Raskaus ei ole sairaus, mutta kuinka paljon omaa vointia saisi kuunnella?

En enää oikein muista oliko ekan raskauden kanssa näin rankkaa, mutta nyt kamppailen todella itseni kanssa, että voinko jatkaa vielä töissä. Viikolla 25 vasta menen, mutta teen fyysisesti raskasta työtä. Lisäksi alkaa tuntua ihan ylivoimaiselta nuo lapsen hoitoon viennit ja siirtymiset työpaikasta toiseen pienessä ajassa. Liikun siis kävellen ja julkisilla ja työskentelen eri pisteissä. Mahassa tuntuu kiristystä, harkkasupistuksia, mutta myös sellaista inhottavampaa tunnetta jos siis kovasti fyysistä rasitusta.

Toisaalta olen sen verran lojaali, että olisi tosi vaikeaa jäädä nyt pois töistä, kun tiedän, että lähes mahdotonta löytää minulle sijaista (nyt jo ollaan huolissaan kuinka käy, kun jään sitten äitiyslomalle) .

 

Mulla oli suuri osa raskautta vastaavaa jo paljon pienemmästäkin. Siinä vaiheessa oli vihdoin pakko, kun tuli vertakin, istuminenkin oli tuskaa ja oli pakko pyytää kyytiä lääkäriin, kun en enää olisi pystynyt itse ajamaan sinne Mullakin oli kyllä tosi huono omatunto tuosta, varsinkin kun se toistui uudestaan ja uudestaan raskauden aikana ja tuntui, että se alkoi olemaan lääkäreillekään vaikeaa uskoa.

 

Sitä siis piti sanomani, ettei kuitenkaan kannata varmaan sinnitellä ihan niin kauan kuin minä sinnittelin. Sen seurauksena olinkin sitten siinä kunnossa, että seuraavaan viikkoon hyvä, kun jääkaapista ruokani sain haettua. Ja sitten taas olon helpotettua takaisin töihin ja sama jonkin ajan kuluttua uudestaan...

 

Ei ole sairaus ei, mutta ei pidä itseään ihan sippiin vetää.
Itse tein niin ja jouduinkin sitten kokonaan pois töistä jo reilut 2kk ennen laskettua aikaa.
Jälkikäteen aateltuna ois kannattanut ehkä levätä välillä muutama päivä, jopa viikko, niin ois voinu jaksaa pidemmälle.

 

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tervettä itsekkyyttä. Saatko levättyä riittävästi? Onko raskaus huomioitu työssäsi miten? Itse tein fyysisesti melko raskasta työtä ja kun kerroin raskaudestani,työtehtäviäni kevennettiin välittömästi ja raskaimmat tehtävät (esim kuorman purkamiset missä paljon isojen painavien tavaroiden nostelua ja kantamista) siirrettiin toisille henkilöille. Työnantajan ehdotuksesta jäin sairauslomalle n 1kk ennen äitiysloman alkua eli n rv 32. Noin rv 25-30 välillä olin 4 viikkoa kesälomalla,ja sen aikana työni järjesteltiin uudelleen niin että ne vikat viikot mitä olin töissä sain tehdä huomattavasti kevyempää työtä kuin normaalisti. Mulle sanottiin neuvolastakin ohjeeksi,että jos työpäivästä palautuminen kestää useamman tunnin niin se on merkki että työ on liian raskasta. Meneekö noi kiristyksen tunteet,harkkasupparit ym pois levolla? Muistathan että liian kova fyysinen rasitus voi edesauttaa ennenaikasta synnytystä.

Älä mieti liikaa työnantajan tai työkavereiden kannalta,ajattele omaa ja lapsesi turvallisuutta.

 

Niin ehkä olen sitten vain liikaa kuunnellut heitä, joilla on ollut helppo raskaus ja ovat jaksaneet pitkälle. Ekassa raskaudessa olin töissä vielä viikolla 30 (olisin varmaan ollut kauemminkin, mutta työpaikalle oli silloin helpompaa, että jäin pois ja tilalleni otettiin toinen) ja muistelisin ettei se ollut silloin niin mahdotonta kuin miltä nyt tuntuu. Toki nyt ei saa levätä sitä omaa aikaa, kun on jo yksi lapsi.

 

Ei se raskaus aika kaikilla ole helppoa ja ne joilla on niin niiden on vaikea ymmärtää toisen oloja. Ei se sairaus ole mut toisille ottaa rankempana. terveisin: sairaalassa-tiputuksessa-pahoinvoinnin-takia

 

Minä jäin sairaslomalle rv 23. Minulla on fyysinen työ, ja alkoi tuossa vaiheessa tulla ihan yhtenään kivuliaita suppareita. En pystynyt saikulla jäätyäni enää tekemään juuri mitään vähänkään fyysistä, kun suppareita tuli. Loppuraskaudesta jo 50 m päässä kaupassa käyminen ja kahden maitolitran kantaminen sai aikaan kivuliaat supparit. Nuo supistukset eivät saaneet mitään aikaiseksi, mutta ehkä siksi kun uskoin niitä, ja lopetin itseni rasittamisen heti kun niitä alkoi tulla. Ihan lääkärin neuvo oli tuo, että pitää levätä jos niitä tulee. Ja niitä tuli.

 

[QUOTE="äiti";22898157]Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tervettä itsekkyyttä. Saatko levättyä riittävästi? Onko raskaus huomioitu työssäsi miten? Itse tein fyysisesti melko raskasta työtä ja kun kerroin raskaudestani,työtehtäviäni kevennettiin välittömästi ja raskaimmat tehtävät (esim kuorman purkamiset missä paljon isojen painavien tavaroiden nostelua ja kantamista) siirrettiin toisille henkilöille. Työnantajan ehdotuksesta jäin sairauslomalle n 1kk ennen äitiysloman alkua eli n rv 32. Noin rv 25-30 välillä olin 4 viikkoa kesälomalla,ja sen aikana työni järjesteltiin uudelleen niin että ne vikat viikot mitä olin töissä sain tehdä huomattavasti kevyempää työtä kuin normaalisti. Mulle sanottiin neuvolastakin ohjeeksi,että jos työpäivästä palautuminen kestää useamman tunnin niin se on merkki että työ on liian raskasta. Meneekö noi kiristyksen tunteet,harkkasupparit ym pois levolla? Muistathan että liian kova fyysinen rasitus voi edesauttaa ennenaikasta synnytystä.

Älä mieti liikaa työnantajan tai työkavereiden kannalta,ajattele omaa ja lapsesi turvallisuutta.[/QUOTE]

Työni on sillä tavalla itsenäistä, että raskaita hommia on mahdotonta siirtää toisille. Olen siis tavallaan yksin työtilanteessa. Hankala selittää, kun työni on sen verran harvinaista, enkä halua tässä nyt tulla tunnistetuksi. Kyllä noi tuntemukset ohi menee, mutta joo täytyy vähän tarkkailla, että miten nopeasti. Ajattelin, että pitäisi mennä varmaan terkkarin kanssa juttelemaan asiasta, jotta saisin vähän sellaista objektiivista mielipidettä tähän mukaan. Ja joo mielessä kyllä toi ennenaikaisen synnytyksen riski.

Kiitos ihan älyttömästi teille näistä kommenteista!!!!! Ja saa toki kirjottaa lisääkin .

 

Niin ehkä olen sitten vain liikaa kuunnellut heitä, joilla on ollut helppo raskaus ja ovat jaksaneet pitkälle. Ekassa raskaudessa olin töissä vielä viikolla 30 (olisin varmaan ollut kauemminkin, mutta työpaikalle oli silloin helpompaa, että jäin pois ja tilalleni otettiin toinen) ja muistelisin ettei se ollut silloin niin mahdotonta kuin miltä nyt tuntuu. Toki nyt ei saa levätä sitä omaa aikaa, kun on jo yksi lapsi.

Mäkin olin hyvässä vedossa esikoista odottaessa loppuun asti, eikä toinenkaan raskaus ollut mitenkään erityisen vaikea.
Olin vaan ihan poikki ja työ oli raskasta ja työajat ihan syvältä.
Esikoista kun odotin työpaikassakin suhtauduttiin raskauteen paremmin, mutta tokaa odottaessa siellä oli vähän sellainen " taas se on raskaana" mieliala...

 

Mäkin olin hyvässä vedossa esikoista odottaessa loppuun asti, eikä toinenkaan raskaus ollut mitenkään erityisen vaikea.
Olin vaan ihan poikki ja työ oli raskasta ja työajat ihan syvältä.
Esikoista kun odotin työpaikassakin suhtauduttiin raskauteen paremmin, mutta tokaa odottaessa siellä oli vähän sellainen " taas se on raskaana" mieliala...

Jännä toi sun kommentti. Mulla on ihan sama fiilis, että ekan raskauden kohalla kaikki kyseli enemmän mun vointia ja ottivat tosissaan pienetkin merkit väsymyksestä. Nyt ehkä liian moni tässä ympärillä itsekin ihan stressissä...

 

Mut kai se on pakko mennä nukkumaan nyt. Oli vaan pakko päästä johonkin purkamaan ja tää oli mun ainoa hetki kun oli tilaisuus siihen täällä stressipallojen keskellä .

 

Kyllä raskaus voi olla myös sairaus. Ihan mittareilla mitattunakin.

Tai sitten ilman mittaustuloksia, kuten itselläni oli. Kärsin ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista synnytykseen asti, enkä pystynyt liikkumaan juuri lainkaan. Sairauslomalla olin useaan otteeseen ja viimeisen kuukauden ennen äitiyslomalle jäämistä. Sama juttu molemmissa raskauksisa. Työpaikalla en pystynyt tekemään muuta kuin istuin tietokoneen ääressä päivät pitkät, vaikka työnkuvaani olisi kuulunut paljon muutakin. En vain pystynyt liikkumaan.

 

Jotenkin pitäisi osata ajatella niin, ettei se toinen raskaus kovin monella mene yhtä helposti kuin ensimmäinen - ellei sitten aikaa näiden välissä satu olemaan erityisen paljon. Ihan jo fyysisillä muutoksilla selitettävissä se, että aikaisemmin tulee vastaan jaksamisen raja. Vatsa on aikaisemmassa vaiheessa jo monilla isompi, ja missä kunnossa ovatkaan kohdunkannattimet?! Tokkopa kaikilla ihan timmissä.
Hieman armeliaisuutta itselle. Tervettä itsekkyyttä. Työnantajan murheet eivät ole teidän murheita.

 

eihän se sairaus ole. mutta kyllä se äitin vointi vaikuttaa myös siihen vatsavauvan vointiinkin. ei kukaan ole kuitenkaan korvaamaton. niin että puhu neuvolassa asiasta ja jää saikulle kun siltä tuntuu

 

Tulin vielä kiittämään näistä muistakin vastauksista, joita en eilen enää lukenut. Jotenkin tuli nyt realismia tähän juttuun.