Toggle sidebar

raskaana ja rappiolla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kayanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kayanne

Vieras
olen jo 20 viikolla raskaana enkä vaan ole päässyt tupakasta eroon. Olen tosi vahvasti koukuttuva ihminen. Koitan tuputtaa aivoilleni kuinka sikiö kärsii ja kuvittelen mitä kauheimpia seurauksia. Ajatukset piinaavat mutta silti vaan poltan. Haukkukaa mut tai ampukaa alas. Miten saan mielenrauhan tai saan lopetettua? Esikoisen odotuksen poltin myös, silloin ei luojan kiitos mitään sattunut =( muita paskoja äitejä langoilla?
 
Moikka mulla on laskettu aika 25.7.2014 mul on sama ongelma poltan ihan kauheesti varmaan askin paivssa ja tyopaikalla myos vaikka tyokaverit tietaa raskaudesta taa on oikeesti ihan kamalaa pitaa yollakin menna rookille
 
Olette kuvottavia ja haisette paskalta, yäk.
En vaan tajua miksei sitä röökin polttoa voi lopettaa jo ennen raskautta jos raskauden aikana on noin vaikeaa... Itsekästä!
Sori, ei heru sympatiaa. Paitsi lapsillenne jotka kärsivät ainakin siitä kaameasta hajusta vaikka hyvällä tuurilla ehkä eivät muuten ole "vaurioituneet" (sitähän ei voi tietää muutaman vuoden perusteella).
Huonoja äitejä olette.
 
Varmaan tiedätte, että vauva kärsii hapenpuutteesta jokaisen savukkeen aikana.
Vieroitusoireetko tuntuu niin kamalalta, ettette pysty lopettamaan? Se pieni vauva joutuu ne vieroitusoireet kärsimään puolestanne synnyttyään, mikäli ette lopeta. Luulisi siinä olevan tarpeeksi motivaatiota lopettamiselle. Jos et itse sitä kestä, niin miten voit siirtää se pienelle vauvallesi??
 
Tupakanhimo on tosi ikävää, ja vauvalle ikävää just siksi kun se vauva ei saa itse valita nikotiiniriippuvuuttaan.

Toisaalta, mä olen sokeririippuvainen. Lupasin raskauden alussa etten syö karkkia tai muutakaan, mutta nyt raskausviikko 7+1 ja olen parina päivänä syönyt karkkia. Samoin olen syönyt lakua ja salmiakkia, vaikkei pitäisi.
Onneksi olen pystynyt olemaan ilman kahvia ja limsoja, joissa aspartaamia.
Tiedän että huono omatunto tulee, mutta muutokset vaativat paljon enemmän kuin vain päättäväisyyttä. Sama se on tupakalla, ja tupakka koukuttaa vielä sokeriakin pahemmin.
 
Mitä jos yrittäisit korvata osan tupakoista päivässä nikotiinipurkalla tai muulla nikotiinivalmisteella. Varmasti helpompaa ja yrittää tollain kun seinään lopettaminen. Nikotiinipurkasta on sikiölle vähemmän haittaa kuin tupakan myrkkykoktailista. Itsekin polttanut ja edelleen silloin tällöin, mutta en raskauden aikana yhtään.
 
Itse en polta, mutta mietin sitä, että saako imettäessä käyttää champixia lopettamiseen?
Ainakaan raskausaikana ei.
Joten kannattaa tuota purkkaa ostaa.
Ja myöskin, jos elämä on stressaavaa, niin myöskin sitä kautta alkaa tekemään valintoja, jolloinka lopettaminenkin olisi helpompaa.
 
Minä lopetin polttamisen heti kun sain tietää olevani raskaana. Olin kylläkin jo päätänyt etukäteen, että lopetan jos tulen raskaaksi. Käytin apuna nitä imeskelytabletteja, hyvin sain niistä apua. Ei mennyt kuin max 2 viikkoa niin ei enää tehnyt mieli joka ruoan jälkeen ja tauoilla. Kuukauden päästä ei edes yleensä käynyt tupakka mielessä itsellä. Kuulosti siltä, ettei ap ja toinen tupakoitsija ole edes yrittäneet lopetaa??
 
Synnärillä oli samassa huoneessa tupakoivan äidin vastasyntynyt vauva...
Se huusi vuorokaudet läpeensä raivokkaasti eikä äiti kestänyt sitä kuunnella. Kestätkö sinä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Owl:
Ja myöskin, jos elämä on stressaavaa, niin myöskin sitä kautta alkaa tekemään valintoja, jolloinka lopettaminenkin olisi helpompaa.
Click to expand...

No jaa. Ei tietenkään kannata ehdoin tahdoin hakeutua hankaliin tilanteisiin, mutta... Meidän kaikkien elämä on stressaavaa, ainakin ajoittain. Moni tupakoitsija tykkää erityisesti hokea itselleen ja ympäristölleen, kuinka just hänellä on tosi stressaavaa just nyt ja toinen stressin aihe odottaa vähintään heti nurkan takana. Ihan turhaa itsepetosta. Ihmiset hautaavat lapsiaan, menettävät kotinsa tulipalossa ja saavat potkut töistä ja - shocking news - selviävät kaikesta ilman tupakkaa, koska ihminen selviää vaikka mistä. Stressilänkytys ei siis mene meikäläiselle läpi
 
Alkuperäinen kirjoittaja kayanne:
Miten saan mielenrauhan tai saan lopetettua?
Click to expand...

Vastaan ekaan kysymykseen: Et mitenkään jos jatkat polttamista. Mietit jokaisen korvatulehduksen aikana, oletko myötävaikuttanut asiaan tupakoinnillasi. Samoin ajatus tulee mieleen, jos lapsesi joutuu puheterapiaan, on allerginen, kärsii oppimisvaikeuksista, on pienikokoinen, on levoton. Ajatus voi tulla mieleen jopa 30 vuoden jälkeen, jos kuulet että lapsesi yrittää hankkia jälkikasvua onnistumatta siinä. No, nyt sua tietenkin alkoi stressata ihan kauhiasti, mutta älä nyt niin hölmö ole että röökille lähtisit.
 
[QUOTE="jenni";29639676]No jaa. Ei tietenkään kannata ehdoin tahdoin hakeutua hankaliin tilanteisiin, mutta... Meidän kaikkien elämä on stressaavaa, ainakin ajoittain. Moni tupakoitsija tykkää erityisesti hokea itselleen ja ympäristölleen, kuinka just hänellä on tosi stressaavaa just nyt ja toinen stressin aihe odottaa vähintään heti nurkan takana. Ihan turhaa itsepetosta. Ihmiset hautaavat lapsiaan, menettävät kotinsa tulipalossa ja saavat potkut töistä ja - shocking news - selviävät kaikesta ilman tupakkaa, koska ihminen selviää vaikka mistä. Stressilänkytys ei siis mene meikäläiselle läpi[/QUOTE]

Mutta onhan se helpompaa lopettaa, jos on vähemmän stressiä, kuin enemmän-> jolloinka luultavasti menee polttamaan sen tupakan.
Mutta, jos sinulla on kaikki seesteistä ja silti poltat, niin en osaa sanoa, onko lopettamista tiedossakaan.
Vain sinä tiedät milloin kykenet siihen. Tsemiä kuitenkin! Kyllä se on sen arvoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Owl:
Mutta onhan se helpompaa lopettaa, jos on vähemmän stressiä, kuin enemmän-> jolloinka luultavasti menee polttamaan sen tupakan.
Mutta, jos sinulla on kaikki seesteistä ja silti poltat, niin en osaa sanoa, onko lopettamista tiedossakaan.
Vain sinä tiedät milloin kykenet siihen. Tsemiä kuitenkin! Kyllä se on sen arvoista.
Click to expand...

Mun pointtini oli se, että tupakoija helposti selittää itselleen jonkun stressikohtauksen saadakseen "luvan" jatkaa polttamista. Jos kauppakassista katkeaa kahva, on se tupakoimattomalle vain ärsyttävä sattumus, mutta tupakoijalle merkki siitä, että koko universumi on häntä vastaan. Näin hieman kärjistettynä, tällaista olen pannut merkille... Ja juurihan muuten otsikoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan tupakointi ei edes lievennä stressiä, vaan päin vastoin lisää sitä.
 
Nyt pitää vain löytää se itselle sopiva tapa lopettaa, tai ainakin vähentää.

Mieti että tästä eteenpäin joka ikinen tupakka jonka jätät polttamatta on kotiinpäin. Joka ikinen päivä kun poltat vähemmän kuin normaalisti on kotiinpäin. Tästä minuutista lähtien.

Esim:

Jos olet tottunut polttamaan joka päivä suurinpiirtein saman määrän, jätä huomiseksi askiin yksi tai kaksi vähemmän. Aamusta asti tiedostat että tässä on päivän röökit. Joka ikinen kerta kun tekee tupakkaa mieli, mieti onko sulla siihen "varaa". Mieti pystyisitkö tekemään vielä kymmenen minuuttia jotain muuta, koska sehän tarkoittaa sitten sitä että ne tupakat riittävät paremmin vielä lopuillekin päivän tunneille.
Jos iltaa kohden alkaa tuntua siltä, että röökejä jää yli, se tarkoittaa jotain erityisen huippua. EI sitä, että nyt voit vapaasti poltella miten haluat (muista "ohjelma" koko ajan mielessäsi) vaan sitä että olet antanut lahjan itsellesi, sikiöllesi ja lapsellesi. Onnittele itseäsi. Muista, jokainen tupakka vähemmän on kotiinpäin.
Onnistuneen säännöstelypäivän jälkeen jätä seuraavalle päivälle yksi tupakka vähemmän...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa