Raskaus ja ratsastus

[Hemuli80]

Tuolla liikuntapuolella jo yritin virittää keskustelu, mut vissiin odottavat äidit ei siellä vieraile...

Eli miten pitkälle raskautta ootte vielä käyneet ratsastamassa? Missä vaiheessa ootte alkaneet "hissutella", esim. jättäneet esteet tai vauhdikkaat maastot pois?

Itsellä menossa vasta 10. viikko, joten mitään hoppua lopettamiseen ei ole. Ekassa raskaudessa multa tosin kiellettiin ratsastus heti, terkan mukaan istukka voi irrota ravissa ja silloin ensiodottajana, km kokeneena en tietenkään uskaltanut riskeerata mitään... nyt kolmosta odottaessa neuvola ei enää ottanut kantaa koko asiaan, joten kertokaapa te, miten pitkälle teiltä on onnistunut!

 

[Aamuäree]

Mä en vielä aktiivisesti ratsastanut odotusaikana, mutta pätee sama kuin muihinkin lajeihin- niin kauan kun tuntuu hyvältä niin voi jatkaa.
Viikoja en osaa mennä arvioimaan näin jälkikäteen, mutta kyllä mä jättäisin ne esteet ja vauhdit pois viimeistään puolessavälissä.
Sitten kun alkais tuntua epämukavalta.

 

[prinpressa]

Ratsastusta ei suositella raskausaikana, sillä putoamisvaara on aina olemassa! Vaikka ois kuinka "luotettava" hevonen, eläin on kuitenkin aina eläin ja arvaamaton.

Kannattais lopettaa ratsastus heti, kun saa tietää olevansa raskaana. Siis jos haluaa pienen elämänalun turvata!

Itsekään en raskausaikana ratsastanut. Kyllä sen 9 kk jaksaa odottaa, että pääsee taas ratsastamaan!

*muoks* Ja muutenkin on aika "tömähteleväinen" laji, ettei kannata riskeerata. Samoin muut tämmöiset tömähdysalttiit lajit (juoksu, aerobic ym.) on parempi jättää raskausajaksi.

 

[Hipkukka]

Minulle sanottiin neuvolassa, että juoksua, aerobicia, ratsasatusta voi harrastaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu, jos niitä on harrastanut jo ennen raskausaikaakin. Mutta raskausaikana ei kannata aloittaa rankempia lajeja.

 

[Viuvauvou]

Tähän pätee ihan sama kuin esim. pyöräilyyn (josta oli vähän aikaa sitten keskustelua) tai mihin tahansa lajiin. Eli niin kauan saa harrastaa kun hyvältä tuntuu, ja se putoamisriski on jokaisen ihan itse mietittävä; kuten kaikissa asioissa. Pitäisikö esim. portaissa kävely lopettaa (kun voi kompastua ja kaatua ja saada keskenmenon) tai autolla ajaminen (kun joku toinen voi törmätä kylkeen) tai mikä tahansa.
Vaikka ois kuinka luotettava hevonen, tai vaikka kuinka tutut portaat tai vaikka kuinka hyvä kuski, niin aina voi jotain ennalta-arvaamatonta sattua. Ja minusta sen takia ei kannata raskausaikana lopettaa mitään hyvää harrastusta, jos se muuten tuntuu hyvältä.

 

[onlydream]

esikoista odottaesssani ratsastin rv 28 aivan normaalisti ja kuopusta odottaessani lopetin rv 16 paikkeilla.Odotuksien välillä oli sen verran pieni väli että toisessa raskaudessa ylipäätänsä kaikki liikkuminen tuntui aivan eritavalla.
Niin kaikessa urheilussa voi sattua haavereita niin myös ratsastuksessa eli kehoittaisin kuuntelemaan omaa kroppaa ja taitoja.

 

[prinpressa]

Tähän pätee ihan sama kuin esim. pyöräilyyn (josta oli vähän aikaa sitten keskustelua) tai mihin tahansa lajiin. Eli niin kauan saa harrastaa kun hyvältä tuntuu, ja se putoamisriski on jokaisen ihan itse mietittävä; kuten kaikissa asioissa. Pitäisikö esim. portaissa kävely lopettaa (kun voi kompastua ja kaatua ja saada keskenmenon) tai autolla ajaminen (kun joku toinen voi törmätä kylkeen) tai mikä tahansa.
Vaikka ois kuinka luotettava hevonen, tai vaikka kuinka tutut portaat tai vaikka kuinka hyvä kuski, niin aina voi jotain ennalta-arvaamatonta sattua. Ja minusta sen takia ei kannata raskausaikana lopettaa mitään hyvää harrastusta, jos se muuten tuntuu hyvältä.

Niin tai kadulla kävellessä voi jäädä auton alle ja ja... ööö niin no ihan maalaisjärkeä voi käyttää näissäkin asioissa Ehkä se riskiprosentti satuttaa itsensä ja vauva on suurempi ratsastaessa

 

[L-ouisa]

Esikoista odottaessani ratsastin säännölliseen viikolle 28; Reippaita maastolenkkejä pääasiassa.
Alkuraskaudessa jo jätin vieraiden hevosten selkään nousemiset.
Ainahan ne riskit on olemassa, mutta noihin omiin kuiten uskalsin luottaa.

Nyt oottaessani toista on ratsastus oikeestaan jääny.. Alkuraskaudessa olin niin huonossa kunnossa ja sairaalassa ravasin nesteytyksissä. Ja se on sitte vaan jääny.. Ajamassa oon kuiten päässy käymään.

Jahka tää lapsokainen syntyy ja taas pystyn ni.. Ihanaa päästä taas Pitkästä aikaa hepan selkään!

Tiivistettynä.. Maalaisjärkeä voipi jokainen käyttää!

 

[hannanmamma03]

Samaa mieltä viuvauvou:n kanssa..Itse tietää parhaiten mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Itse oon ratsastellut kevyesti vielä mutta nyt alkaa esim:ravaaminen tuntumaan aikas ikävältä..Rv 17+2 menossa nyt. Esikoista kun odotin niin hyppäsin esteitä vielä rv 24...

 

[Donu]

Esikoista odottaessa lopetin ratsastamisen viikolla 8. Jo silloin alkoi ratsastaminen tuntua epämiellyttävältä. Takana oli myös 2 km, joten en halunnut ottaa "turhia riskejä". Raskaus oli vaivojen täyttämä, pahoinvoinnin loputtua alkoivat supistukset ja muutakin vaivaa riitti niin reilusti, ettei ratsastaminen olisi onnistunutkaan noita viikkoja pidempään. Tallityöt sain hoidettua etanavauhtia synnytykseen saakka. Ihan hevosten käsittelytilanteissakin voi sattua pahasti. Itsellä oli pari läheltäpiti-tilannetta, jotka pistivät miettimään tarkkaan mitä teen ja olen tekemättä hevosten kanssa maha pystyssä.
Jokaisen on itse mietittävä riskit. Kukaan muu ei myöskään voi tietää millä viikoilla mikäkin liikunta alkaa tuntua epämiellyttävältä.

 

[Mauahtavaa]

Esikoista odottaessa ratsastin melkein loppuun asti. Oma hevonen oli kysymykses ja ihan viimeiset kerrat oli käyntiä kentällä tyylisiä. Puolen välin paikkeilla jätin laukkailut ja vauhtimaastot yms. Ja kevyttä ravia pystyi menemään ihan hyvin.

Kakkosta odottaes en ratsastanu ollenkaa, kolmosta oottaes noin puoleen väliin asti. Silloin kävin tunneilla ja heti kun sain tietää raskaudesta, ratsastuksen opettajalle infosin asiasta ja näin sain alleni varmat ja helppoaskeliset hevoset. Lopetin kun alkoi tuntua epämiellyttävältä tunneilla vääntäminen, rauhallisempi ratsastelu ois voinu jatkua pidempäänki.

Eli itseään kuunnellen ja järki päässä...