Raskaana olevat; kuinka "helposti" lähdet töistä saikulle?

Itsellä nyt viikkoja 24+6, enkä ole sairaspoissaoloja raskauden takia ottanut kuin pari kertaa alussa pahoinvoinnin takia. Raskaus onkin mennyt tosi hyvin, ei kipuja, supisteluja tms.

Nyt tällä viikolla alkoi ensimmäistä kertaa istuminen tehdä kipeää, liitoskipuja kai, lisäksi selkä jumittaa ja ylösnousu on aika kankeaa. Tänään töihin tullessa tuli myös ensimmäiset harkkasupistukset, toisaalta yhden kerran vihlaisi jopa kipeästi, mutta ei ole toistunut eikä supistele nytkään.

Lähtisittekö näillä tiedoilla kotiin, jos supistuksia alkaa vielä tulla? Hektiset työpäivät olleet koko viikon, varmaankin osaltaan edesauttaa noiden oireiden tuloa. Vai mitä tekisitte?

 

Eipä toisen puolesta voi mitään sanoa, kun ei tiedä toisen töistä ja fysiikasta sen enempää. Ensimmäisessä raskaudessa on ihan hyvä tsekkailla, miten supistukset vaikuttavat kohdunsuuhun.

Itse otin noilla viikoilla ensimmäisessä raskaudessa muutaman päivän lomaa tiheiden supistuksien takia. Mihinkään ne eivät vaikuttaneet, ja raskaus meni lopulta yliaikaiseksi, joten nyt toisessa raskaudessa olen ollut huoletta töissä. Fyysisesti kevyttä toimistotyötä teen.

Ja tuohon kankeuteen ja liitoskipuihin on mulla auttanut parhaiten kävely, jollakin toisella varmaan jokin muu asia.

 

Itsekin teen fyysisesti kevyttä toimistotyötä, mutta siis istun koko päivän eikä tule juuri jaloiteltua. Ensimmäisessä raskaudessa minulla ei ollut harkkasuppareita ollenkaan ja olin töissä melkein loppuun asti, muistaakseni 8 päivää ennen äitiysloman alkua jäin pois kun alkoi tulla istumisesta selkäongelmia. Siksi nuo harkkasupparit nyt vähän mietityttää, että miksi niitä nyt alkoi tulla ja missä vaiheessa niitä pitää seurata.

Tänään on onneksi neuvola, pitänee kysyä sieltäkin, haluttaa vain tietää miten muut on tehneet. Että antakaahan tulla lisää kommentteja

 

Mulla ei ollu yhtään sairaslomapäivää koko raskauden aikana. Oli helppo raskaus. Yksi parin tunnin poissaolo kyllä tuli lääkärissä käynnin takia, mutta tuo oli ainoa.

 

Lisätään vielä tuon otsikon kysymyksen hengessä, että ihan yhtä "helposti" kuin muulloinkin. Silloin, kun en ole työkykyinen.

 

Sit kun menee oikeasti liian tukalaksi olo niin ottaisin saikkua. Musta se on aika yksinkertaista.

 

Lisätään vielä tuon otsikon kysymyksen hengessä, että ihan yhtä "helposti" kuin muulloinkin. Silloin, kun en ole työkykyinen.

Ehkä hieman tyhmä sana tuo helposti, mutta en keksinyt muutakaan Itsekään en pienistä syistä töistä ole poissa, viime raskaudesta en ollenkaan enkä siis nytkään kuin alun pahoinvoinnin takia pari päiväää. Mutta ei mulla silloin supistellutkaan, eikä tarvinnut sitä kautta miettiä lapsen hyvinvointia. Siksi mietin, että pitääkö lähteä mieluummin vähän pienemmillä syillä kuin pää kainalossa tässä tilassa kotiin lepäämään vaiko ei?

 

Mä teen jokseenkin fyysisesti raskasta työtä, ehdin istumaan kahvi-ja lounastauolla, muuten olen liikkeellä koko ajan. Tällä viikolla oli pakko hakea saikkua, kun käveleminen teki niin kipeää, että hyvä kun en itkua vääntänyt. Että ihan turhasta en hae.

Eiköhän jokainen odottaja itse tiedä oman jaksamisensa ja voimansa parhaiten ja toimii sen mukaan. Mä en usko, että kovin moni turhaan hakee sairaslomaa.

 

[QUOTE="aloittaja";27444943]Ehkä hieman tyhmä sana tuo helposti, mutta en keksinyt muutakaan Itsekään en pienistä syistä töistä ole poissa, viime raskaudesta en ollenkaan enkä siis nytkään kuin alun pahoinvoinnin takia pari päiväää. Mutta ei mulla silloin supistellutkaan, eikä tarvinnut sitä kautta miettiä lapsen hyvinvointia. Siksi mietin, että pitääkö lähteä mieluummin vähän pienemmillä syillä kuin pää kainalossa tässä tilassa kotiin lepäämään vaiko ei? [/QUOTE]

Ymmärrän, ja itsekin olen samanlainen. Mutta näitä päätöksiä tehdessä ei kannata miettiä sitä, kuinka muut ovat tehneet, vaan omaa vointia ja asiantuntijoiden näkemyksiä supistusten laadusta. Neuvolassa varmaankin ohjaavat sinut äitipolille, kun otat asian puheeksi.

 

Ihan samalla tavalla kuin muutenkin eli jos olen sairas.

Raskauden mukanaan tuomien "vaivojen" vuoksi en ole ollut päivääkään pois, on ollut liitoskipuja, supisteluja, selkäkipuja ja väsymystä, mutta musta ne kuuluu asiaan, eikä ole tehneet mua työkyvyttömäksi.

Teen toimistotyötä, joten silläkin on tietenkin vaikutusta asiaan, raskas fyysinen työ on varmasti asia erikseen.

 

No en nyt vielä tuosta ottais, etenkään kun sulla on toimistotyö. Voithan sä välillä nousta siitä tuolista ja vetreyttää ittees ja toisaalta saat istua, kun tarvii. Kolutukset kuuluu raskauteen ja harkkasupparit.

 

No en nyt sanoisi että helposti sitä saikkua otti. Alkuun täälläkin pahoinvoinnin takia olin hetken poissa ja viikolta 30 jäin kokonaan sitten töistä pois. Mutta työ kun on fyysistä ja pitkää päivää joutui tekemään. Ja muutenkin vastuullista hommaa, eli skarppina oltava kokoajan, muuten saattaa tapahtua pahakin katastrofi. Töissä pomo ihmetteli vaan, että pystyin noinkin pitkään olemaan töissä. Selän takia lähinnä pois jäin ja olin viikon verran aikaisemminkin jo siitä syystä saikulla. Ja loppua kohden alkoi olla muutenkin jo hankala olo. Jossain toimistohommassa tuskin olis tarvinnut jäädä ollenkaan saikulle, kun kuitenkin on mahdollista jaloitellakin. Omassa hommassa ei lepotaukoja saanut välttämättä ollenkaan tuntikausiin ja oli vaan yks tauko päivässä.

 

Mulla on sellainen työ, että koko päivä seistään, ja monta kertaa päivässä täytyy nostaa ja kantaa painavia laatikoita.
Molemmissa raskauksissa on alkanut harjotussupistukset olemaan kipeitä jo puolen välin tienoilla, ja selkä meni aivan helvetin kipeeksi. Siis niin, että aamulla itkin kun piti koittaa päästä sängystä ylös. Ekassa raskaudessa sinnittelin pitkään, viikolle 32 muistaakseni. Olo oli aivan kauhea koko ajan. Sen takia sinnittelin, kun pomo piikitteli ihmisiä jotka oli saikulla ja puhu paskaa selän takana.
Tokassa raskaudessa päätin, että minä ja vauva tullaan ensimmäisenä, sitten vasta työ. Jäin saikulle jo ennen viikkoa 25, en muista tarkkaan. Sitten en siis enää töihin mennytkään ennen lomaa.

 

Mulla taas on sillain fyysinen työ, että joudun olemaan jalkojen päällä päivän ja kantamaan paljon. Viikkoja liki sama kuin sulla ja toistaiseksi olen onneksi saanut olla töissä, josta iso kiitos työkavereillekkin, että ovat helpottaneet taakkaani. Nyt kuitenkin supistelut lisääntyneet ja voimistuneet, joten kukaan(!) ei usko että voisin olla töissä viralliseen äippälomaan saakka. Haluaisin kyllä kovasti, mutta työstä johtuen se lienee mahdotonta ja vauva on kuitenkin nyt se pääasia.

 

No en nyt sanoisi että helposti sitä saikkua otti. Alkuun täälläkin pahoinvoinnin takia olin hetken poissa ja viikolta 30 jäin kokonaan sitten töistä pois. Mutta työ kun on fyysistä ja pitkää päivää joutui tekemään. Ja muutenkin vastuullista hommaa, eli skarppina oltava kokoajan, muuten saattaa tapahtua pahakin katastrofi. Töissä pomo ihmetteli vaan, että pystyin noinkin pitkään olemaan töissä. Selän takia lähinnä pois jäin ja olin viikon verran aikaisemminkin jo siitä syystä saikulla. Ja loppua kohden alkoi olla muutenkin jo hankala olo. Jossain toimistohommassa tuskin olis tarvinnut jäädä ollenkaan saikulle, kun kuitenkin on mahdollista jaloitellakin. Omassa hommassa ei lepotaukoja saanut välttämättä ollenkaan tuntikausiin ja oli vaan yks tauko päivässä.

Vaikka olen toimistotöissä, niin en sanoisi sitä silti helpoksi. Työni on vastuullista, jos teen virheen siinä voi pahimmassa tapauksessa joku heittää veivinsä. Ja tulostavoitteiden takia en pääse jatkuvasti jaloittelemaan, että aika kiinni olen tässä koneen ääressä, tauot tietty pidän.

Välillä tuntuis, että fyysisessä työssä jaksaisinkin pidemmälle, tai mistäpä sen tietää.Istuminen ei kuitenkaan ison mahan kanssa ole mitenkään hyväksi kropalle. Ilmeisesti sekin on ihan tyypillistä, että nämä kaikki oireet alkaa toisessa raskaudessa aikaisemmin kuin ensimmäisessä, ainakin sen mitä olen lueskellut. Kotiin vaan en millään haluais jäädä läheskään vielä, kun siellä seinät kaatuu päälle...

 

Mulla on sellainen työ, että koko päivä seistään, ja monta kertaa päivässä täytyy nostaa ja kantaa painavia laatikoita.
Molemmissa raskauksissa on alkanut harjotussupistukset olemaan kipeitä jo puolen välin tienoilla, ja selkä meni aivan helvetin kipeeksi. Siis niin, että aamulla itkin kun piti koittaa päästä sängystä ylös. Ekassa raskaudessa sinnittelin pitkään, viikolle 32 muistaakseni. Olo oli aivan kauhea koko ajan. Sen takia sinnittelin, kun pomo piikitteli ihmisiä jotka oli saikulla ja puhu paskaa selän takana.
Tokassa raskaudessa päätin, että minä ja vauva tullaan ensimmäisenä, sitten vasta työ. Jäin saikulle jo ennen viikkoa 25, en muista tarkkaan. Sitten en siis enää töihin mennytkään ennen lomaa.

Onpa sulla ikävä pomo! Mulla onneksi naispomo, jolla itsellä neljä lasta, tietää mitä voi raskaudessa tulla eteen siis. Ja on puhuttu hänenkin kanssaan, että jos istuminen alkaa olla hankalaa niin voin tehdä etänä kotoa käsin ja sitä tässä nyt mietinkin, että pitäiskö jossain vaiheessa alkaakin tehdä pari päivää viikossa kotona, kun voi tarvittaessa vaikka makoilla hetken.

 

[QUOTE="aloittaja";27445254]Vaikka olen toimistotöissä, niin en sanoisi sitä silti helpoksi. Työni on vastuullista, jos teen virheen siinä voi pahimmassa tapauksessa joku heittää veivinsä. Ja tulostavoitteiden takia en pääse jatkuvasti jaloittelemaan, että aika kiinni olen tässä koneen ääressä, tauot tietty pidän.

Välillä tuntuis, että fyysisessä työssä jaksaisinkin pidemmälle, tai mistäpä sen tietää.Istuminen ei kuitenkaan ison mahan kanssa ole mitenkään hyväksi kropalle. Ilmeisesti sekin on ihan tyypillistä, että nämä kaikki oireet alkaa toisessa raskaudessa aikaisemmin kuin ensimmäisessä, ainakin sen mitä olen lueskellut. Kotiin vaan en millään haluais jäädä läheskään vielä, kun siellä seinät kaatuu päälle...[/QUOTE]

No, periaatteessa olen itsekin istumatyössä, eli kuljetusalalla. Eli tiedän että se voi olla rankkaa jos ei pääse jaloittelemaan. Ja kun tosiaan siitä penkistä ei ehdi nousemaan 4-5 tuntiin edes vessaan, niin rankkaa se osaa olla normaalitilassakin. Ja tosiaan ne pienetkin mokat saattaa aiheuttaa todella isoa vahinkoa. Eli ei ole hyvä olla töissä väsyneenä. Vaikka sitä tosin moni on, kun päivät on pitkiä ja vapaa-aika vähissä. Mutta onneksi meillä mukavat pomot, mitkä tosiaan ymmärti että pois jäin jo ennen äitiyslomaa. Jonkun viikon siinä lopussa koitin just sinnitellä, mutta ei siitä sitten mitään tullut, oli pakko jo ajatella vauvaakin. Vaikka ei kipeitä supistuksia ollutkaan tms, niin ei se silti hyväksi ole jos minä olen stressaantunut ja väsynyt. Ja jälkikäteen voikin sanoa että hyvä ratkaisu olikin, koska pari viikkoa sen jälkeen todettiin että paikat on sen verran kypsässä kunnossa, että vauva saattaa syntyä jo milloin vaan. Onneksi kuitenkin päästiin täysiaikaisiksi. Mutta joo jokainen tekee omat ratkaisunsa, voihan sitä pyytää vaikka alkuun viikonkin vaan saikkua ja katsoa sitä tilannetta sitten. Noin itsekin tein ja pari viikkoa sen jälkeen olin siis töissä vielä, mutta sit oli pakko luovuttaa.

 

Vauva on tärkein, kukaan ei tule kiittämään siitä, että olet tehnyt töitä huonovointisena.

Tää maailma on ihan tyhmä kun pitää edes miettiä kumman laittaa edelle, oman ja lapsen voinnin vai työn

 

En ole enää raskaana, mutta ekasta jäin pois jotain 27 viikolla supistelujen takia. En ollut muistaakseni raskauden takia ollut muuten poissa. Tokasta jäin saikulle väsymyksen takia noin 30 viikolla. Olin viikon (tai kaksi) saikulla samasta syystä jo aiemmin. Mulla tuo väsymys oli sitä, että en pysynyt työmatkalla enää auton ratissa kunnolla hereillä, joten aika riskialtis olin liikenteessä itselleni ja muille. Mulla ei ollut mahdollisuutta kulkea muuten kuin omalla autolla täältä syrjäkyliltä. Töissä olisin ehkä jaksanut olla/tehdä hoitotyötä, mutta olisi pitänyt päästä sinne jollain "heittoistuimella" .