Raskauden suunnittelu ja mielialalääkkeestä luopuminen

Hei!

Onkohan täällä ketään vastaavassa tilanteessa olevaa? Haaveilen tässä raskaaksi tulemisesta ja vauvan saamisesta mutta edessä on suuri ongelma. Olen syönyt viimeiset 5 vuotta Cymlbaltaa 30-60mg. Olen lääkityksen aikana ollut ihan ok, ja olen elämäni asioita käsitellyt pitkässä terapiassakin. En ole kuitenkaan pystynyt lopettamaan lääkitystä (enkä vaihtamaan) koska oirehdinta alkaa aina jossain vaiheessa kun alennan lääkitystä.

Cymbaltaa ei saa käyttää raskauden aikana. Ikävämpi juttu. Cipralex ym. vastaavat ei mulle toimi ollenkaan. Joten arvoitus on miten aion pärjätä raskauden ajan... Olen pitkittänyt raskautumista, koska tämä lääkeasia on tosi iso kynnys. Olen miettinyt, etten edes hanki lapsia, koska minulla on tämä lääkitys.

Onko muita kohtalotovereita, jotka olleet vastaavassa tilanteessa?

 

Olen haaveillut lapsesta jonkun 7 vuotta. Se on nyt nähty ja todettu, etten pääse lääkkeistä eroon, mitä ei saa käyttää raskaana, joten taidan siirtyä elämäntilannelapsettomien joukkoon - pysyvästi.

Toivottavasti sinulla parempi tilanne.

 

Olin tänään psykiatrilla puhumassa mahd.raskaudesta ja vauvahaaveista. Minulla on jo 8v tytär ja itse olen 32v. Nyt haaveissa vielä lapsi, ja piti mennä lääkityksestä kyselemään. Mulla efexor 150mg, ja lääkäri sanoi että ei huolta etteikö lapsia saisi tai voisi saada.
Nyt aletaan ajamaan alas mun lääkitystä huomisesta.
Älä hautaa haaveitasi vaan ota rohkeasti yhteyttä yksityiseen psykiatriin.
:heart:

 

Hieno kuulla, että Mimmero pääset eteenpäin raskausasiassa, toivottavasti lääkkeen alasajo onnistuu ja homma etenee hyvin! Mä olen nimenomaan käynyt yksityisellä psykiatrilla ja hänen mukaansa voisin alkaa ajaa lääkettä alas ja mahdollisen raskauden myötä lopettaa / vaihtaa johonkin sellaiseen lääkeeseen mikä on "sallittu" raskauden aikana. Ongelma on vaan se, etten mä itse uskalla ryhtyä siihen. Mulla pelkkä lääkeen alentaminen on yleensä käynnistänyt oirehdinnan uudestaan ja se tekee asiasta vähän hankalan. Kokeiltu on myös vaihtaa aiemmin lääkettä ja se ei ole onnistunut. Kattellaan mihin lopputulokseen tässä ajan kanssa päädyn :|

 

Sepram on hyvin tutkittu lääke myös raskausaikana, ja sitä psykiatri suositteli ennemmin kuin efexorii, mielellään tietenkin pyritään lääkkeettömyyteen mutta jos tulee takapakkia raskausaikana, niin aina saa apua, lääkettä terapiaa ja hoitoa noin yleensä. Siksi en itsekän stressaa, vaan koitan ajatella positiivisesti :kiss:

 

Hei, löysin tämän keskustelun kun itse mietin samaa, ajattelin vain kysyä miten ap:n suunnitelmat menivät?

 

Mulla oli vastaava tilanne aiemmin. Olin syönyt paroksetiinia monta vuotta, ja yritykset lääkityksen lopettamiseksi olivat toivottomia. Pienensin annosta hitaaaaasti, mutta ei, molemmilla kerroilla olo muuttui jossain vaiheessa sietämättömäksi ja palasin alkuperäiseen annostukseen.
Yksityisellä psykiatrilla setvimme asiaa, ja lopputuloksena oli suunnitelma ensin vaihtaa lääketyyppiä sitalopraamin ja sitten lopettaa se hitaasti. Vaiheittainen lääketyypin vaihto ja sen lopettaminen otti yhteensä kolme kuukautta.
En olisi uskaltanut arvata, mutta minulle se toimi! Toki prosessin aikana tuli toisinaan outoja tuntemuksia, kuten hermostuneisuuskohtauksia, mutta ne menivät aika pian ohi. Nyt olen ollut kuutisen viikkoa ilman mielialalääkkeitä, ja vointi on ihan jees.
Ensimmäinen haaste lääkityksen vaihdossa on löytää psykiatri, joka ymmärtää tilanteen ja uskaltaa tehdä potilaan kanssa suunnitelman lääkityksen lopettamiseen. Ensimmäinen psykiatri jolla kävin suhtautui asiaani todella ikävästi eikä ollut kuulevinaan toiveitani vaan oli työntämässä minua kalliiseen psykoterapiaan... Työterveyslääkäri osasi onneksi suositella toista psykiatria, joka otti toiveeni lääkityksen lopettamisesta tosissaan.
Mutta mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle... Eli jäitä hattuun ja onnea matkaan! Toivon että muillekin löytyy sopiva ratkaisu vastaaviin pulmiin.