Raskaus ja syömishäiriö, kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelluisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

pelluisa

Uusi jäsen
13.12.2011
1
0
1
Onko kellään kokemuksia aiheesta?

Ollaan tässä vk9 odottelemassa, josko saataisiin heinäkuussa lasta maailmaan. Suurin huolenaiheeni on pelko omasta syömishäiriöstäni, josta olen kärsinyt 14-vuotiiasta. Olen nyt 22. Kyse ei ole siitä, ettenkö söisi tai ettäkö oksentaisin ruoan jälkeen, sitä en tee. Tää häiriö on ennen muuta psyykkinen ja jokin mun päässä ei anna päästää irti ajattelutavasta, että ihan sama miltä näytän, olen liian lihava. Nämä tuntemukset juontaa lapsuuteen, jossa mua kiusattiin koska painoin 85kg.

Nykyään pelkään lihomista varmaan enemmän kuin mitään muuta ja pelkäänkin, että tämä nyt vaikuttaa henkisesti tosi paljon raskausaikaan ja tekee kaikesta tosi raskasta. Sanoin kyllä asiasta heti neuvolassa ja ottivat rehellisyyden hyvin vastaan, mutta silti... Ei ole kiva kävellä kotona peilin edestä, kun tahtomattaan pysähtyy sen eteen joka kerta katsomaan, miten "oon ihan varmasti lihonut ainakin viissataa kiloa tänään"... :attn: Ja pelkään myös sitä, että raskausajan lihominen, joka tietysti on välttämätöntä, purkaantuu synnytyksen jälkeen masennuksena ja sitä en millään haluaisia, kukapa haluais! Onkohan täällä ketään, jolla sattuis olemaan kokemuksia täsä aiheesta? Olis kiva kuulla muiden mietteitä.
 
Itselläni ollut anoreksia 16-vuotiaana. Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi 21-vuotiaana. En osaa sanoa onko se yleistä, mutta itselläni anoreksia nosti päätään juuri ensimmäisen raskauteni aikana. Maha kasvoi, painoa tuli reippaasti...vihasin koko raskausaikaa! Ne muutokset omassa kehossa tuntu aivan kauheilta. Se oli henkisesti tosi raskasta. Tunsin itseni rumaksi, lihavaksi, ällötäväksi... Ja kaikkein kauheinta oli että olin luullut päässeeni jo yli koko anoreksiasta! Mutta se on vain totta että se psyykkinen anoreksia vaivaa kauan. ja kun raskaus muuttaa niin paljon omaa kehoa. En tiedä miten pääsin siitä yli..varmaankin puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Sekin auttoi kun mies jaksoi kuunnella ja toistaa että minä olen hyvä vaikka niitä ylimääräisiä kiloja tulisikin.

Ehkä tärkeää olisi ennaltaehkäistä sitä masennusta. Käyt ihan puhumassa ammattiauttajan kanssa. Heiltä saat ihan oikeita neuvoja. Hae herjkästi apua ja elä häpeile itseäsi. Pidä huolta omasta psyykkisestä hyvinvoinnistasi. Liikunta auttoi minua silläkin osa-alueella. Kävellessä ja liikkuessa hallitsin painoani ja samalla purin stressiä ja rentouduin. Mutta pitää olla etsiä myös muita rentoutusmenetelmiä. Et saa liikkua paljon. Ajattele että jos laihdut liikaa, niin se on pois sinun vauvaltasi myös. Vauva ei ehkä kasva niin hyvin silloin...

Voimia ja tsemppiä. Raskaus on mullistava ilman anoreksiaakin. Mutta nyt voimavarana sinulla on vauva. On helpompi olla ajattelematta itseään kun sisälläsi kasvaa vauva. Ihana vauva jonka saat lahjaksi kaiken vaivannäön jälkeen. Lapsia ei voi korvata millään. Uskalla olla onnellinen!
 

Yhteistyössä