Raskausaikana on ollut kaikkea muuta kuin onnellista odotusta. Muutama kk sitten todettu lievä radi on tuonut odotukseen omat huolensa, vaikka fyysisesti voinkin hyvin. Radi mulle diagnosoitiin paastoarvon ollessa raja-arvo, muut normaalit eikä kotimittauksissa ole ollut yhtään ylitystä, arvot erinomaisia. Vähän epäilyttää koko diagnoosi vaikka olenkin sen nyt hyväksynyt. Mittaillut olen tehnyt tunnollisesti vaikka pistäminen tuntuukin turhalta, kun arvot olleet aina kunnossa. Nyt tuon pistämisen lisäksi sain käskyn neuvolasta alkaa lypsämään valmiiksi lisämaitoa. Maitoa ei heru kun muutamia tippoja kerralla ja ahdistaa, että epäonnistun tässäkin. Lypsäminen tuntuu epäluonnolliselta ja kurjalta. Jatkan silti yrittämistä. Kaiken tämän kestän kun ajattelen, että se on vauvan parhaaksi. Silti koko raskausaikaa on varjostanut tunne siitä, että kehoni ei kuulu enää minulle, minulla ei ole vapautta päättää mitä sille tehdään, olen kuin tuotantoeläin jota kasvatetaan teuraaksi. Piikitetään, pistellään, lypsetään, pahoinpidellään (en tarkoita nyt fyysistä tahallista pahoinpitelyä, vaan vaan esim. kivuliaita sisätutkimuksia, hutiloituja ja kiireessä tehtyjä verikokeita, muita tutkimuksia jotka tuottavat kipua ja jotka olisi voitu hoitaa paremminkin, ehkä se kipu näissäkin ennemmin henkistä kun on niin alisteisessa asemassa hoitavaan henkilöön nähden, etkä oikein itse voi puuttua tilanteeseen), käskytetään. Onko muilla ollut tällaisia tuntemuksia tai kokemuksia raskausaikana?
Viimeksi muokattu: