Raskaus raastaa hermoja!

[määkitahonpitkätpolvipussikalsarit :D]

Hei musta oli ihana lukea näitä aitoja, rehellisiä avautumisia! Jatkakaa ihmeessä, saahan täällä päästellä höyryjä ihan vapaasti.

 

[voothhi]

Minustakin tätä kestkustelua oli virkistävä lukea. Onhan se selvää että raskauteen kuuluu kaikkea epämiellyttävääkin, ja kyllähän niistäkin tunteista pitää saada puhua. Toisilla on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. Toisilla ei esim. ilmene pahoinvointia ollenkaan ja toiset kärsivät siitä aamusta iltaan viikosta ja kuukaudesta toiseen, kyllähän tuo nyt ihan selvästi vaikuttaa mielialaan, kumpi tilanne itselle sattuu!
Nimin. Älkää viitsikö, olen tosi pahoillani puolestasi ja otan osaa. Toivon sulle voimia jotenkin jaksaa eteenpäin. Lähetän sulle halauksen!
Sitten vielä tuohon äskeiseen... itsellä oli alkuaika n. viikosta 6 viikolle 13 aika vaikeaa, väsytti kamalasti, ja olin aika pahoinvoiva. Lisäksi emme vielä halunneet kertoa kenellekään raskaudestani, joten koko ajan piti salailla asiaa ja keksiä tekosyitä miksei lähde sinne tai tänne. Sitten vielä huoli raskauden jatkumisesta, ja siitä onko vauvalla kaikki hyvin. Tuo aika ei niin hirveän ruusuista kyllä itselläni ollut. Sitten kuitenkin onneksi minulla pahoinvointi loppui jossain vaiheessa n. viikon 13 tietyvillä, ja siinä vaiheessa myös kerrottiin ystäville joten helpotti monta asiaa. Ja kaikkein ihaninta, kun potkut alkoivat tuntua siinä rv. 18 paikkeilla ja siitä voimistuen, rv 20 ne tunsi jo aivan selvästi. Siitä lähtien olen ollut todella onnellinen, jotenkin on niin uskomattoman ihana tunne tuntea vauvan potkut. Lisäksi sitten kun maha jo näkyy kunnolla, kaikki tietävät sen, eli ei tarvitse selitellä mitään. Toivon ainakin teille, jotka olette vasta alkuvaiheessa, että tilanne voi muuttua aivan toisenlaiseksi keskivaiheella! Tämä on ainakin itselläni sitä ihanaa aikaa juuri nyt. Loppuvaiheessahan sitten taas voi tulla uusia vaivoja, mutta siitä en vielä tiedä. Tämä keskivaihe ainakin itselläni tosi onnellista ja ihanaa aikaa. Mutta tietenkään kaikilla ei mene näin, kuten hyvin tiedetään. Ja totta kai pahasta olosta saa valittaa, siksihän nämäkin palstat ovat!
Tsemppiä kaikille!

 

[Mul o n tosi kurjaa]

...Epäilin jo että olen masentunut. Niin paha olo on. Ja nyt oksennan ja olen väsynyt ja sairaslomalla. Ei viikkoja ees vielä ole kovin monta kasassa. Ja toinen lapsi on tulossa. Niin kovasti sitä on toivottu, niinkuin on ensimmäistäkin lasta toivottu. Mutta ei se siihen kato kun olo on huono. Ei tästä ole kuin 2 ulospääsyä: joko abortti tai sitkeä odottaminen päivä kerrallaan. Molemmat kuulostaa huonoilta vaihtoehdoilta, valitsen silti jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

[Weenie]

Ihana keskustelu, kertakaikkisen riemullinen ja kannustava! Pierevä valas alias pitsanaama ilmoittautuu! On todella lohduttavaa lukea, että maailmassa on muitakin suohirviötä muistuttavia äitejä, jotka kiitollisuutensa jnejnejne lomassa vaipuvat epätoivoon. Onko se herran jestas joku ihme kun katsoo peiliin ja kuuntelee omia juttujansa tässä hormonien kaaoksessa? Teille toivotan täydestä sydämestäni jaksamista ja jeesustelijat eläkööt omaa autuasta elämäänsä (siellä jossain).

 

[Sama täällä]

Mua taas ihan nauratti lukea tuota vuodatustani. Mulla oli tuolloin tasan kaksi oloa: joko oksetti tai sitten vitutti. Silloin kun kirjoitin omat purkaukseni, ei just sattunut oksettamaan.

Noi pahimmat kaudet meni ohi kun oksentaminen alkoi loppumaan. Sitä kummasti ei jaksa olla valoisa persoona kun niistää aamupuuron rippeitä nenästään tai sovittaa epätoivoisesti rintsikoita kaupassa, ja nöyrtyy sitten ostamaan lähes kaksi numeroa normaalia isommat, tietäen että tää on vasta alkua. Ei mulle vieläkään ole selvää, mikä on se ihana odotus jota naiset aina jälkeenpäin haikailee. Mutta ehkä tää tästä; olenhan vasta menettänyt seksielämäni, hehkeän ihon ja parhaat palat parisuhteesta. Jospa tässä ois kohta jotain mukavaakin luvassa.

Kaikki naiset! Puolustakaa oikeuttanne olla kärttyisiä ja ällöttäviä, kun siltä tuntuu! Piereskelkää estoitta -monet miehet tekee sitä jatkuvasti! Ja pussittavat kalsarit vaan on älyttömän mukavat - miksipä niitä ei vois käyttää aina tästä eteenpäin?

 

[elli70]

ihan nopsasti: mulle on sanottu, että jos raskauden ekat 3kk on mielialavaihteluja, on myös synnytyksen jälkeen noin 3kk...
et silleen, piti ainakin mulla paikkaansa!

 

[Tsemppi]

Täälläkin ottaa aivoon ja kunnolla! Tekis mieli valittaa kaikille vastaantuleville, mutta puranpa nyt tänne P***ele !

 

[Apuva!!!]

Puranpa nyt itsekin ätä paskaa oloa... Joo, toivottu on raskautta ja edelleen tuntuu hienolta ajatus tulevasta pienokaisesta, mutta kyllä tää raskaana olo on ihan perseestä. Huono olo koko ajan, väsyttää, masentaa, ei kiinnosta mikään... Ja kaiken lisäksi viikkoja alkaa olla kasassa vasta 7! Ei tietoakaan onnellisesta olosta ja hehkuvasta olemuksesta... Toivottavasti viikkojen kertyessä huonon olo tilalle tulee se toinen ääripää, en jaksa ajatella et olis tällaista koko raskausaika...

 

[angy]

Tottahan tuo...siis että mä ainakin nyt koen valittaneeni turhasta. Olen niin onnellinen tulevasta vauvasta ja kaikesta mitä elämä on antanut että mitäpä tässä valittamaan. Vaikka välillä asiat painaa niin kaiken sen arvoista tämä varmasti on. Nimim. "älkää viitsikö": Olen todella pahoillani tilanteestasi. Sinulla on varmasti todella rankka.


Muakin kyllä tympi teidän keskustelunne, vaikkei tilanteeni olekaan nim. "älkää viitsikö":n tasoinen. Te turhan valittajat valitatte ulkonäöstä, rasvaisesta tukasta, ylipainosta, siis normaaleista raskauteen ja hormoonitoimintaan kuuluvista asioista. Ja jos on mustikkasoppaa rinnuksilla, se ei todellakaan ole raskauden tai miehenne aikaansaannosta, kuten varmaan itsekin olette peilistä todenneet. Lähes kaikkiin teidän "ongelmiinne" voi itse vaikuttaa. te vain tahdotte kerätä kaikkien ympärillä olijoidenne huomion itseenne ja raskauteenne. Vaikuttaa siltä, ettette saa riittävästi huomiota positiivisella toiminnalla, niin alatte käyttäytyä sitten n. 3-v uhmaikäisen tavoin. Miehillänne on varmasti todella mukava raskausaika ja mahdollisuus valmentautua omaan isyyteen!

Ajatelkaapa, että monet naiset joutuvat raskausaikanaan esim. vuodelepoon kuukausiksi, jolloin huolena on oman navan lisäksi lapsen terveys ja elämä.