Raskaus ja tupakoinnin lopettaminen

Kukkahattutädit voi jatkaa eteenpäin, mitään saarnaa en tullu tällä hakemaan vaan jos sattuis et on muitakin heikkoja ja onhan niitä oltava, jos vaikka vertaistukee yms löytäs. Onhan näitä jotka lopettaa tupakinpolton hetikö plussatestin tekee mut ite näin 14 vuotta polttaneena voin kertoo et se ei oo niin yksinkertasta. Raskausviikkoja on nyt 15+ ja oon kumminkin vähentänyt siitä 15kpl/pv siihen alle 5/pv + nikotiinikorvike pussi huulesa sillo tällö pahimpaan tuskaan. Tarkotuksena on lopettaa kokonaan mutta onhan tämä helkkarin vaikiaa.

 

On se silloin tällöin savut saatava... Ite vedän 10 päivässä.

 

Vaikeaa on varmasti mutta tiedäthän että sun vauvasi kärsii hapenpuutteesta tupakoinnin jälkeen ja mitä useammin poltat, sen enemmän hapenpuutetta on.

Vauvan takia kannattaa lopettaa heti plussaan, mielellään jo ennen yritystä.

Enkä ole "kukkahattutäti" entinen nikotiinivauva ja itse tupakoinnin lopettanut seinään.

 

Kannattaa myös miettiä että vauva tottuu päivittäiseen nikotiiniannokseen ja kun syntyy kärsii vieroitusoireista siinä missä narkkarivauvatkin.

 

Itsekin olin polttanut vuosia ja pakko se oli lopettaa kun testi plussaa näytti. Se vaan on pakko, en kokenut itse että olisi muuta vaihtoehtoa. Vaikeaa se oli ja olin varmasti aivan hirveä ihminen kaikkine kiukkuineni. Mutta lapsi meni minun tarpeiden edelle ja menee kyllä edelleenkin aina.!

Kyllä minä vähensin ensin mutta viikon sisään plussasta oli viimeinenkin tupakka tumpattu. Kyllä siitä selviää samanlai ku muutkin. Olen lopettanut neljä kertaa ja aina aloittanut uudelleen. Kunnes lopetin kokonaan koska lapset sitä toivoivat.. Ettei äiti enää polttaisi. Ja taas meni lasten toiveet omien halujeni edelleen. Ja se oli todella hankalaa!

Tsemppiä. Pistä se lapsi sun ajatukisssa etusijalle niin se helpottaa.

 

Kannustan hakemaan apua: neuvola, työterveys yms. Itse suosittelen kokeilemaan hypnoosia. Yksi ystäväni pääsi sen avulla irti tupakoinnista ja itsekin olen huomannut hypnoosin omalla kohdallani monissa tilanteissa hyödylliaeksi. Uskon siihen, että pääset tupakoinnista irti lapsesi hyvinvoinnin vuoksi.

 

Itse lopetin silloin kun otettiin vakavasti puheeksi ehkäisyn poisjättäminen. Olin yrittänyt lopettamista jo aiemmin ja sen vaikeuden takia tiesin, että ehkäisyä ei jätetä pois ennenkuin on päästy tupakasta.

Vaikeaa oli, etenkin se eka päivä. Oli ihan kamalat nikotiinivieroitusoireet, olisin taatusti sortunut jos olisi ollut tupakkaa saatavilla.
Yritin keksiä kaikkea muuta. Pelasin pleikkarilla, selasin nettiä, pureskelin porkkanoita jne.
Sain hirvittävästi voimaa kun luin netistä ihmisten kertomuksia siitä, kuinka kauan he ovat olleet ilman tupakkaa. Kun joku kirjoitti olleensa jo viikon ilman, niin ajattelin että ehkä minäkin selviän.

Nyt olen ollut jo 9 vuotta savuttomana. Tupakoinnin lopettaminen oli ehdottomasti yksi elämän parhaista päätöksistäni. Ja sen lopettamisen vaikeutta kun muistelee, niin taatusti en aloita uudelleen.

 

Tiedän tunteen, se on vaikeaa. Meistä jokainen on myös erillainen kuinka kokee vieroitusoireet ja kuinka herkkä on riippuvuuksille. Minä olisin tyyliin alkoholisti ja kaikkea muutakin, jos ei elämässä olisi lapsia ja muita vahvoja periaatteita mitkä pakottaa ”elämään normaalia elämää”.
Joten kyllä, olen polttanut joinain raskausaikoina , jokaisesta savukkeesta potee kokoajan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Miksi onkaan niin helvetin heikko ettei pysty lopettamaan edes vauvan takia, oman lapsensa jolla elämä edessä.
Itsekin toivoisin nyt pystyväni lopettamaan kokonaan, mutta stressi ja muu hektinen elämä tekee siitä vielä vaikeampaa. Lisäksi itselläni tylsyyden tunne saa tarttumaan tupakkaan, ehkä paras pohja lopettamiselle olisi stressitön ja hyvä tyydyttävä elämä, ettei niin tulisi olotiloja ja mielitekoja vetää sitä savuketta.
Huomaan että jos olen kauemmin polttamatta jo se palkitsee, kun tulee jotenkin levollisempi fiilis ei ole niin hermostunut koko aikaa. Ja mulla tuo perkele teettää lihasjumia ja päänsärkyjä , joten niiden poistuminen myös kannustaa ja palkitsee jatkamaan. Ja minua suoraan sanoen ketuttaa ne saarnaajat ”minä lopetin heti kun ensimmäiset kuukautiset edes alkoivat”, no se on hieno homma mutta ei kannusta niitä jotka taistelee sen lopetuksen ja kalvavan huonon omantunnon kanssa.
Tosi mahtavaa kun oot saanut vähennettyä noin paljon, 5tupakkaa on jo vähän! Sinuna minä vaan pysyisin siinä ja sitten jossain vaiheessa vaan taas vähentäisin. Oon kuullut että nikotiinilaastari auttaisi kaikista tehokkaimmin vieroitusoireisiin, olis kiva jos olisi joku paikka missä asian kanssa taistelevat voisi vaihtaa kuulumisia ja tsempata jatkamaan

 

Ei viisi tupakkaa valitettavasti ole vähän.
Viisi kertaa päivässä vauva kärsii hapenpuutteesta.
Kyllä siinä omat viekkarit kestää kun ajattelee kuinka vauva joutuu kärsimään

 

Mua mietityttää, joutuuko vauva kärsimään ne vierotusoireet synnyttyään? Eikö toisaalta just se myös auttaisi itseä kestämään ne vieroitusoireet mahollisimman aikasessa vaiheessa kun tietää miten hirveet ne on, siis jos ajattelee itsensä tilalle oman vastasyntyneen lapsensa joka muuten joutuisi ne samat viekkarit kestämään?

 

Mua mietityttää, joutuuko vauva kärsimään ne vierotusoireet synnyttyään? Eikö toisaalta just se myös auttaisi itseä kestämään ne vieroitusoireet mahollisimman aikasessa vaiheessa kun tietää miten hirveet ne on, siis jos ajattelee itsensä tilalle oman vastasyntyneen lapsensa joka muuten joutuisi ne samat viekkarit kestämään?

Joutuu. Jos imettää ja tupakoi niin saa kyllä sieltäkin nikotiinia (ja muuta) joten ei varmaan vieroitusoireita silloin mutta imetyksen lopettaessa.

Kyllä pitäisi ne omat vieroitusoireet kestää eikä pistä viatonta vauvaa kestämään

 

Ei viisi tupakkaa valitettavasti ole vähän.
Viisi kertaa päivässä vauva kärsii hapenpuutteesta.
Kyllä siinä omat viekkarit kestää kun ajattelee kuinka vauva joutuu kärsimään

Vähemmän se on kuin 15

 

Ja jos se olisi niin helppoa, lopettaminen… Niin ei varmaan monikaan polttaisi, kun kyse ei ole kumminkaan samasta asiasta kuin jonkun karkin syönnin lopettaminen. Asiasta syyllistäminen ei auta ketään, ei varsinkaan asian kanssa taistelevaa.

En tiedä hoidetaanko missään vieroitushoidossa olevia ihmisiä syyllistämällä, ennemmin kannustamalla ja se lopettamisen halu pitää lähteä itsestä. Ei siinä auta vaikka kymmenen mammaa sädekehineen syyllistäisi vieressä.

 

Tiedän tunteen, se on vaikeaa. Meistä jokainen on myös erillainen kuinka kokee vieroitusoireet ja kuinka herkkä on riippuvuuksille. Minä olisin tyyliin alkoholisti ja kaikkea muutakin, jos ei elämässä olisi lapsia ja muita vahvoja periaatteita mitkä pakottaa ”elämään normaalia elämää”.
Joten kyllä, olen polttanut joinain raskausaikoina , jokaisesta savukkeesta potee kokoajan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Miksi onkaan niin helvetin heikko ettei pysty lopettamaan edes vauvan takia, oman lapsensa jolla elämä edessä.
Itsekin toivoisin nyt pystyväni lopettamaan kokonaan, mutta stressi ja muu hektinen elämä tekee siitä vielä vaikeampaa. Lisäksi itselläni tylsyyden tunne saa tarttumaan tupakkaan, ehkä paras pohja lopettamiselle olisi stressitön ja hyvä tyydyttävä elämä, ettei niin tulisi olotiloja ja mielitekoja vetää sitä savuketta.
Huomaan että jos olen kauemmin polttamatta jo se palkitsee, kun tulee jotenkin levollisempi fiilis ei ole niin hermostunut koko aikaa. Ja mulla tuo perkele teettää lihasjumia ja päänsärkyjä , joten niiden poistuminen myös kannustaa ja palkitsee jatkamaan. Ja minua suoraan sanoen ketuttaa ne saarnaajat ”minä lopetin heti kun ensimmäiset kuukautiset edes alkoivat”, no se on hieno homma mutta ei kannusta niitä jotka taistelee sen lopetuksen ja kalvavan huonon omantunnon kanssa.
Tosi mahtavaa kun oot saanut vähennettyä noin paljon, 5tupakkaa on jo vähän! Sinuna minä vaan pysyisin siinä ja sitten jossain vaiheessa vaan taas vähentäisin. Oon kuullut että nikotiinilaastari auttaisi kaikista tehokkaimmin vieroitusoireisiin, olis kiva jos olisi joku paikka missä asian kanssa taistelevat voisi vaihtaa kuulumisia ja tsempata jatkamaan

Tämä just et kun sais kiinni samassa tilanteessa olevia joitte kans vois vaihtaa kokemuksia ja tsemppaa kun on huonompi päivä. Viikonloput on pahimpia, sillo kyl ratkee polttaa reippaasti useemma ku 5

 

Tämä just et kun sais kiinni samassa tilanteessa olevia joitte kans vois vaihtaa kokemuksia ja tsemppaa kun on huonompi päivä. Viikonloput on pahimpia, sillo kyl ratkee polttaa reippaasti useemma ku 5

Kannustaisin nostamaan asian esiin neuvolassa, eli ota yhteyttä terveydenhoitajaask. He voisivat ohjata sinut tarvitsemasi avun äärelle. Itse asioin koko vaikean raskausaikani ajan neuvolapsykologille, jolta sain paljon apua ja tsemppausta. Tätä kautta saattaisi löytyä jokin vertaisryhmä.

 

Tiedän tunteen, se on vaikeaa. Meistä jokainen on myös erillainen kuinka kokee vieroitusoireet ja kuinka herkkä on riippuvuuksille. Minä olisin tyyliin alkoholisti ja kaikkea muutakin, jos ei elämässä olisi lapsia ja muita vahvoja periaatteita mitkä pakottaa ”elämään normaalia elämää”.
Joten kyllä, olen polttanut joinain raskausaikoina , jokaisesta savukkeesta potee kokoajan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Miksi onkaan niin helvetin heikko ettei pysty lopettamaan edes vauvan takia, oman lapsensa jolla elämä edessä.
Itsekin toivoisin nyt pystyväni lopettamaan kokonaan, mutta stressi ja muu hektinen elämä tekee siitä vielä vaikeampaa. Lisäksi itselläni tylsyyden tunne saa tarttumaan tupakkaan, ehkä paras pohja lopettamiselle olisi stressitön ja hyvä tyydyttävä elämä, ettei niin tulisi olotiloja ja mielitekoja vetää sitä savuketta.
Huomaan että jos olen kauemmin polttamatta jo se palkitsee, kun tulee jotenkin levollisempi fiilis ei ole niin hermostunut koko aikaa. Ja mulla tuo perkele teettää lihasjumia ja päänsärkyjä , joten niiden poistuminen myös kannustaa ja palkitsee jatkamaan. Ja minua suoraan sanoen ketuttaa ne saarnaajat ”minä lopetin heti kun ensimmäiset kuukautiset edes alkoivat”, no se on hieno homma mutta ei kannusta niitä jotka taistelee sen lopetuksen ja kalvavan huonon omantunnon kanssa.
Tosi mahtavaa kun oot saanut vähennettyä noin paljon, 5tupakkaa on jo vähän! Sinuna minä vaan pysyisin siinä ja sitten jossain vaiheessa vaan taas vähentäisin. Oon kuullut että nikotiinilaastari auttaisi kaikista tehokkaimmin vieroitusoireisiin, olis kiva jos olisi joku paikka missä asian kanssa taistelevat voisi vaihtaa kuulumisia ja tsempata jatkamaan

Pakko kysyä, miksei saisi kertoa lopettamiskokemuksestaan, jos on lopettanut ennen raskautta?

Kaikkea ei tarvitse ottaa "saarnana".

 

Pakko kysyä, miksei saisi kertoa lopettamiskokemuksestaan, jos on lopettanut ennen raskautta?

Kaikkea ei tarvitse ottaa "saarnana".

Saa toki kertoa. Mutta syyllistämisen voi toki jättää pois niistä kertomuksista…
Itse lopetin ekan kerran joskus 8vuotta sitten, kun olin polttanut sen yli 10vuotta. 2viikkoa se tupakka pyöri mielessä joka päivä ja hetki ja se oli tosi vaikeaa aikaa… 8vuotta tuli oltua savuttomana. Nyt toki toivoo että kunpa ei olisi tullut alotettua uudestaan, mutta huomaa sen riippuvuuden että se jää ikuisesti jonnekin tuonne alitajuntaan… näin tuona aikana paljon unia siitä että poltin. Jos nyt taas lopetan niin tiedän että se uudestaan tupakointiin ratkeaminen on asia, mikä tulee olemaan ikuisesti minun heikkous mitä vastaan saa aina välillä taistella.

 

Ihmetyttää kovasti jos sanotaan ett kukkahattujen ei tarvii tulla niin silti te aina katsotte tarpeelliseksi niitä omia ajatuksia tuputtaa. Jotkut on vaan niin hiton tärkeitä.

 

Itse en tupakoi mutta äitini kylläkin. Ei tämä ihan sama tilanne ole kuin aloittajalla. Mutta ehkä tästä on apua. Eli äitini poltti yli 30 vuotta. Sairastui ja käskettiin lopettaa tupakointi. Hän ei päättänyt lopettaa vaan pitää taukoa tupakoinnista. Aina kun teki mieli tupakkaa niin keksi jonkin syyn miksei mennyt ulos tupakalle. Sää on liian huono tai ei jaksa laittaa takkia päälle ym. Tai keksi jotain tekemistä alkoi siivoamaan/leipomaan. Niin unohtui sinne tupakalle meno. Hänellä on edelleen tupakka aski piirongin laatikossa jos himo iskee. Pari kertaa on kuulemma hipelöinyt sitä mutta pistänyt sen takaisin. Taukoa kestänyt nyt yli 2 v. Ja siihen on riittänyt paljon vastoin käymistä mutta silti tupakka tauko pitänyt

 

3x lopettanut seinään plussatessa, kerran en ehtinyt aloittaa uudestaan. Raskaus on mulle todella hyvä ja motivoiva syy lopettaa, imetyksen loputtua ja töihin palattua se sitten taas hiipinyt takaisin!!
Oma äiti poltti koko raskausajan, oppimisvaikeuksia ollut ja allergiat vaivaavat.

 

Siis helkkari vieköön, pakko jonnekin päästä purkamaan! Oon tupakoinut 12 vuotta reilun askin päivässä. Vajaa viikko sitten plussasin yllärinä (ei ollut lapsi suunnitelmissa ja pillerit käytössä) ja silloin aamulla testin tekemisen jälkeen poltin viimeisen tupakan. Tämä vajaa viikko on ollut ihan helvettiä! On vaikea olla töissä, kun on tottunut tauolla polttamaan ja kotona sama homma. Oon pahimpiin viekkareihin ottanut nicoretten imeskelytabletteja, en tiedä kuinka suuri virhe se on, mutta en tiennytkään, että lopettaminen voi olla näin vaikeaa. Onneksi mies ei ole kotona vaan työmatkalla. Pinna on kokoajan todella kireällä. En myöskään oo nähnyt ystäviä, kun tiedän että ne heti huomais sen että en polta ja tajuais raskauden.. viikon päästä vasta neuvola, jossa saa tietää kuinka pitkällä raskaus on...