raskaana 17 vuotiaana. miten pärjään?

[s.s]

olen siis raskaana. koulu jää nyt kesken hetkeksi. mutta eniten huolettaa miten pärjään. mies ei ole enää kuvioissa mukana. tukiverkkoa ei kauheesti ole. ystäviä kyllä, muttei lapsellisia.=) olen ollut ihan onnessani raskaudesta, mutta nyt kun h-hetki lähenee(l.a kuukauden päästä) alkanut hirvittää,kuinka yksin selviän arjesta.

 

[Nanna85]

etköhän sie pärjää hyvin. ja kyllä se tukiverkosto oikeesti löytyy kun lapsi on syntyn.. Miten omat vanhemmat auttaa vauvankaa yms..???

Ja netti pullollaan hyviä tyyppejä joista voi oikeassakin elämässä muodostaa tukiverkoston mikäeli asuu samassa kaupungissa yms..

Onnittelut pikkuisesta ja voimia tulevaan

 

[s.s]

etköhän sie pärjää hyvin. ja kyllä se tukiverkosto oikeesti löytyy kun lapsi on syntyn.. Miten omat vanhemmat auttaa vauvankaa yms..???

Ja netti pullollaan hyviä tyyppejä joista voi oikeassakin elämässä muodostaa tukiverkoston mikäeli asuu samassa kaupungissa yms..

Onnittelut pikkuisesta ja voimia tulevaan

kiitos.=) vanhemmat asuu ihan toisella puolen suomea, joten ei kauheesti sieltä voi apuja pyydellä.

 

[Jaska-]

Eikö lapsen isä voi auttaa?
Vai eikö halua ?

 

["Tuikku"]

Vietätkö ensikodissa alkuajat?

 

[s.s]

Eikö lapsen isä voi auttaa?
Vai eikö halua ?

sitä ei kiinnosta. häipy kun kuuli et odotan vauvaa.=(

 

[Nanna85]

Nooh.. Mut eiköhä heki kuites ole jossain vaihees jeesin vaikkakin asuvat niin kaukaa..

oma tätini tuli raskaaks kun oli 15 ja hienosti pärjäs vaikka myöskään ei tukia paljoa irronnu.

Ja tosiaa kannattaa myös sossusta pyytää apua.. ei se ole huonoa äiteyttä kun osaa hakea apua vauvanhoitoon vaan nimenomaan silloin ajattelee lapsen parasta eikä yritä yksin palaa loppuun ja silloin ainakaan vauva ei voi hyvin..

Kun äiskä voi hyvin niin vauvaki voi hyvin..

 

["viivi"]

Pärjäät loistavasti kun päätät että pärjäät. Neuvolasta saa perhetyöntekijän vierailemaan kotona kun pyytä sitä. Sain itsekkin esikoisen 17 vuotiaana ja isä ei ollut aktiivisesti kuvioissa, äiti kylläkin töiden jälkeen usein kävi kylässä ja ystävät myöskin.

 

[s.s]

[QUOTE="Tuikku";24891165]Vietätkö ensikodissa alkuajat?[/QUOTE]

en. minulla on pieni vuokrakämppä. äitini ja isäni(eronneet) auttavat hieman vuokranmaksussa. itse olen ollut töissä(en enää,kun äitiysloma alkoi justiin)iltaisin ja viikonloppuisin.

 

["äippä86"]

itse sain muksun 17vuotiaana,isä ei ollut kuvioissa,asuin kyllä kotona mutta sanotaanko nyt näin että vanhempani eivät olleet siinä kunnossa että olisi voinut auttaa,muut sukulaiset asuivat kaukana. Kavereita oli,mutta ei lapsellisia.
Itseäni jännitti myös pärjääminen,toisaaltaan jouduin samalla huolehtimaan äidistäni joten tilanne hieman eri kuin sinulla.
Joka tapauksessa,lapseni on nyt 8vuotta ja voi aivan mahtavasti.
Muistat vaan neuvolassa sanoa suoraan jos tuntuu että on kauhean vaikeaa tai et jaksa,itse sinnittelin vuoden synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa,mutta kun lopulta avasin suuni ja sain apua asiat alkoivat näyttää hyvältä.

Tulet varmasti pärjäämään hienosti.

Voimia ja onnea pienokaisesta

 

["mamma"]

Kyllä sinä lapsen takia kestät melko paljon. Helppoa se ei tule olemaan, varaudu siihen. Kerää ympärillesi ystäviä/läheisiä jotka voivat sinua vähän auttaa ja tukea. Satsaa imetykseen niin pääset helpommalla ja unohda juhlinta ja muu kaveriporukoissa hengailu muutamaksi vuodeksi.
Oikealla asenteella pärjäät ihan hyvin, muista että olet nyt olemassa vain lastasi varten, lapsi tulee ensimmäisenä, menee kaiken muun edelle. Siitä se lähtee...

 

[Ribosomi]

Mitenkäs miehen vanhemmat? asuvatko lähellä jatietävätkö raskaudesta? Ehdottomasti ottaisin yhteyttä myös heihin, useimmat ovat kuitenkin innoissaan lapsen lapsista.

 

[Jaska-]

[QUOTE="mamma";24891200]...
Oikealla asenteella pärjäät ihan hyvin, muista että olet nyt olemassa vain lastasi varten, lapsi tulee ensimmäisenä, menee kaiken muun edelle. Siitä se lähtee... [/QUOTE]

No ei kai nyt sentään.
Kyllä sitä pitää varmaan muistaa elää omaa elämääkin eikä olla pelkkä äiti/isä.

 

[s.s]

Mitenkäs miehen vanhemmat? asuvatko lähellä jatietävätkö raskaudesta? Ehdottomasti ottaisin yhteyttä myös heihin, useimmat ovat kuitenkin innoissaan lapsen lapsista.

kyllä tietävät ja ovat luvanneetkin auttaa. siinä on vaan ollut se ongelma että tämän vauvan lapsen isä yrittää tehdä kaikkensa etteivät he auttaisi tai olisi edes yhteydessä minuun.=(

 

[pupeltaja]

Mikä sitä miestä vaivaa? Siis vauvan isää!? Kohtelee omaa lastansa ku ruttoa. Hyi hitto. Pärjäät varmasti! Jos nykyset kaverit ei ole lapsellisia, niin hanki uusia kavereita, joilla on lapsia. Niin saat tukiverkoston ympärilles ja voitte vaikka perustaa jonku toverin kans sellasen ns.piirin et vuoroin toinen auttelee toista niin et toinen voi tehdä vähä omiakin juttuja. Kyllä kaikki selkiää ja neuvolasta varmasti saat apua jos tuntuu silt et tarvisit.

 

[sunniee]

no kylläpä on tosiaan persereikä jätkä !! varmasti tuut pärjäämään ihan yhtä hyvin kun kuka tahansa. neuvolasta saa apua,ja niinku joku jo sanoi,niin netistä löytyy PALJON samassa tilanteessa olevia. tark. nuoria äitejä jokunen sieltä varmasti löytyy ystäväksikin saakka !

tsemppiä tulevaan synnytykseen! =)

 

[fortunate]

Paljon onnea sinulle vauvasta.

Mä itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana, tosin täytin pian 18v.
Vanhempani sekä muut sukulaiset asuivat ja asuvat 750km päässä, joten heiltä ei fyysistä apua ole saatavilla.
Lapseni isä katkaisi välit jo alkuraskaudessa eikä ole halunnut tähän päivään mennessä olla lapsensa kanssa missään tekemisissä. Lapseni isän äiti ja sisarukset ovat tekemisissä lapsen kanssa ja ovat tarjonneet apuaan, mutta vielä en ole apua tarvinnut enkä kyllä ihan ensimmäisenä heiltä kehtaisi kysyäkään.

Tukiverkkoja aloin luomaan tietoisestikin heti kun tein päätöksen jatkaa raskautta.
Jos sinulla ei vielä tukiverkkoja ole, niin vauvan myötä viimeistään niitä saa kyllä luotua jos vain itse olet aktiivinen.
Kannattaa tarkistaa onko asuinpaikkakunnallasi Tyttöjen Taloa, sen olen itse kokenut hyväksi ja talon kautta myös tutustunut toisiin nuoriin äiteihin, saanut keskusteluapua jne.

Tsemppiä hirveästi, sä kyllä pärjäät jos vain haluat pärjätä.
Tuleeko sulle muuten joku synnytykseen mukaan? Entä ns. lapsivuodeaika, tuleeko joku luoksesi yöksi tmv?

 

[kjkaaf]

Kuinka pitkällä olet?

 

[fortunate]

Kuinka pitkällä olet?

Se luki tuossa aloitusviestissä. Kuukauden päästä la.

 

[*]

Kyllä sä hyvin pärjäät! Olisiko ihan mahdoton ajatus muuttaa lähemmäs omaa äitiäsi/isääsi? Ja muista huolehtia siitä, että lapsen isä tunnustaa isyyden. Vaikka isää ei lapsi kiinnostakaan, lapsella on silti oikeus elatusmaksuihin ja aikanaan perintöön.

 

["mamma"]

No ei kai nyt sentään.
Kyllä sitä pitää varmaan muistaa elää omaa elämääkin eikä olla pelkkä äiti/isä.

Niin pitääkin elää omaa elämää, lapsen kanssa. Kun on lapsi se liittyy elämän kaikkiin asioihin. Jos haluaa lähteä yksin jonnekin pitää huolehtia siitä että lapsella on hoitaja. Sillä tavalla se liittyy myös siihen "omaan" elämään. Kaikki muuttuu kun on lapsi. Silloin harvoin kun yh:lla on omaa aikaa lapsi on aina mielessä halusi sitä tai ei. Tai näin se ainakin yleensä on, jos helposti saa lapsen mielestään kun se ei ole nenän alla niin voi miettiä onko sisäistänyt äitiyden ihan kokonaan...

 

[Tepadj]

Heitä olio menemään