heipsan.. ajattelin kirjottaa tänne aiheesta raskauden ajan yksinäisyys, josta ainakin henk.koht itse kärsin.. Elämäntilanne on sinänsä hyvä, että on katto päänpäällä ja on ihana mies ja ihana 4,5wee poikani ja aivan ihana nyt saada toinen lapsi.. töissä en itse ole ja vaikea nyt raskaana saada töitäkään mistään, joten aika paljon kotona olen ja poika on välillä kotona minun kanssani jos ei sitten tahdo tarhaan leikkimään kavereiden kanssa.. mies on tietysti päivisin töissä... joten yksin tulee aika paljon oltua.. olen muuttanut helsinkiin pari vuotta sitten ja eipä tänne ole juurikaan ehtinyt kertyä ystäviä ja nekin loput jäi kun tulin raskaaksi uudestaan... onhan minulla muutama hyvä ystävä toiselta paikkakunnalta, mutta jotenkin vaikea heidänkään kanssaan puhua raskaudesta tai lapsista kun ei heillä itse ole tai jos on niin lapset ovat jo sen verran varttuneita, että "omaakin" aikaa jää ja kaikki asiat ei ihan lapsen ympärillä pyöri. Joten samassa tilanteessa minulla ei ole ystäviä ja tulee jotenkin unohdettu ja yksinäinen olo.. tottakai nautin raskaudesta ja siitä, että tulee uusi perheen jäsen, mutta olisihan se mukava jos olisi joku kenelle jutella ja ketä ymmärtäisi täysin mistä puhun.. ja onhan noita "mamma ryhmiä" mutta jotenkin sekin on aika iso kynnys taas lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin vaikka sieltä varmasti saisikin kohtalo tovereita.. meneepäs tää nyt hankalaks.. toivon mukaan joku ymmärsi vähän mitä haen takaa.... :ashamed: joten jos on muita kohtalo tovereita nii olisi lohduttavaa tietää ettei yksinään pohdi näitä asioita..
mami87 ja vaavi 14+6...
mami87 ja vaavi 14+6...
