Toggle sidebar

raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja työelämässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ap:n juttu taisi olla provo. Jos ei ollut, tekisi mieli toivottaa hänelle aikanaan oikein hankalaa raskautta: pitkää pahoinvointia, väsymystä, liitoskipuja, ennenaikaisia supistuksia, keskenmenon pelkoa ja hieman raskausmyrkytyksen oireitakin. Ja tietysti sairastelevaa lasta. Mutta eihän sellaista kenellekään toivo.

Kahvilassa käväisy tuskin on yhtä suuri ponnistus kuin täysi työpäivä - tai sitten työ on todella helppoa.

Raskaus on monelle todella raskasta aikaa. Jos ei ole lapsia, sitä ei osaa kuvitella (en minäkään osannut). Oma raskauteni on ollut keskihankala, eikä tulisi mieleen kadehtia niitä, joilla on rankempaa (vaikka esim. työasiat olisivatkin heillä paremmin).

Tutustu ap huviksesi vaikkapa kiinalaiseen lääketieteeseen ja siihen, mitä sanotaan raskauden kuluttavuudesta. Raskaus on lyhyt aika naisen elämästä, ja yhteiskunta ei siihen kaadu, että sinä aikana odottaja hieman rauhoittuu.

Muita hyviä pointteja tässä keskustelussa on jo tullutkin. Eli vakipaikat eivät nykyään ole ikuisuustaattuja. Isät voisivat hoitaa sairaita lapsia siinä missä äiditkin (ja vauvalomien kustannuksia voisi veloittaa isienkin työnantajilta). Turhia sairaslomia pitävät muutkin kuin odottajat. Esim. puolialkoholistit aiheuttavat krapulapäivillään työnantajalle paljon enemmän hallaa kuin odottajat.



 
Täällä on eräs hyvin hektistä istumatyötä tekevä odottaja, joka ei myöskään nauti kotona olemisesta, mutta saikulla tässä ollaan ja on oltu jo vähän aikaa. Syynä tähän ovat välillä suorastaan helvetilliset selkäkivut, häpyliitoksen löystymisestä johtuvat nivus- ja liitoskivut sekä kaupan päälle vielä ennenaikaisia supistuksia (jotka onneksi ovat alkaneet vasta muutama vko sitten). Lääkäri on laittanut mut liikuntakieltoon ja töitäkään on turha haaveilla tekevänsä.

Alkuperäinen oli sitä mieltä, että jos välillä käy kokeilemassa työntekoa ja sit palaa saikulle, ni on aika lusmuilija. No, itse kävin tuossa kokeilemassa päivän verran työntekoa ja siitähän ei todellakaan tullut yhtään mitään, kun selkä ja vatsa olivat aivan tulessa jo puolilta päivin. Oli siis pakko palata lääkärin kautta saikulle, ettei vain vauva syntyis etuajassa.

Itse voin rehellisesti sanoa olevani OIKEASTI sairasloman tarpeessa, mutta en kyllä ymmärrä minäkään niitä, jotka aloittavat lusmuilun jo raskauden alkuvaiheessa. Olihan minullakin alussa vaikeaa pysyä hereillä sen tolkuttoman väsymyksen takia töissä ja yrittää pitää itteni edes suunnilleen hyvinvoivana sen kamalan jokapäiväisen kuvotuksen tunteen kanssa. Eli kai tän mun raskauden vois laittaa kategoriaan vaikea, jonka takia saikkua viettelen. Enpä oo vielä ikinä ollu näin kipeä koko ajan, vaikka ennen raskautta oon liikkunut koko elämäni ja pitänyt itteni hyvässä kunnossa. Mutta elämä tuo tällaisia tilanteita eteen, joihin ei voi aina ite vaikuttaa. Mullekin helpotuksen tuo lääkärien mukaan vasta synnytys. Eli sitä odotellessa...
 
Täällä myös yksi sairaslomalla oleva odottaja, joka kyllä mieluummin olisi töissä kun saikulla kotona. Saikkua takana jo 10 viikko, kun viikolta 18 alkoivat supistelut, joiden takia sairaalahoidossa toista viikkoa ja tällähetkellä päällä lääkitys estämään supisteluja. Siihen ei toisin ole täsmälääkitystä, niin itse syön verenpainelääkettä, ja kun paineet muutenkin matalat niin pystyssä pysyminen ajoittain hankalaa. Koko sairaasloma aika liikuntakiellossa ja alkuun vain wc luvalla. Sen jälkeen useampi sairaalareissu tiheiden ennen aikaisten supistelujen takia ja lääkitys veritulpan uhkan vuoksi. Täytyy kyllä sanoa, että ainakin minä menisin töihin jos vain voisin. Niin että ei sillä saikullakaan aina helpolla pääse. Ja jatkuipa saikku sitten syystä tai toisesta, niin tietyssä vaiheessa kun se on jatkunut riittävän kauan niin tarvitaan lääkäriltä B-todistus.
 
En usko,että ap:n juttu oli provo. Meitä on joka junaan, ja tiedän, että tuollaisiakin odottajia on. Samat ihmiset kyllä ovat ilman raskauttakin paljon ja helposti poissa työstä. Pieni nuha riittää sairasloman hakuun. Mutta on paljon enemmän heitä, jotka joutuu oikeasti olemaan s-lomalla odotusaikana.
 
Huh, no joo ei ollut provo mutta ilmeisen keskustelua herättävä. Sanottakoon vielä etten halunnut loukata ketään ja jokainen varmaan syvällä sisimmässään tietää milloin on työkykyinen, raskaana ja muutenkin.

En missään vaiheessa muuten sanonut että sellainen joka tulee töihin kokeilemaan päiväksi työntekoa, on lusmuilija. Kerroin vaan että kyseinen henkilö tuli töihin päiväksi _sen takia_ jotta palkkaedut säilyy ja tätä avoimesti toitottikin.

No mutta ei anneta tämän keskustelun äityä kiistelyksi, tästäkin voi olla montaa mieltä ja odottajia on paljon erilaisia, varmasti enemmän näitä jotka ovat poissa oikeista syistä kuten Ulpu totesikin.
 
Eipä kyllä itsellä olisi antanut periksi toimia tuollalailla, jos todellakin on kyse siitä että on oltu turhaan saikulla ja vielä leveilty sillä.

Tilanteita on kuitenkin hyvin erilaisia, enkä yhtään kadehdi niitä jotka ovat joutuneet olemaan saikulla paljon raskausaikana. Monesti kun se tarkoittaa alkuraskaudessa kaameaa pahoinvointia, siis sellaista että mitään muutakaan ei todella pysy tekemään ja sairaalassa pitää käydä tiputuksessa. Ja keskiraskaudessa ja myöhemmin on yleensä kyse ennenaikaisista supisteluista, raskausmyrkytyksestä ja kaikesta muusta ikävästä joka todella aiheuttaa huolta ja voi olla lapsen hyvinvoinnin kannalta kriittistä. Sitten kun nämä ihmiset vielä kokevat kaiken päälle huonoa omaatuntoa poissaoloistaan niin en osaa olla muuta kuin myötätuntoinen.

Mulla ei ole kyllä kokemusta että saikkua olisi koskaan tyrkytetty. Itsellä oli ennenaikaisia supistuksia, mutta kävin vain parin viikon välein lääkärissä tarkastuttamassa että ne eivät aiheuttaneet kohdunkaulalla mitään ja kävin normaalisti töissä. Saikkua olisi tullut jos kohdunkaula olisi lyhentynyt ja pehmentynyt, siis tosiaan vasta syystä.

Saikkua oli itsellä istumatyöstä raskausaikana viikko ihan tavallisen flunssan takia joka vaan ei ottanut parantuakseen kaiken stressin ja työrasituksen keskellä. Ja sitten jäin puolitoista viikkoa ennen äippälomaa saikulle (oikeastaan jo työnantajan kehotuksesta) kun en olisi mitenkään enää jaksanut työmatkoja ja pitkiä esityksiä joita kalenteri oli pullollaan. Aloin siinä vaiheessa kyllä olla jo niin väsynyt että töistä palatessa en jaksanut kuin istua eteisen lattialle itkemään pitkäksi aikaa.

Työnteko raskausaikana voi olla monin verroin hankalampaa (tai jopa mahdotonta) kuin normaalisti, sitä on vaikea kuvitella jos ei ole sitä kokenut. Eikä yleistämään pidä mennä, aina löytyy kyllä joku joka jaksaa vaikka mitä, mutta sillä ei pidä mennä toista vähemmän jaksavaa ahdistelemaan.
 
Piukki, kirjoitin tuon viestin yllä.

Olen pahoillani, en osaa sanoa viittasinko sinuun, sillä en muista mistä ketjusta tuon kirjoittamani luin. Enkä katsonut silloin tarpeelliseksi ruveta kommentoimaan, jos kommentoisin kaikkea mikä on mielestäni kummallista, niin menisi päivät täällä istuessa :) (no niinhän ne taitaa mennä mulla muutenkin...), puhumattakaan turhasta muiden loukkaamisesta.

Joka tapauksessa, olen pahoillani jos pahoitit mielesi. Pointtini oli lähinnä se, että kun alkuraskaudessa ei juuri mitään ole tehtävissä ja kivut ja verenvuodot ovat ihan yleisiä, niin sairasloma ihan vaan ""pelon"" vuoksi tuntuu hassulta. Täällä netissä asiat muuttuvat niin mustavalkoisiksi.

Oikein hyvää jatkoa siis Piukille, ja kaikille muillekin!
 
jeps jeps...sanonpahan vaan että olen tänään menossa hakemaan sairaslomaa,koska en tänään pystynyt menemään töihin pahoinvoinnin takia. Oksennus on kokoajan tulossa..olen asiakaspalvelussa niin onko se sitten siistin näköstä kun oksennus lentää siinä asiakkaan edessä??? ei!!! Ja muutenkin must on turhaa kyttää ketä on sairaslomalla ja millonkin ja minkä takia...koskaan ei voi tietää että kuinka vakavasti joku on sairas jne....et keskitytäämpä ihan omaan elämään ja terveyteen...niin ja sitten vielä se että jotkut naiset oikeesti tarvitsee sitä vuodelepoa raskauden aikana,ihan vaan sen takia,ettei muksu tule enne aikoja ulos...
 
Kun alkuperäinen kirjoittaja ei kritisoinnut aiheellisesti sairaslomalla olevia vaan aiheettomasti... Tämä tuntuu usein unohtuvan, kun aletaan vastata. Vauhkoonnutaan ihan eri asiasta kuin mitä alkuperäinen kirjoitus oli.
 
Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin: on olemassa ihmisiä, jotka jää töistä tosi helposti sairaslomalle. Olivat raskaana tai eivät. Pikku nuha tai päänsärky tms. riittää ja jo mennään lääkäriin, vaikka ihan vaan Buranakin saattaisi auttaa...

Mutta raskausaikana usein joutuu olemaan s-lomalla, ainakin jossain vaiheessa raskautta, ihan syystä. Pahoinvointi, nostelukielto jne. Riippuu vähän siitäkin, millä alalla on.
 
Juu no tässä taitaa olla vähän tunteet herkässä itse kullakin... Otin vähän liian vakavasti sen kommenttisi. Sitä ei vaan kukaan osaa kuvitella mikä hätä ja pelko on, kun verta tulee. Etenkin kun vauvaa on toivottu 1,5 vuotta niin tuntuis ihan uskomattoman kamalalta menettää se. Ja itse asiassa uhkaavaan keskenmenoon määrätään lääkkeeksi lepoa, joten kaipa sillä levolla kuitenkin jotain merkitystä on. Ja itsellä olo oli paljon parempi maatessa kuin liikkuessa, vuotoja vähemmän ja myös kipuja. Vaikka kamalaa se makaaminen kyllä oli, selkä on edelleekin tosi kipeä siitä.

Mutta tosiaan nyt kaikki hyvin eikä enää varmaan ole semmonen paniikki päällä joka asiasta :)
 
en lukenu muita vastauksia... mut pakko vaan sanoa, että ei pidä yleistää!!
mä olen alle 30v, kahden lapsen äiti. kummallakaan kerralla en ole ollut päivääkään sairaslomalla raskauden aikana. ensimmäisellä kerralla olin kaupan kassalla töissä ja toisella toimistohommissa. vakituinen työ on ollut kummassakin tapauksessa.
sairaita lapsia olemme hoitaneet vuorotellen miehen kanssa, kuormittaen tasapuolisesti molempien työkavereita.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa