Raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti

[Emilyn]

Niin Madicken, ehkä sinunkin pitäisi lukea tarkemmin mitä olen kirjoittanut.. enhän minä ole väittänytkään, että tulen jatkossakin ehtimään kaikki kotityöt. Jossain kohtaa kirjoitin, että jos en päivällä jotain ehdi tehdä, niin sitten mies tekee töistä tultuaan tai teemme yhdessä..

Olen kyllä lukenut niin lehtiä, kirjoja ja näitä keskustelupalstoja jo ennen raskauttakin, että on monet eri tarinat äitien elämästä tuttuja ja näitten kaikkien myötä on ne realistiset ajatukset.. minusta on hassua, että jotkut väittävät että kun eivät itse osanneet jotain ajatella, niin sitten eivät muutkaan voi osata.. no, itseltännehän se on pois jos ette kykene näkemään omaa päätänne pidemmälle.

 

[Vierestä seurannut]

\

no, itseltännehän se on pois jos ette kykene näkemään omaa päätänne pidemmälle.

EI VOI OLLA TOTTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

NO KUULE SAMOIN SINULLE!!!!!

 

[Madicken04]

\

Niin Madicken, ehkä sinunkin pitäisi lukea tarkemmin mitä olen kirjoittanut.. enhän minä ole väittänytkään, että tulen jatkossakin ehtimään kaikki kotityöt. Jossain kohtaa kirjoitin, että jos en päivällä jotain ehdi tehdä, niin sitten mies tekee töistä tultuaan tai teemme yhdessä..

Olen kyllä lukenut niin lehtiä, kirjoja ja näitä keskustelupalstoja jo ennen raskauttakin, että on monet eri tarinat äitien elämästä tuttuja ja näitten kaikkien myötä on ne realistiset ajatukset.. minusta on hassua, että jotkut väittävät että kun eivät itse osanneet jotain ajatella, niin sitten eivät muutkaan voi osata.. no, itseltännehän se on pois jos ette kykene näkemään omaa päätänne pidemmälle.

Eli olet siis ottanut huomioon se että lpasesi on esim vammainen tai vakavasti sairas (pitkäaikaista sairaalahoitoa, useita leikkauksia ym vaativa)? Ja silti olet varma ettei lapsen syntymä vaikuttaisi elämäänne mitenkään, vaan tuo vammainen/sairas lapsi vaan sopeutuisi nykyiseen arkeenne? Jos tuohon pystyt olet varmasti vahvempi kuin kukaan tuntemistani erityislasten vanhemmista. Sillä jokaiselle ihmiselle kenen kanssa olen keskustellut, lapsen sairaus tai vamma on ollut jonkinlainen muutos elämässä.

Ja juu, meilläkin mies on töuidensä ohessa ollut todella hyvin mukana kotitöissä ja lastenhoidossa. Silti on ollut hetkiä jolloin aikaa taiu energiaa ole löytynyt harrastuksille tms. Ne toisen avun myötä saadut vapaahetket ovat tuhlattu parin tunnin nokosiin... Sitten tulee taas niitä hyviä päiviä jolloin elämä hymyilee ja saamme tehdyksi juuri niitä asioita joista olemme haaveilleet. Itse emme kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen, mitä huominen tuo tullessaan 8ainakaan tiettyä pistettä pidemmälle).

En osannut aikanani oajatella omaa päätäni pidemmälle, enkä varnmasti osaa tänäänkään. Kakkosta odottaessani kuvittelin kyllä lapselle kaikki keksiväni vammat ja sairaudet, jopa kohtukuoleman ja synnytykseen menehtymisen. Silti en varmastikaan ollut tarpeeksi hyvin varautunut kaikkeen. Toistaiseksi lapsi on terve ja kaikki hyvin, nautimme ja tuskailemme näiden ihanien arkisten asioiden parissa. Silti emme koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja siksi pidän mielessäni sen varauksen että elämä voi yllättäen muuttua.

 

[Emilyn]

Taisinpa jo aiemminkin sanoa sen, ettei tässä ole nyt puhe mistään ääripäistä kuten vaikkapa vammaisesta lapsesta vaan pelkästään tästä äitiydestä sen myötä tulevista lässynlässyn muutoksista.

Mutta kyllä, olen myös varautunut vammaiseen lapseenkin, en osallistunut seulontoihinkaan sen vuoksi, koska olen ottamassa tämän lapsen vastaan sellaisenaan kuin hän on. Joten varmasti olen varautunut siihenkin enemmän kuin moni muu, kun minulla ei siitä ollut pitkään aikaan tietoa, kuten monet etukäteen haluavat sen tietää jotta osaavat sitten valmistautua (vaikka useimmitenhan siinä vaiheessa mennään tekemään se abortti)

 

[Emilyn]

\

\

no, itseltännehän se on pois jos ette kykene näkemään omaa päätänne pidemmälle.

EI VOI OLLA TOTTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

NO KUULE SAMOIN SINULLE!!!!!

Kiitos mutta minä näen erinomaisesti omaa päätäni ja napaani kauemmas, kun en ole kenellekään tuputtamassa omia kokemuksiani ja tunteitani, vaan puhun omasta elämästäni - josta nämä kaikkitietävät mammat kuulemma tietävät kaiken paremmin kuin minä itse.....

 

[Madicken04]

\

\

Niin Madicken, ehkä sinunkin pitäisi lukea tarkemmin mitä olen kirjoittanut.. enhän minä ole väittänytkään, että tulen jatkossakin ehtimään kaikki kotityöt. Jossain kohtaa kirjoitin, että jos en päivällä jotain ehdi tehdä, niin sitten mies tekee töistä tultuaan tai teemme yhdessä..

Olen kyllä lukenut niin lehtiä, kirjoja ja näitä keskustelupalstoja jo ennen raskauttakin, että on monet eri tarinat äitien elämästä tuttuja ja näitten kaikkien myötä on ne realistiset ajatukset.. minusta on hassua, että jotkut väittävät että kun eivät itse osanneet jotain ajatella, niin sitten eivät muutkaan voi osata.. no, itseltännehän se on pois jos ette kykene näkemään omaa päätänne pidemmälle.

Eli olet siis ottanut huomioon se että lpasesi on esim vammainen tai vakavasti sairas (pitkäaikaista sairaalahoitoa, useita leikkauksia ym vaativa)? Ja silti olet varma ettei lapsen syntymä vaikuttaisi elämäänne mitenkään, vaan tuo vammainen/sairas lapsi vaan sopeutuisi nykyiseen arkeenne? Jos tuohon pystyt olet varmasti vahvempi kuin kukaan tuntemistani erityislasten vanhemmista. Sillä jokaiselle ihmiselle kenen kanssa olen keskustellut, lapsen sairaus tai vamma on ollut jonkinlainen muutos elämässä.

Ja juu, meilläkin mies on töuidensä ohessa ollut todella hyvin mukana kotitöissä ja lastenhoidossa. Silti on ollut hetkiä jolloin aikaa taiu energiaa ole löytynyt harrastuksille tms. Ne toisen avun myötä saadut vapaahetket ovat tuhlattu parin tunnin nokosiin... Sitten tulee taas niitä hyviä päiviä jolloin elämä hymyilee ja saamme tehdyksi juuri niitä asioita joista olemme haaveilleet. Itse emme kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen, mitä huominen tuo tullessaan 8ainakaan tiettyä pistettä pidemmälle).

En osannut aikanani oajatella omaa päätäni pidemmälle, enkä varnmasti osaa tänäänkään. Kakkosta odottaessani kuvittelin kyllä lapselle kaikki keksiväni vammat ja sairaudet, jopa kohtukuoleman ja synnytykseen menehtymisen. Silti en varmastikaan ollut tarpeeksi hyvin varautunut kaikkeen. Toistaiseksi lapsi on terve ja kaikki hyvin, nautimme ja tuskailemme näiden ihanien arkisten asioiden parissa. Silti emme koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja siksi pidän mielessäni sen varauksen että elämä voi yllättäen muuttua.

Lisätään vielä että juuri lehtiä lukemalla ja netissä pyörimällä sekä lähipiirin tarinoita kuuntelemalla minäkin luulin omaavani realistisen käsityksen äitiydestä. Onnekseni en kuitenkaan siihen vedoten päättänyt että elämämme tulee jatkumaan näin, sillä nuo käsitykset muodostuivatkin kaikkea muuta kuin realistisiksi. =)

Elämän muuttumisella tarkoitan muunmuassa sellaisia asioita että kotityöt saattavat muuttua lasten kanssa raskaammiksi, ainakin ajoittain. Ja silloin olen tarvinut mieheni apua, aivan kuten itse kerroit kenties tarvitsevasi. Koen sen muutokseksi, sillä en enää selviä yksin asioista jotka aiemmin sujuivat tuosta vaan. Vaikka olin siihen varautunut, ei se poistanut itse muutosta. Vaikka olisin etukäteen osannut ottaa huomioon kaiken lapseni kanssa eteen tulevan, ei sekään hävitä noita muutoksia. Vaikka olisin etukäteen varautunut vauvakoliikkiin, huutavan lapsen kanniskelu ympäri asuntoa olisi silti ollut jotain muuta kuin aiempi, lapseton elämämme. Ymmärrätkö mitä yritän sanoa?

 

[Emilyn]

Ymmärrätkö itse? Et selvästikään.

Minä olen jo aiemmin tässä ketjussa selittänyt sen, mitä MINÄ koen muutoksena, joten en jaksa sitä tähän toiseen kertaan kirjoittaa. Etsipä ja lue uudestaan jos ei ensimmäisellä kertaa mennyt perille.

Ja yhä, se, että sinä et ollut osannut varautua joihinkin asioihin, ei edelleenkään tarkoita sitä, etteikö joku toinen osaisi. Mun mielestä realismi on tosi kaukana siitä, jos ajattelee että imetys on helppoa, kuten sanoit. Joten älä hei vertaa minua itseesi, kun et selvästikään ole osannut ajatella realistisesti, kuten itsekin myönsit.

 

[Tärpätti]

\

Olipahan Tärpätillä katkeran oloinen kirjoitus, no eipä ollut ensimmäinen tässä ketjussa. Että näköjään se niin suututtaa jos toiset osaavat realistisesti varautua tulevaan.. sua näköjään harmittaa, kun et osannut ja sen takia piikittelet kaikkitietäväksi niitä, jotka osaavat. Mun mielestä se ei ole realismia, että ajattelee imetyksen olevan helppoa, kuten sinä sanoit ajatelleesi ja sitten väität että olit realisti. Jo tuo kertoo sen, että olet ollut ihan eri päässä ajatuksiltasi kuin minä nyt. No, ehkä joskus pääset yli katkeruudestasi

Voi voi, taidanpa olla huonompi kuin uskoinkaan tulkitsemaan tunteitani tekstin muodossa!

Jaksan ihmetellä tuota suvaitsematonta, kaikkitietävää, koppavaa kommentointia, jota jaksat päivästä toiseen heittää asiallisille (mielestäsi katkerille) kirjoituksille.

Kasvaisit hieman, ja antaisit muillekin ihmisille tilaa. Tekstiesi perusteella vaikutat vihaiselta nuorelta naiselta, joka todellakin voisi vilkaista itseään peiliin.........

:flower:

 

[Emilyn]

Kuules Tärpätti, ihan tosi - kuka tässä on suvaitsematon!? SINÄ ja jokunen muukin tässä ketjussa. Tehän tässä olette koko ajan minua mollanneet vaikka miksikä ja puhuneet siitä mitä MINUN pitäisi tuntea ja kokea. Ja sinä alat puhua suvaitsevaisuudesta??? Voi jessus. Kyllä katkeria elämäänsä kyllästyneitä mammoja näköjään riittää. Ja jos se äitiys on niin kiireistäkin, niin miten ihmeessä te ehditte täällä netissäkään surffailla......

 

[Emilyn]

Ja kirjoitukset tyyliin "minä ajattelin raskausaikana vauvaelämästä sitä ja tätä, mutta olin ihan väärässä, ihan niinkuin sinäkin.. sinä et tiedä elämästäsi yhtään mitään... henkisyys ja lässyn lässyn.." ovat kaukana asiallisesta ja huokuvat todella suurta katkeruutta.

 

[Cathryn]

Lopettakaahan nyt. :hug: =) :flower:

 

[Emilyn]

Voin kyllä omalta osaltani tosiaan lopettaa, kun onhan se jo aiemminkin todettu että ihmiset, jotka eivät ymmärrä että jokainen on yksilö ja olemme kaikki erilaisia, eivät sitä tule ymmärtämään vaikka miten rautalangasta vääntäisi.

 

[taustalla]

Tämä keskustelu on mielenkiintoinen puolin ja toisin. Emilyn osaa napauttaa aika makeasti takaisin ja luulen, että tässä on myös käsitetty väärin toisen sanomisia tai ei olla oikein sisäistetty. Emilyn: jos oikein ymmärrän niin kun toiset sanovat sinulle, että tapahtuu muutosta niin sinä ajattelet, että se on lisäystä. Silloinhan tästä voi jaaritella ja tapella aivan loputtomiin Jos nyt sanoisin, että entäs ne fyysiset muutokset...synnytyksen jälkeen moni on fyysisesti huonossa kunnossa, ei voi istua, rinnat ovat tuskallisen kipeät maidonnousunvuoksi, vauva on pois masusta, mutta masu ei ole pois jne. Paljon paljon muutosta, tai sinulle kenties lisäystä? Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia :heart: Elämä muuttaa tai lisää meihin asioita...kaikkea hyvää tasapuolisesti kaikille =)

 

[Enea]

\

\

Nooh... yleistää ei voi, eipä tämä minun elämä tästä ole hirveästi miksikään muuttunut Vaikka koko ajan on saanut kuulla että no odotas vaan kohta ja odotas taas kohta ja no kohta viimeistään sitä ja tätä.. plääh. rv32+3

Emilyn, ethän sinä vielä olekaan äiti.. Jos esikoistasi odotat. Niin et sinä voi sanoa vielä ettei äitiys ole muuttanut elämääsi.. Sano niin vuoden päästä

Mä ainakin oon pitäny itseäni äitinä siitä saakka kun ensimmäisen kerran näin vauvani ultrassa. L.a 4.10.

 

[Tärpätti]

\

Kuules Tärpätti, ihan tosi - kuka tässä on suvaitsematon!? SINÄ ja jokunen muukin tässä ketjussa. Tehän tässä olette koko ajan minua mollanneet vaikka miksikä ja puhuneet siitä mitä MINUN pitäisi tuntea ja kokea. Ja sinä alat puhua suvaitsevaisuudesta??? Voi jessus. Kyllä katkeria elämäänsä kyllästyneitä mammoja näköjään riittää. Ja jos se äitiys on niin kiireistäkin, niin miten ihmeessä te ehditte täällä netissäkään surffailla......

Onnea odotukseen ja voimia vauva-arkeen :hug:

 

[Hömötintti]

Hmmph. Annas kun veikkaan. Emilyn on 22-vuotias? Vihainen, kypsymätön nuori nainen, jolla on periaatteita enemmän kuin kaikilla äidiksi jo tulleilla yhteensä.

Fiksut osaavat lopettaa tämän keskustelun, joten rakkaat mammat, annetaan tästä lähin näihin viesteihin menevä aika lapsillemme. Tai niihin kotitöihin, jotka jäivät lasten takia tekemättä. Tai yksinkertaisesti lepoon, sillä olemme sen ansainneet! :flower:

Mites se menikään? Ei lapsia, monta periaatetta, monta lasta, ei yhtään periaatetta? Allekirjoitan.

 

[pakula]

Naiset ne osaa olla toisilleen sietämättömän hävyttömiä. Naiset osaavat tuon minä minä minä-ajattelun, jolle on tyypillistä tietyn kokemuksen hehkutus niin että se tuntuu supistuvan ainoaksi mahdolliseksi kokemuksen muodoksi. Tarkoitan juuri tässä villiintyneessä ketjussa olevaa "odotapas vain miten vaikeaa ja hankalaa kaikki tulee olemaan, ja miten kaikki muuttuu eikä mikään tunnu jäävän ennalleen"-yleiskokemusta. Aivan järjettömän katkeraa tekstiä, yhtä ihmistä raavitaan akka(kissa)porukalla eikä anneta minkäänlaista tilaa erilaiselle ajattelutavalle. Nainen, jos joku, osaa unohtaa vauva/lapsiarkena oman elämänsä niin totaalisesti, että alkaa elää ihan jonkun toisen elämää. Mielestäni on oikein hienoa, että joku uskaltaa pitää myös itsensä vauhdissa mukana, jotta jaksaisi lapsen/lasten kanssa paremmin. Missään ei sanota, että elämä muuttuisi äitiyden myötä aina samalla tavalla ja yhtä rankasti. Kyllähän se muuttuu, mutta jokainen voi itse valita, miten paljon antaa tilanteen sitä muuttaa!
Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että joukossamme on myös niitä yksilöitä, jotka ovat vahvoja ja kekseliäitä, ihmisiä joilla on ERI selviytymiskeinot ja tavat reagoida muutoksiin ja hallita niitä! Emme me kaikki koe äitiyttä niin mustavalkoisena, etteikö voisi huoletta sanoa, että kyllä tässä omaakin elämää eletään. Eikä se ole yhtään lapselta pois, ei edes se, että joku uskaltaa sanoa, että ei aio jumiutua äitinäolon raskaaseen velvollisuuksien kehään, vaan että aikoo ottaa myös oman jaksamisensa huomioon eri tavoin. Olen huomannut, että liian lapsikeskeiset naiset, jotka jumiutuvat juuri tuohon turhan intensiiviseen lasten ehdoilla 24 h- ajatteluun, unohtavat etupäässä itsensä ja joidenkin tärkeiden tarpeiden tyydyttämisen lisäksi miehensäkin!! Siis montako miestä on lähtenyt vieraisiin lakanoihin tai kokonaan suhteesta kävelemään siksi, että naisesta on tullut pelkkä iso tissi, jollaiseksi hän on vielä halunnut jäädäkin, vaikka lapsilla olisi hieman ikääkin. Se on pienen pieni särö naisen biologiassa, että hän alkaa jopa liiaksikin asti paapoa omaa pesäänsä. En ymmärrä millaisia äitejä täällä oikein istuskelee tuomitsemassa eri näkökulmia? Onkohan sille lapselle sitten ollenkaan hyvä, että mamma on aina yhtä ehdoton...
Kenelle tahansa äidille pahin ja raain osaa olla kukas muukaan kuin toinen äiti! Hormoniheittelyiden, katkeruuden ja kateuden piinaamat naiset kykenevät kyllä lannistamaan ja levittämään yleistä ajatteluvirus- ta jonka mukaan ei kannata yrittää olla mitään, koska kuitenkin kaikki menee tietyn kaavan mukaan. Miehistä voisi ottaa hieman mallia, niillä tuskin on aikaa kukkoilla toisilleen näissä asioissa. Erilaisuus kunniaan! On niitä muitakin teitä, jotka vievät perille. Aivan varmasti.

 

[taustalla]

OUKKI DOUKKI!!! =) Annetaan tämän itseään täydellisenä pitävän tulevan mamman keskittyä siihen mikä hänelle tuntuu olevan tärkeintä eli asioiden vänkäämiseen ja toisten mollaamiseen! Toivotaan myös,että hän ymmärtää ajoissa,että tuollaisella asenteella ja käytöksellä vain karkoittaa läheltään kaikki jotka yrittävät auttaa! Sillä apua hän tulee tarvitsemaan sitten kun muksu tulee...eikä siihen pelkkä mielistelevä "mies" ihan riitä! Hih...ja luultavasti hän alkaa tähänkin mussuttamaan,että "minähän en apua tarvitse" tai jotain muuta todella fiksua! Mutta mussuttakoot vaan... Nautitaan me muut kesästä ja annetaan tuollaisen olla omissa oloissaan kun kerran haluaa olla tommonen vänkä...

 

[Emilyn]

Pakula

Hienoa, hienoa.. kiva etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa.

Mä en tosiaan viitsi enää kommentoida noihin juttuihin mitään. Onhan toi viimeisinkin niin hieno; tituleerataan "täydelliseksi" äidiksi, miestäni sanotaan mielisteleväksi.., heh. Kertoo paljon ihmisten parisuhteista, että sellasta miestä pidetään mielistelevänä, joka esim. tekee kotitöitä?? Tuostahan sen vaan huomaa, että ihmisiä tosiaan suututtaa se, että jollakulla on tasavertainen puoliso, ystävä ja rakastaja vierellään. Ikävää, jos jotkut jäävät yksin suhteessaan mutta vielä ikävämpää, että sitten aletaan haukkua ja arvostella niillä, joilla on kunnon puoliso itsellään.

Niin ja kuka se mollasikaan ja ketä.. minä olen "mollannut" muita korkeintaan kun olen todennut että monet ovat ahdasmielisiä ja kapeakatseisia.. Eikä sekään mielestäni mollausta ole, sillä tosiasiahan se on, että ihminen on ahdasmielinen, kun näkee vain yhden ja ainoan linjan mitä voi kulkea, kukaan ei saisi siitä poiketa tai sitten on kuten kuulemma minä olen kuulemma viallinen, tunnevammainen ja vaikka mitä.<br><br>

 

[-Tumpula-]

\

"odotapas vain miten vaikeaa ja hankalaa kaikki tulee olemaan, ja miten kaikki muuttuu eikä mikään tunnu jäävän ennalleen"

No mutta höh. :\| En mä ainakaan mielestäni ole tässä valittanut muutoksia. Ei muutos tarkoita negatiivista muutosta, mun elämä ainakin on muuttunut paremmaksi lapsen myötä. Jotenkin täydemmäksi, on syy nousta ylös joka aamu, syy pitää itsestä huolta... *huono kirjallisessa ilmaisussa*

Eikä sen muutoksen tarvi olla tekemiseen liittyvä. Se voi tapahtua vaikka vain päänupissa. Vaikkei äiti olisi 100% ajasta lapsen lähellä, lapsi kulkee mielessä aina... :heart: Eli ajatuksissa lapsi on läsnä aina. Eikä sellaista vastuuta ole ennen tarvinut kenestäkään ottaa kuin omasta lapsesta otetaan.

Ottaakohan tuosta nyt mitään tolkkua...

 

[taustalla]

Olisitkohan se kenties SINÄ joka on valinnut vain yhden ja ainoan linjan kulkea??? Vai kuinka paljon sä olet kuunnellut/ymmärtänyt muita ja muiden mielipiteitä??? Etköhän se ole kuule VAIN ja AINOASTAAN SINÄ joka täällä koko ajan toitottaa,että VAIN sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat vain katkeria ja ahdasmielisiä kun ovat tuoneet julki oman näkemyksensä asioihin??? Mietihän nyt tyttö hyvä mitä suustas latelet ja päättele siitä kuka täällä omaa ahdasmielisen ajattelu-tavan???

 

[Emilyn]

\

Olisitkohan se kenties SINÄ joka on valinnut vain yhden ja ainoan linjan kulkea??? Vai kuinka paljon sä olet kuunnellut/ymmärtänyt muita ja muiden mielipiteitä??? Etköhän se ole kuule VAIN ja AINOASTAAN SINÄ joka täällä koko ajan toitottaa,että VAIN sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat vain katkeria ja ahdasmielisiä kun ovat tuoneet julki oman näkemyksensä asioihin??? Mietihän nyt tyttö hyvä mitä suustas latelet ja päättele siitä kuka täällä omaa ahdasmielisen ajattelu-tavan???

Minä saan kyllä kulkea elämässäni ihan sitä linjaa mitä haluan eikä se tee MINUSTA ahdasmielistä, enkä ole kenenkään muitten linjoista valittanut, sen sijaan kuten monet ovat minua morkanneet kun en mene samaa rataa kuin he. SE on ahdasmielisyyttä, ettei hyväksytä sitä, että joku ehkä elää eri tavalla kuin itse.

 

[taustalla]

Juu,juu,juu...kuuntele nyt hetki itseäsi... MINÄ,MINÄ,MINÄ...MINÄ EN OLE AHDASMIELINEN VAAN KAIKKI MUUT!!! Siis mikä ei sitten tee sinusta sellaista kun et suostu pätkääkään antamaan arvoa muiden mielipiteille?? Sähän ny aivan uskomaton täti olet...en oo kyllä ikinä vielä tollasta jästipäätä tavannut!!! HUH,HUH

 

[Pumpula]

Luin koko ketjun ja haluaisin oikeasti tietää kuinka vanha ystävämme Emilyn on? Uskoakseni hyvinkin nuori, koska asiaa on useasti tiedusteltu, eikä vastausta ole kuitenkaan saatu.

Emilynin vastauksista paistaa niin selvästi läpi kypsymättömyys. En ota kantaa siihen kuka on oikeassa, mutta tuo hyökkäävä ja naivi tyyli, jolla muiden vastikkeisiin vastataan...

Toivottavasti tuleva perheenjäsen kasvattaa Emilynin aikuisten maailmaan.

 

[pöö]

Etpä se näytä sinäkään hyväksyvän,että joku muu elää eri lailla kuin sinä...