raskaus+aviokriisi

[mitä teen]

Onko kukaan elänyt samassa tilanteessa?
Olen viikolla 30 raskaana, viides lapsi.
Avioliitto on kauheassa kriisissä, naimisissa ollaan oltu 21-v, yhdessä vähän kauemmin.
Kriisejä ollut ennenkin, mutta ei tälläistä. Perheessä ollut paljon sairautta, vastoinkäymisiä, mutta aina on selvitty.
Nyt en enää koe että rakastaisin miestäni
Mies tekee kaikkensa että pelastaisi liittomme, vaan minä en tunne mitään, haluan eron

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kuulemma 7 vuoden sykleissä tulevat kriisit... tiedä häntä sitten.

Mieti asiaa huolella ja tee se, mikä on sinusta ja ennen kaikkea sinulle oikein.

 

[å]

MÄ näkisin asian niin, että noin pitkän historia, yhteisten lapsien myös sen syntymättömän takia olisin ikäänkuin "velkaa" sen, että yrittäisin pelastaa liiton.

 

[Lokki]

Jos kriisinä on vaan se että et tunne mitään... ketä kohtaan? Mies ei riitä.
Teillä on viisi lasta ja perhe. Jos tunnet jotain perhettä kohtaan, unohda kriisit.
Erosta tuollaisessa tilanteessa vasta kriisi tulee.

 

[ohis]

Kuulemma 7 vuoden sykleissä tulevat kriisit... tiedä häntä sitten.

Mieti asiaa huolella ja tee se, mikä on sinusta ja ennen kaikkea sinulle oikein.

Kyllä mä ajattelisin myös niitä lapsia. Jännä juttu, että on ollut valmis tekemään lapsen ja yht'äkkiä ei tunnekaan mitään.

 

[ap]

siis taustalla miehen alkoholi ja mielenterveys ongelmat jotka nyt hallinnassa jollakinlailla mutta vanhat muistot alkaneet kummittelemaan ja ahdistamaan.

 

[Niinpä!]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

 

[ap]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

:hug: 21 yhteistä vuotta on paljon, eikä takuulla hukkaan heitettyä aikaa. Mutta se ei ole syy kahlita itseään ikuisesti. Todistaahan tuo jo, että ei ihan pienestä ole "luovuttanut".

 

[ooo]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

 

[vieras]

Mä olen vähän sitä mieltä, että raskausaikana ja pikkuvauva-aikana eroaminen pitäisi kieltää. Silloin naisella hormonit "määrää" ja elämä ei ole "normaalia". Kun lapsi kasvaa, naisen hormanitoiminta palaa normaaliksi ja arki alkaa rullaamaan, niin sitten vasta voi eroa harkita, jos ongelmat jatkuvat.

 

[vieras]

Sanoitko että vanhat asiat kummittelee , siis ei todellista uhkaa? Ehkä sun nyt kannattais unohtaa menneet ja antaa anteeksi, siis jatka elämää miehesi rinnalla. Ei sitä noin vain heitetä 21vavioliittoa hukkaan. Jos kuitenkin on niin että alkoholismi ja mielenterveys ongelmat ovat tätä päivää hakekaa apua ensin, jos se ei auta , niin onnea vain 5lapsen yksinhuoltajalle, ei tuu olemaan helppoa.

 

[juu]

Häh, nainenhan on ollut jo 21 vuotta naimisissa. Jos nyt tuntuu, että hommasta ei tule mitään, ota ihmeessä ero. Tuskin 21 vuoden jälkeen tuntuu, ettei enää halua. Eri asia jos 3 vuoden jälkeen tuntuisi ettei rakasta. Silloin voi olla kyse, ettei vielä tunneta toisia, ei osata ratkaista ongelmia jne.

Mutta jos on yksissä ollut 10-30 vuotta ja tulee pitkäaikainen tunne, ettei rakasta, kannattaa lähteä.

 

[vieras]

Mä olen vähän sitä mieltä, että raskausaikana ja pikkuvauva-aikana eroaminen pitäisi kieltää. Silloin naisella hormonit "määrää" ja elämä ei ole "normaalia". Kun lapsi kasvaa, naisen hormanitoiminta palaa normaaliksi ja arki alkaa rullaamaan, niin sitten vasta voi eroa harkita, jos ongelmat jatkuvat.

Näinkin asian vois ajatella, todella.

 

[m]

hei, voisiko kyseessä olla ihan normaali raskauteen liittyvä juttu? Hormonit heittelevät, tulevaisuus (ja menneisyys) mietityttää. Ottakaa aikalisä ainakin siihen asti, kun vauva on puolivuotias ja arki alkaa helpottaa. Ehkäpä asiat sitten näyttävät paremmille! Tsemppiä!

 

[Sapfo]

Mä olen vähän sitä mieltä, että raskausaikana ja pikkuvauva-aikana eroaminen pitäisi kieltää. Silloin naisella hormonit "määrää" ja elämä ei ole "normaalia". Kun lapsi kasvaa, naisen hormanitoiminta palaa normaaliksi ja arki alkaa rullaamaan, niin sitten vasta voi eroa harkita, jos ongelmat jatkuvat.

Peesi.

Raskaana itse 22+5 kolmatta kertaa ja kyllä tässä monta vaihetta kuljetaan läpi raskaus+imetysaikana.

 

[ap]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.

Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.

 

[???]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.

Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.

Miksi ihmeessä sä sitten teet sen kanssa vielä lisää niitä lapsia?

 

[ap]

Sanoitko että vanhat asiat kummittelee , siis ei todellista uhkaa? Ehkä sun nyt kannattais unohtaa menneet ja antaa anteeksi, siis jatka elämää miehesi rinnalla. Ei sitä noin vain heitetä 21vavioliittoa hukkaan. Jos kuitenkin on niin että alkoholismi ja mielenterveys ongelmat ovat tätä päivää hakekaa apua ensin, jos se ei auta , niin onnea vain 5lapsen yksinhuoltajalle, ei tuu olemaan helppoa.

Vanhat asiat kummittelee niin että nyt näen tuloksen siitä mitä sain kun jaksoin ja yritin miestäni auttaa. Murrosikäiset lapset oireilee tosi pahasti. Mutta eikös se ole tärkeää että olen pitänyt perheeni kasassa, ettei lapset kärsi erosta?
Haemme apua tällä hetkellä parisuhdeneuvojalta, soskusta ja minä psykologilta

 

[ap]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.

Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.

koska vaikeiden aikojen jälkeen tuli hyvä kausi joka jatkui yllättävän pitkään, luulin että vaikeudet on takanapäin. Rakastan lapsia ja tahdon ison perheen. Vauvaa en kadu, en hetkeäkään, olen onnellinen että tulin raskaaksi ja raskaus onnistui. Koska tämä tulee olemaan viimeinen lapseni. En halua lapsia eri miehille, haluan että lapsillanii on samat vanhemmat.

 

[Sapfo]

En tajua miksi tehdä viides lapsi vielä jos on aikaisemminkin ollut ongelmia ja vanhemmat lapset oireilee.

Jos kuitenkin olet näin halunnut niin sitten pitää vain maata kuten petaa. Eli yritä pitää sitä perhettä kasassa vaan, siitä sulla on varmaan jo kokemusta.

 

[ohis]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

On sullakin aika erikoinen meininki. Lisää lapsia vaan ja eroon äijästä.

viime talvi ja kevät meni hyvin, kesäkin. Syksyllä miehelle alkoi taas alkoholi maistumaan heti kun perheeseen tulis kriisi (lapsen kanssa ongelmia) (tätä ei varmasti voi ymmärtää jos itsellä ei ole sairasta lasta)
Silloin alkoi vanhat kummitukset haahuilemaan ajatuksissani. Edellinen raskausaika oli vaikeaa, sattui kaikenlasita ikävää, varsinkin kun vauva syntyi. Vauva aika meni usvassa kun miessairastui niin pahasti mieleltään.

Nyt ei ole sattunut mitään, mutta pelkään, pelkään niin paljon että taas haavoitan itseni. Vihdoinkin kun olen löytänyt tasapainon, tullut ehjäksi ihmiseksi. Pelkään nion että viina taas vie miehen, hän on niin heikko, ei kestä kun lapsilla ongelmia.

koska vaikeiden aikojen jälkeen tuli hyvä kausi joka jatkui yllättävän pitkään, luulin että vaikeudet on takanapäin. Rakastan lapsia ja tahdon ison perheen. Vauvaa en kadu, en hetkeäkään, olen onnellinen että tulin raskaaksi ja raskaus onnistui. Koska tämä tulee olemaan viimeinen lapseni. En halua lapsia eri miehille, haluan että lapsillanii on samat vanhemmat.

Minusta on outoa, että joku varta vasten haluaa alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen lapsensa isäksi.

 

[Sisse]

Joo, ei noin voi tehdä että mikä on ITSELLE oikein, kun on kuusi muutakin ihmistä samassa veneessä. Haloo!

Eli yhden pitää kärsiä, että muutkin saavat kärsiä?

Ei ole oikein uhrata itseään ja loppupeleissä huomata, että teki väärin kaikkia kohtaan.

Näin juuri! Pitääkö naisen oikeasti alistua elämään onnettomasti vain siksi että on joskus rakastanut, ollut onnellinen? Eikö nainen voi päättää ja lopettaa vaikka se sattuu, mutta ehkä kumpikin olisi vielä onnellinen tahollaan?

Kyllä voi ja jos näin tuntuu jo pidemmän aikaa, kehotan eroon.

Edelleen toivon että vanhempani olisivat eronneet, rakkautta ei ollut vuosikymmeniin ja suren heidän tavallaan hukkaan heitettyä elämää.

 

[vieras]

Mä toivoin itse noin ekaluokkalaisesta alkaen,että mun vanhemmat eroais,koska näin,ettei mun äiti ollut onnellinen.Kun olin 13-vuotias he viimein erosivat ja se oli koko perheelle helpotus.Äidistäni näki,kuina painolasti putosi harteilta ja hän pääsi elämään vapaasti ja hengittämään rauhassa.Isäni oli alkuunsa hämillään,mutta kumpikin löysi nopeasti uuden kumppanin ja ovat tahoillaan onnellisia.

Mun mielipiteeni siis on se,että joskus sen yhdenkin ihmisen onnettomuus voi tehdä ne kaikki kuusi muuta ihmistä yhtä onnettomiksi ja antaa täysin väärää kuvaa myös lapsille siitä,millaista elämä on.