Raskauden kertominen tuleville isovanhemmille

Eli minun vanhempani eivät vielä raskaudestani ja mietinkin olisiko teidän mielestänne paras kertoa

a) Puhelimitse
b) Viestillä, jotta toisella on aikaa sulatella asiaa
c) Kasvotusten

Sillä tämä ei todennäköisesti heille ole iloinen yllätys ja minulla viikkoja jo 13+0.

 

Huomaahan nuo viimeistään sitten kun maha turpoaa tai jos silloin ei ole yhteydessä niin sitten kun on masuasukki syntynyt

 

Huomaahan nuo viimeistään sitten kun maha turpoaa tai jos silloin ei ole yhteydessä niin sitten kun on masuasukki syntynyt

Mutta minusta se on jotekin.. karua etten kerro heille, kun ollaan kuitenkin puheväleissä, mutta ei niiin ylimpiä ystäviä.

 

Mutta minusta se on jotekin.. karua etten kerro heille, kun ollaan kuitenkin puheväleissä, mutta ei niiin ylimpiä ystäviä.

Olette vai ette väleissä?
Jos olette väleissä niin luulisi olevan helppoa mennä kylään ja ilmoittaa olevansa paksuna,
jos ette ole väleissä niin sitten ymmärrän muut vaihtoehdot.

 

Ollaan väleissä molempien kanssa, mutta ei ylimpiä ystäviä. Mietin vain, että pitäisikö heitä hieman varoittaa, sillä varsinkin äitini saattaa ottaa tämän aika raskaasti

 

Tekstarilla minä laitoin kun tosiaan tiesin että eivät ihan helposti olisi asiaa sulattaneet. Eivätkä sulattaneetkaan.

 

Minä olen kertonut tekstarilla omilleni, mies ei ole kertonut omilleen laisinkaan.

 

Ehkä kasvotusten, juuri kun olet lähdössä pois vanhempiesi luota... Vanhempasi saavat jäädä yhdessä miettimään ja sinun ei tarvitse jäädä jäätävään hiljaisuuteen jos he eivät ota sitä positiivisesti. Onnittelevat sitten myöhemmin tai eivät.

Tekstiviesteistä ei aina tiedä meneekö ne perille ja jos vanhempasi eivät puhu mitään niin mistä sen tietää onko ne perillä asiasta...

Onnea odotukseen

 

Jos te olette kuitenkin väleissä, niin miksi se tulisi heille järkytyksenä? Eivätkö he hyväksy miestäsi, eivätkö appivanhemmat hyväksy sinua? Luulisi, että ovat iloisia puolestanne.

 

Ensimmäisestä laitoin vestin, toisesta kerroin naamatusten. Eipä sillä niin väliä miten sen tekee kunhan tekee..

 

Jälkiviisaana, mun olisi esikoisesta aikanaan pitänyt soittaa tai laittaa viesti.
Ei ollut fiksu veto kertoa asiasta mutsille silloin, kun istun sen vieressä ja se ajaa autoa.

Ja me ollaan aina oltu oikein hyvissä väleissä, mutta iloinen yllätys se ei mun vanhemmille alunperin ollut, eikä niitä siitä voi syyttää.

 

Ihan vaan kerroin 12 viikon jälkeen mummulle, että sinusta tulee 7-kertainen mummu!! Mitäs siinä, mummu alkoi itkeä ja kapsahti kaulaan; rakastaa jokaista lapsenlastaan niin paljon!!

 

riippuu siitä miksi eivät hyväksyisi asiaa..

 

kerroin puhelimessa sillä ne oli mökillä ja pakko oli soittaa heti kuulumme siis niihin jotka ilmoitti
lähipiirillekin heti..

 

kasvotusten!

 

kannattaa miettiä kertooko, jos välit ovat huonot. Itselläni välit olivat erittäin huonot ja sittemmin menivät poikki kun isäni raskaana ollessani yritti pahoinpidellä minut. Sittemmin en muista raskauksista ole kertonut (eikä muutenkaan olla tekemisissä). Raskaudesta kertominen ei välttämättä ole hyvä juttu vaan voi johtaa ikäviinkin tilanteisiin, jos välit siis ovat huonot ja taustalla kaikkea ikävää, kuten omassa tapauksessani isäni vuosikymmenet jatkutunut pahoinpitely itseäni ja muuta lapsuudenperhettä kohtaan.

Lapsilleni on turvallisempaa olla tutustumatta isovanhempiinsa minun puoletani, ikävä kyllä. Isovanhemmat olisivat kiva juttu, mutta vaaralliset ja epästabiilit isovanhemmat eivät taatusti ole hyväksi.

AP:n sijassa miettisin kertomista vasta synnytyksen jälkeen, tai sitten tekstarilla. Jos ei olla läheisiä ja rakkaudentäyteisissä suhteissa niin kasvokkain kertominen tai soittokin voi olla vaarallista ainakin siinä mielessä että pitää varautua saamaan negatiivista palautetta.

 

Kyllä huonot uutiset pitää aina kertoa kasvotusten.

 

vinkkejä kaivataan täälläkin tilanteessa, jossa välit ovat huonot muttei ihan poikki kuitenkaan.

 

Aikuiset ihmiset pystyvät kertomaan asiansa kasvotusten!

 

[QUOTE="vieras";22178675]Aikuiset ihmiset pystyvät kertomaan asiansa kasvotusten![/QUOTE]

niin, terveet ja normaalit aikuiset ihmiset. Tämäpä vaan ei päde mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöisiin ihmisiin joiden reagointi on arvaamatonta ja väkivaltaista.

Nimim. isänsä pieksämä

 

Meillä kerrottiin toisen puolen papalle (mummo kuollut) viikolla 12. Hänestä olin etukäteen pikkuisen huolissani, kun hän on ollut aina vähän mustasukkainen pienestä tyttärestään. Reaktio oli "no jo oli aikakin, minä olen jo ihmetellytkin, että milloin te saatte niitä lapsia aikaan. Olisipa veikeää jos tulisi vaikka kaksi kerralla..."

Mutta pitää korostaa, ettei meillä koskaan ole ollut väkivaltaa tai mielenterveysongelmia, ihan vaan isällä on ollut vaikeuksia ymmärtää että tytär on aikuinen. Joka tapauksessa pointtini on, että ihmiset voivat yllättää.

 

Mua jännitti kans ihan kauheasti kertoa raskaudesta mun ja miehen vanhemmille. Olin kuitenkin vasta 19-vuotias, lukio kesken... Naimisissa olin jo sentäs Mun äiti purskahti onnesta itkuun ja isäni totesi, että: ''Kyllähän noita uutisia on odotettukin'' ja halas mua Miehen vanhemmille tuli moneksi tunniksi sellainen euforinen hymy huulille ja alkoivat heti setviä että he sitten haluavat maksaa lapsivakuutuksen ja ostavat meille isomman auton

Nyt tuo vajaa 2-vuotias on kieputtanut kaikki isovanhempansa pikkusormensa ympärille. Ja mullakin on lakki päässä ja koulupaikka taskussa.

 

mites saitko kerrrottua? itse kerroin viikko takaperin kasvotusten ja kamala sotahan siitä alkoi :/ olen 19 vuotias ja niiden mielestä aivan liian nuori, ja yrittihän ne puhua minua ympäri aborttiin,mutta päätökseni olin tehnyt. Pahalta tuntuu nytkin, kun vanhempani eivät oikee pidä yhteyttä enää, ennen ku kerroin niin oltiin joka päivä tekemisissä ja meillä on todellla hyvät välit. nyt kävi näin :/

 

Juu meillä minä kerroin viestillä, ja äiti soitti parin kolmen tunnin päästä siitä, olivat isän kanssa sulatelleet ihan rauhassa uutista ensin. Olin silloin 17vuotias joten siksi jännitti, vaikka erittäin hyvät välit olikin. Mietin kuopusta odotellessa ihan samaa taas että kuinka kerron, mutta onneksi esikoinen meni möläyttämään Niin ja kuopusta odottaessa tiesin jo että vanhempani ei hyväksy YHTÄÄN lasteni isää.

 

[QUOTE="Pomm";22178024]Ehkä kasvotusten, juuri kun olet lähdössä pois vanhempiesi luota... Vanhempasi saavat jäädä yhdessä miettimään ja sinun ei tarvitse jäädä jäätävään hiljaisuuteen jos he eivät ota sitä positiivisesti. Onnittelevat sitten myöhemmin tai eivät.

Tekstiviesteistä ei aina tiedä meneekö ne perille ja jos vanhempasi eivät puhu mitään niin mistä sen tietää onko ne perillä asiasta...

Onnea odotukseen [/QUOTE]

Samaa mieltä!
Itse odotan nyt neljättä lasta ja edellisistä olemme kertoneet myös mieheni vanhemmille, mutta nyt on toinen ääni kellossa ja emme aijo kertoa. Siinäpähän yllättyyt kun mennään kesällä käymään kun onkin 2kk vanha vauva