olevalle, että nyt täytyy ottaa rauhallisesti. Tällaiset viestit saa ja pitääkin ottaa vakavasti. Moni selviää raskausajasta ilman ongelmia, mutta esimerkiksi raskausmyrkytys voi tulla yllättäenkin. Raskausaikana ei tarvitse jaksaa samalla mennä vauhdilla kuin normaalisti, jos yhtään tuntuu siltä, että vauhtia pitäisi hidastaa.

 

[tavallinen äiti]

Ja jotkut ihmiset nyt vaan tykkää narista joka asiasta. Jos ei ongelmia muuten ole, niin osaavat kyllä kehittää niitä vaikka neulansilmästä...

 

[Tiuku]

Ja jotkut ihmiset nyt vaan tykkää narista joka asiasta. Jos ei ongelmia muuten ole, niin osaavat kyllä kehittää niitä vaikka neulansilmästä...

Onhan se noinkin, mutta melkein kaikki raskausajan ongelmat on sellaisia että ne ei päällepäin näy ja siks voi toisen valitus tuntua turhalta vaikka oliskin kovin kipeänä. Omat raskaudet ovat olleet rankkoja kaikkine mahdollisine oireineen ja olen kyllä ollut sairas koska tilani ei ollut lähelläkään normaalia.